Maanantai 23.9.2019
"
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Multaa

31.5.2015 09:43 | Kaisu Tuomaala
Lapioin multaa, maa on kosteaa ja savista. Takana on nurmikko, tässä pelkkää voikukkaa, valkoinen vahva juuri kohtisuoraan syvällä. Painan lapiota, halkaisen maata, vedän voikukkia juurineen pois. Perkaaminen on hidasta; maa on saanut rauhassa kasvaa, nurmikkona leikattu edellisten omistajien kasvimaa, sieltä täältä pojat kaivaneet matoja onkimiseen. Sipulia taisivat viljellä tässä kohti, muistan säntilliset rivit, syksyllä näin nipun piharakennuksen varjossa kuivumassa, pitkät sipulin varret riippuivat lautapöydän yli kuin pöytäliina, kullankeltaiset sipulit. Katson naapurin taloa, asukkaat ovat vaihtuneet; vanha mies kuoli, mummo muutti vanhainkotiin. Ehkä mummo elää vielä, haluaisin nähdä, jutella.

Jos tähän rivi vadelmaa, etelä-pohjoissuunnassa, rikkaruohoista möyhitty kohopenkki, mustaa muovia suikale, rasti muoviin, taimi siihen, kastelu. Rivi rasteja saksilla mustaan pressuun, sopiva taimiväli, googletan puhelimella, akku loppuu, syvä kolo multaan, taimi, multaa, taputtelu, vettä. Lasten ääni kuuluu kaukana talossa. Vähitellen taimet loppuvat, pitkä pätkä pressua ja taimia siinä. Loput pressusta käärin puupalaseen rivin päähän, nostelen sinne tänne kiviä päälle, ettei tuuli nostaisi pressua. Pihalla tuulee usein pellon yli, lännestä. Sitten kuulen lintujen ääniä tuomissa takanani, lehdet silmuina vielä. Tulee kesä. Taas erilainen kesä, ihan uusi, lapset ovat isompia. Edelliset ovat takana, niistä ei ole kauan, vuodenajat ovat kuin päiviä, ne tipahtelevat kuin pisarat kastelukannusta, maa imee kaiken. Kesä on nopea, aika on nopea, huomaamaton kuin linnunlaulu, johon yhtäkkiä havahtuu.

Suoristan selkäni. Iltapuuronaika. Tekeeköhän pojat jo puuroa, pienin pitää syöttää, ettei herää yöllä. Valo hämää, päivää on pitkälle, ei huomaa ajankulua. Kerään mustat taimipurkit, kuokan, haran, puukon, sakset, lapion, nostan kottikärryyn; jos maahan jättäisi, ruoho peittäisi nopeasti alleen, seuraava ääni kuuluisi ruohonleikkurista. No niin. Siinä yksi haave, katson vadelmariviä. Sitten katson taivasta. Kunpa sade tulisi avuksi. Näin ihminen voi tehdä, muokata, perata, kastella, mutta kasvu, kasvu on Antajan varassa.



Jätän kottikärryt vanhan koivun viereen. Vaikka hanskat, kädet ovat karheina mullasta. Multa tarttuu vaatteisiin ja käsiin, kasvoihin, mullanruskea pöly. Kun tonkii maan lähellä, näkee paljon matoja ja muita maaneläjiä. Päivällä, kun käänsin lapiolla, poika katseli vierestä, löysi multapaakusta poikkeuksellisen pitkän ja mehevän madon, poika sanoi:

– Älä, se on mun kaveri, ja nappasi madon turvaan lapion edestä.

Poika kuljeskeli pihalla mato kädessään ja puhui sille, kun näin madon uudestaan, ajattelin vain multaa, jossa madot elävät:

– Jos oot sen kaveri, päästät sen omaan kotiin, multa on sen koti. Ja poika laski madon multaan, ja juoksi seuraavaan leikkiin.

Monta arkiviikkoa ajattelen multaa, lapiota, maankääntämistä, pensaita ja sadetta. Monena yönä tulee hiljainen sade; kuulen sen yöllä, pienenä huminana. Tulee levollinen mieli; sade tulee oikeaan aikaan.

Kaiken mullankäännön keskelle lupauduin vanhimpien raamattuluokkalaisten ja nuorten retkelle Ruotsin suviseuroihin Tukholmaan. Havahdun koulun juhlasalin perältä istumasta. Kuuntelen, puhuja lukee kylvömaista, kivistä, orjantappuroista, juurettomuudesta, tuulista ja kuivuudesta, kaikesta siitä, joka yrittää estää hyvän kasvun. Sitten puhuu sateen välttämättömyydestä, siitä ihmeestä, että maa on muokattu, kasvi saa juurtua suotuisaan multaan, syvälle maahan kiinni, saa vettä ja ravintoa. Ajattelen kasvimaata: kuinka nopeasti kaikki ei-toivottu valtaa alaa, jollei kitke rikkakasveja pois, ja istuta sitä, joka toivottua. Ajattelen sanankuuloa, juurtumista Jumalan sanaan; jos juuret saavat kasvaa syvälle multaan, sieltä se saa vettä, vaikka paahtaisi. Juurilla se on kiinni, vaikka tulisi kova tuuli.  

Kuulen sanoja: Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin puhdas on" (1. Joh. 3:3). Sanat ovat ihmeellisiä ja kirkkaita kuin kevättaivas sateessa. Ihmettelen sitä samanaikaisuutta, että vaikka ihminen on turmeltunut, itsessään paha ja heikkoutta kokeva, Jumala voi antaa kokea jo tässä elämässä lepoa, rauhaa ja iloa, ajanrajan yli kantavaa taivastoivoa. Istun penkissä, näen ympärilläni eri-ikäisiä ihmisiä, sama ihmisyys ja toivo heissäkin, tulkin välityksellä he kuulevat samaa uskonsaarnaa.  Se sade on hiljaista ja lohdullista, tulee oikeaan aikaan. Vaikka unohtaisinkin kuullut sanat, jää mieleen valo. Se kokemus on läsnä: ”Vaikk' on korkealla, Herra, istuimes, sielut tuskan alla saavat autuutes" (VK 344:2). Kun astun ulos, valkoiset syreenit ovat kukassa.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi