Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Tarpeeksi, tarpeellista

4.9.2015 05:26 | Kaisu Tuomaala
Päivittäin huomaan ajan rajallisuuden; aamunhetki on lyhyt ja päivä jo illassa. Tosin siihen väliiin mahtuu tekemisten, asioiden, ihmisten, pyyntöjen ja äänten paljous. Mietin usein, mihin aikani käytän, teenkö oikeita asioita. To do -listalla asiat ovat konkreettisia, mutta se on vain osa todellisuutta.

Illalla nousee mieleen: pidinkö huolta, kuulinko, mitä lapset puhuivat, näinkö iloa, kun 4-vuotias oppi ajamaan pyörällä, menivätkö lapset hyvällä mielellä nukkumaan, kuulinko mitä 17-vuotias tai pienempi poika sanoi? Käytinkö aikani niin ja niihin asioihin, että voisin vuosien päästä todeta: oli hyvä elämä. Mietin usein, mikä on tarpeellista, mikä on riittävää, ja mikä kohtuullista niissä asioissa, jotka voi valita.

Aika usein aloitan aamun laittamalla pyykinpesukoneen päälle. Onneksi on iso pesukone, lattia tyhjenee nopeasti. Ulkopyykkinaru vieressä, ja narulle ei kuulu kaikki äänet talon sisältä. Mietin, voisiko pyykkiä olla vähemmän. Sanon lapsille: koulussa kouluvaatteet ja kotona kotivaatteet, yhdet hyvät riittävät. Muistan vanhemman ihmisen sanoneen: Ennen oli helpompaa, kun oli vähemmän vaatteita. Pidettiin niitä, ei tullut pyykkiäkään niin. Ja oli vaatteenkääntöpäiviä, sanoi toinen vanha mies naurahtaen. Tämän välissä olisi kohtuus: olisi siistit vaatteet koulussa ja sunnuntaina, mutta hyviä ei tarvitse monia.

Materian ja kohtuuden tavoittelussa muistan mongolialaisen sananlaskun: rikas on se, joka tietää, mikä on tarpeeksi. Osaa nähdä, mitä on. Jos näkee, on rikas, oikeastaan yltäkylläinen. To do-listan aikaväli on pitkä. Lista katoaa. Osa asioista neuvola- ja hammaslääkärikäyntejä, osa itsevalittuja: asioita, jotka tuovat iloa ja mielekkyyttä, haasteitakin. Huomaan, että usein kesällä löydän itseni maalaamasta tuoleja, tänä kesänä luonnonvalkoisia. Tuolien jälkeen maalasin kaksi kirjoituspöytää, poika kysyi koulupöytää. Sitten hioin piirongin, maalausta vaille. Asioita, joista olin haaveillut, jotka olivat odottaneet sopivaa kesää.

Sitten - aurinko paistoi terassilla, ja huomasin korjaavani vanhaa jousituolia, olkitäytteet leijuivat lämpimässä ilmavirrassa, poika täytti niillä leikkirekkaa. Lopulta sain tuolin kasaan, irronnut jousi solmittuna takaisin, revenneet säkkikankaat uusittuna, pehmusteet ja apilanpunainen villakangas ommeltuna, nidottuna pohjasta ja lopulta pöyröneulalla viimeiset saumat harsittuna. Katson fuksianpunaista tuolia ja olen pikkaisen ylpeä. Joku teki hyvän tuolin 50-luvulla, ehkä aiemminkin, nyt se voi jatkaa. Eurolla kirpputorilta ostettu villakangas odotti, että löytäisin tuolin. Joka kesä kiinnitän huomiota apilan ja pionin täyteläiseen väriin, silmä etsii sitä pientareelta. Nyt muistan apilan täyden syvyyden tienvarressa. Istun villakangastuolilla, muistan kesäkuun, fuksianpunaisten kukkien ajan.
 
Lapset pyytävät uimaan. Kuuma päivä, kesänloppua. Tämä kirjoitus odottaa. Ranta kaukana, lähes maan ääressä. Hiekkaa, aurinkoa, metsäpolulla käpyjä. Kävelen vedessä kauas, ilma on lämmin, vesi viileämpää. Meren pohjan näkee, hiekka-aallot pohjassa, sitten pinnan aallot, väre, jonka tuuli tekee, ja kaukaa mereltä tulevat loivat aallot. Kaikki eri suuntiin, omassa rytmissään, päällekkäin. Pohjavesi on viileä. Kun olen kaukana, sukellan. Jokaisella vedolla annan upota uppeluksiin, ohimot viilenevät, sama tunne kuin lapsena, meriveden maku. Uin kauas, lasken vetoja yhteen suuntaan, palaan takaisin. Katson rantaan. Rannalla pienin poika kaivaa lapiolla hiekkaa, rannanpituinen hiekkalaatikko. Tyttö juoksentelee rantaviivaa edestakaisin roiskien, pojat rakentavat vedelle patoa. Vielä kerran. Käännyn meren suuntaan. Kesäpäivän pilviä.

Illalla en ajattele tekemättömiä listoja. Ollut hyvä päivä, ei turha.

Tunnisteet:


kohtuullisuus

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi