Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

Kohtaamisia

4.7.2015 06:46 | Kaisu Tuomaala
Näen kasvoja. Aurinko häikäisee, täytyy siristää, enkä näe tarkasti. Katson alas, kaksi päivää sitten vielä korkea heinä laonnut kulkemisesta, maa alkanut kuivua sateen jälkeen. Tuli hyvä päivä. Aurinko on lämmin, tuuli lauha. Kuulen laulua, kuulen puhetta.

Olen tullut tänne. Olen ajatellut tänne tulemista, että on paikka minne mennä. Kuulemista. Muutamia kasvoja noussut mieleen, jospa näkisi.

Tapaan ihmisiä satunnaisesti, ja ei kuitenkaan sattumaa. Vuosien takaa, ja kuin olisi hetki sitten nähty.
– Mitä sinä, mitä kuuluu?
– Ei yhteen lauseeseen mahdu. Moninaista, aivan hyvää. Tähän on tultu. Täyttä. Ollaan selvitty.

Viimeksi tavatessa puhuimme siitä paljoudesta, jota elämässä saanut. Nainen puheli, että ei elämäänsä vaihtaisi. Vaikka on ottanut osumaa, huumorilla selviää.  Sitten vanhana ainakin on tiennyt eläneensä. Se oli parisen vuotta sitten, nainen oli yötä, juttelimme myöhään.

Nainen katsahtaa sivulle, vaaleat hiukset auringossa, valo tulee hiusten läpi. Silmien ympärillä ohuita viiruja säteinä. Eipä ihminen paljon muutu. Sama reippaus ja asenne kuin viisitoista vuotta sitten. Lasten kanssa sitä elää niin hetkeä, ei voi jäädä paikoilleen. Aurinko häikäisee, hän katsoo alas:
– Sitä on vaikea ymmärtää, miksi pienillä lapsilla on kärsimystä, kipua ja sairautta. Sitä en voi ymmärtää. Olisi ollut mukava olla miehen kanssa yhdessä täällä, nyt on lapsen kanssa sairaalassa.
– Saako hän kipulääkettä? kysyn. On kuitenkin hyvässä hoidossa.

Ajattelen lapsen mieltä, jossa kuitenkin jotakin onnellista, huoletonta, vaikka äidillä olisi huoli.

Ojennan retkijakkaran. Istumme keskellä peltoa, taivas on pilvetön. Välillä nousen, haen takaisin puolitoistavuotiasta poikaa, joka kädet levällään keikkuen katoaa juttelevien ihmisten sekaan, vailla huolta eksymisestä. Istumme auringossa, kuulemme sanoja. Tuttu puhuja puhuu, lapsena viimeksi kuulin puhuvan, puhuu samalla tavalla, lohdullisesti, ääni vanhentunut. Puhuu yksinkertaisesti, selvästi. Kirjoitettu Jumalan sana limittyy saumattomasti puheeseen. Nousee mieleen kohta, se ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, se on se uskon sana, jota me saarnaamme” (Room. 9:8)Kun sydän elää Jumalan sanasta, se ei voi poiketa siitä, se on yhtä. Sitä suu puhuu, miten sydän uskoo, mietin.

On kesä, on lämmin. Muuttolintujen lepopaikka, sanoo lähellä asunut setäni. Näillä pelloilla ne pysähtyvät matkalla lepäämään ja syömään. Olen käynyt täällä usein, jatkaa setä, en olisi ikinä uskonut, että näillä pelloilla on joskus suviseurateltta. En ookaan vähään aikaan päässyt suviseuroihin paikan päälle. Setä katsoo ympärilleen, muistaa vanhoja asioita.

– Nämä ojat tekevät ylhäältäpäin katsottuna tähtikuvion, ojat laskeutuvat kaikki keskelle, siitä sitten pääojaa pois. Kerran aloin tekemään lentokoneella silmukkaa, siinä pitää ottaa ensin kiintopiste, otin sitten tuolta Sulvan valkoisen kirkon ja kun olin tehnyt silmukan, se olikin muuttunut punaiseksi. Se oli sitten Maalahden kirkko, suunta oli kääntynyt.

– Kerran sitten oltiin tällaisella pellolla harjoittelemassa laskeutumista. Yhtäkkiä maasta nousi harmaa massa. Se oli kurkiparvi, oli kaulaa, oli jalkaa ja siipeä joka paikassa. Onneksi ei tullut osumaa, siinä olisi käynyt huonosti, jos olisi joutunut potkuriin. Sitten yksi lintuvalokuvaaja pyysi kuvauslennolle, mutta sanoin, etten enää lähde kurkiparveen lentämään.

Setä nojaa punaiseen rollaattoriin. Tää on ferrari, hän sanoo.

– Täytyypä käydä tapaamassa armeijan kurssikaveria. Sen vaunu on tuolla grillin takana. Oltiin samassa Vaasan kuninkaallisessa jääkäripataljoonassa. 

Katson maastoa seurakentän yli, rollaattoria, joka kulkee yllättävän kepeästi.
– Selviätkö sinne tämän päivän aikana? No, onhan tuossa kiitorataa.
– Ihmiset aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee, naurahtaa setä. Täytyy käyä kattomassa onko kurssikaveri vielä taistelukunnossa, sanoo setä jatkaessaan matkaa.

Matkalla vaunulle näen tutun Land Cruiserin ilta-auringon kajossa. Korkea maavara, takapuskuri irti, hitsattu helmaa sieltä täältä. Ottanut osumaa, muistan ystäväni puhetta. On hyvä mieli. Sedälläkin. Ja niillä ihmisillä, ketä nähnyt. Muistan joskus kysyneeni, miksi sedällä on joka huoneessa mankka. Setä sanoi: Jos ei pääse seuroihin, on niin mukava kuunnella, vaikka olisi eri puolella taloa.

Rantaa pitkin palaamme kotiin. Väsyneenä, mieli levänneenä. Talon terassilla laitan pyykkiä kuivamaan, varjossakin tuuli lämmin. Kesä on täällä. Nurmikko syvänvihreä.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi