Maanantai 24.6.2019
"
Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Ps. 49:16

Käsiä

8.3.2016 07:00 | Kaisu Tuomaala
Lanka kieppuu nopeasti kerälle. Katson käsiä, jotka kerivät tottuneesti, iho on ohut ja suonet koholla. Välillä liike hidastuu, lankarulla siirtyy hiukan toisessa kädessä ja kädet mukailevat sivusuunnassa langan kulkua. Pidän lankavyyhtiä käsieni välissä, kädet ylhäällä. Vuorotellen lasken käsiä alemmas päästäen lankaa. Istun vastakkain mummun kanssa. Lanka liikkuu välissämme. Huone on valoisa. Ikkunalla on viherkasveja, valo tulee kasvien läpi. Mummulla on vaaleat laineiset hiukset, kasvot ovat valossa.

En muista, mitä puhuimme. Katsoin mummua, nopeita tottuneita käsiä, langan nopeutta. Valoisa hetki.

Myöhemmin piirsin mummun käsiä. Kädet lepäsivät sylissä: pitkät, hiukan kuhmuraiset sormet, suonet koholla, jänteet erottuivat selvästi. Mummu hymyili, pilvenväriset silmät. Ajattelin, että unohtaisin, ja halusin muistaa – kädet, pään asennon, mittasuhteet, sopusoinnun.

Piirtäminen on niin suurpiirteistä, hajanaista. Laskin paperin. Otin kuvia.

Mielessäni palaan mummuuni, silmiin, käsiin. Aikaan, jonka mummu eli, ja vuosikymmenten jälkeen mummu katsoi levollisesti, hymyili. Olen sota-ajassa, 50-luvulla, 60-luvulla. Monenlaista, sanoisi mummu. Tarkemmin kaivamatta.

Mummu kysyi, miten koulussa meni. Sanoin, että en jaksa aina lukea, kielistä on vain kasia. Mummu sanoi, että kahdeksan on hyvä numero. Mummu tiesi, että elämässä on muutakin. Ukki sanoi aina lähtiessä: Muistakaa käydä seuroissa

Lääkäri, joka hoiti mummua lopuksi, kysyi vuosien päästä, minkälaisen elämän mummu eli – hänen silmänsä olivat erilaiset, niissä oli valoa. Tätini sanoi, että hänellä oli paljon ystäviä, hän harrasti puutarhanhoitoa, käsitöitä…

* * *

On arki-ilta, olen lenkillä. Kohta takaisin koululla, jossa lapset pelaavat sählyä. Viimeiset mäet, huomaan nousun, vauhti hidastuu. Hölkkäämme ylämäessä peräkkäin, kaksi ystävääni ja minä. On jo pimeä ympärillä. Katuvalot, jalkakäytävä, metsää toisella puolen. Sillalla tuulee. Kenkien ja hengityksen ääni, ylämäessä hengitän hitaammin ja syvään. Usein ajattelen lenkillä, että on ihmeellistä, että on jalat, jotka toimivat, vievät eteenpäin, ja olla vapaa liikkumaan. Ja että on lenkkikaverit.

Sitten eräänä iltana lenkillä kävelytie on keskeltä sula, reunoilta jäinen ja kokkareinen. Väistän sivuun vastaantulevaa lenkkeilijää, koira vetää ja taitan nilkkani. Ensin en tunne ja jatkan ontuen, sitten nilkka turpoaa ja kävelykin käy liian kipeäksi. Ihmeissäni makaan seuraavina päivinä sohvalla, voin kulkea vain kepeillä. Tästä kulmasta harvemmin huonetta katsoo.

Mitä voi tehdä, kun ei oikein voi tehdä mitään? Rupean selaamaan aikakauslehtipinoa paperinkeräykseen (sekin on joskus tehtävä). Hajamielisesti selaan sivuja, kuvia. Toistamiseen kiinnitän huomion käsiin; sitten piirtelen niitä, sormien rytmiä, eri kulmista, luonnoskirjan sivut täyttyvät käsistä.

Maailma pyörii, vaikka en tekisi mitään, sekin on tarpeen kokea. Joskus on tarpeen taittaa nilkka, että voi pysähtyä. Että voi olla hiljaa ja paikallaan. Katselen käsiä. Käsistä muistan ihmisiä ja käsien tarpeellisuutta. Sitä, kuinka kädet kannattelevat. Muistan etäisesti miehen, jonka kädet väsyivät, ja kun kädet vaipuivat alas, tuli sodassa häviötä. Mutta hänellä oli kaksi ystävää, jotka asettivat miehen kivelle istumaan ja kannattelivat molemmin puolin miehen käsiä. Silloin sodassa amalekialaisia vastaan pysyttiin voitolla.

Tiesin, että mummollani oli ystäviä. He kannattelivat häntä. Tiesin sen hänen silmistään, niissä säilyi valo. Toivo, joka kantoi yli inhimillisen elämän rajan.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi