Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Multaa

31.5.2015 09:43 | Kaisu Tuomaala
Lapioin multaa, maa on kosteaa ja savista. Takana on nurmikko, tässä pelkkää voikukkaa, valkoinen vahva juuri kohtisuoraan syvällä. Painan lapiota, halkaisen maata, vedän voikukkia juurineen pois. Perkaaminen on hidasta; maa on saanut rauhassa kasvaa, nurmikkona leikattu edellisten omistajien kasvimaa, sieltä täältä pojat kaivaneet matoja onkimiseen. Sipulia taisivat viljellä tässä kohti, muistan säntilliset rivit, syksyllä näin nipun piharakennuksen varjossa kuivumassa, pitkät sipulin varret riippuivat lautapöydän yli kuin pöytäliina, kullankeltaiset sipulit. Katson naapurin taloa, asukkaat ovat vaihtuneet; vanha mies kuoli, mummo muutti vanhainkotiin. Ehkä mummo elää vielä, haluaisin nähdä, jutella.

Jos tähän rivi vadelmaa, etelä-pohjoissuunnassa, rikkaruohoista möyhitty kohopenkki, mustaa muovia suikale, rasti muoviin, taimi siihen, kastelu. Rivi rasteja saksilla mustaan pressuun, sopiva taimiväli, googletan puhelimella, akku loppuu, syvä kolo multaan, taimi, multaa, taputtelu, vettä. Lasten ääni kuuluu kaukana talossa. Vähitellen taimet loppuvat, pitkä pätkä pressua ja taimia siinä. Loput pressusta käärin puupalaseen rivin päähän, nostelen sinne tänne kiviä päälle, ettei tuuli nostaisi pressua. Pihalla tuulee usein pellon yli, lännestä. Sitten kuulen lintujen ääniä tuomissa takanani, lehdet silmuina vielä. Tulee kesä. Taas erilainen kesä, ihan uusi, lapset ovat isompia. Edelliset ovat takana, niistä ei ole kauan, vuodenajat ovat kuin päiviä, ne tipahtelevat kuin pisarat kastelukannusta, maa imee kaiken. Kesä on nopea, aika on nopea, huomaamaton kuin linnunlaulu, johon yhtäkkiä havahtuu.

Suoristan selkäni. Iltapuuronaika. Tekeeköhän pojat jo puuroa, pienin pitää syöttää, ettei herää yöllä. Valo hämää, päivää on pitkälle, ei huomaa ajankulua. Kerään mustat taimipurkit, kuokan, haran, puukon, sakset, lapion, nostan kottikärryyn; jos maahan jättäisi, ruoho peittäisi nopeasti alleen, seuraava ääni kuuluisi ruohonleikkurista. No niin. Siinä yksi haave, katson vadelmariviä. Sitten katson taivasta. Kunpa sade tulisi avuksi. Näin ihminen voi tehdä, muokata, perata, kastella, mutta kasvu, kasvu on Antajan varassa.



Jätän kottikärryt vanhan koivun viereen. Vaikka hanskat, kädet ovat karheina mullasta. Multa tarttuu vaatteisiin ja käsiin, kasvoihin, mullanruskea pöly. Kun tonkii maan lähellä, näkee paljon matoja ja muita maaneläjiä. Päivällä, kun käänsin lapiolla, poika katseli vierestä, löysi multapaakusta poikkeuksellisen pitkän ja mehevän madon, poika sanoi:

– Älä, se on mun kaveri, ja nappasi madon turvaan lapion edestä.

Poika kuljeskeli pihalla mato kädessään ja puhui sille, kun näin madon uudestaan, ajattelin vain multaa, jossa madot elävät:

– Jos oot sen kaveri, päästät sen omaan kotiin, multa on sen koti. Ja poika laski madon multaan, ja juoksi seuraavaan leikkiin.

Monta arkiviikkoa ajattelen multaa, lapiota, maankääntämistä, pensaita ja sadetta. Monena yönä tulee hiljainen sade; kuulen sen yöllä, pienenä huminana. Tulee levollinen mieli; sade tulee oikeaan aikaan.

Kaiken mullankäännön keskelle lupauduin vanhimpien raamattuluokkalaisten ja nuorten retkelle Ruotsin suviseuroihin Tukholmaan. Havahdun koulun juhlasalin perältä istumasta. Kuuntelen, puhuja lukee kylvömaista, kivistä, orjantappuroista, juurettomuudesta, tuulista ja kuivuudesta, kaikesta siitä, joka yrittää estää hyvän kasvun. Sitten puhuu sateen välttämättömyydestä, siitä ihmeestä, että maa on muokattu, kasvi saa juurtua suotuisaan multaan, syvälle maahan kiinni, saa vettä ja ravintoa. Ajattelen kasvimaata: kuinka nopeasti kaikki ei-toivottu valtaa alaa, jollei kitke rikkakasveja pois, ja istuta sitä, joka toivottua. Ajattelen sanankuuloa, juurtumista Jumalan sanaan; jos juuret saavat kasvaa syvälle multaan, sieltä se saa vettä, vaikka paahtaisi. Juurilla se on kiinni, vaikka tulisi kova tuuli.  

Kuulen sanoja: Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin puhdas on" (1. Joh. 3:3). Sanat ovat ihmeellisiä ja kirkkaita kuin kevättaivas sateessa. Ihmettelen sitä samanaikaisuutta, että vaikka ihminen on turmeltunut, itsessään paha ja heikkoutta kokeva, Jumala voi antaa kokea jo tässä elämässä lepoa, rauhaa ja iloa, ajanrajan yli kantavaa taivastoivoa. Istun penkissä, näen ympärilläni eri-ikäisiä ihmisiä, sama ihmisyys ja toivo heissäkin, tulkin välityksellä he kuulevat samaa uskonsaarnaa.  Se sade on hiljaista ja lohdullista, tulee oikeaan aikaan. Vaikka unohtaisinkin kuullut sanat, jää mieleen valo. Se kokemus on läsnä: ”Vaikk' on korkealla, Herra, istuimes, sielut tuskan alla saavat autuutes" (VK 344:2). Kun astun ulos, valkoiset syreenit ovat kukassa.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi