Torstai 21.2.2019
"
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps. 31:20

Vanha äiti

5.5.2016 06:30 | Kaisu Tuomaala
En ollut varma, puhuiko poika totta. Katsoin poikaa kysyvästi. Pojan silmät vilkkuivat, ja hän pyyhkäisi kädellä suutansa, käänsi naurua pidätellen katseensa. Poika teki aina niin, kun sitä epäili jostain, katsoi silmiin, alkoi vältellen nauraa. En tiennyt. Poika kielsi tietävänsä asiasta, tehneensä mitään tyhmyyttä. En voinut sanoa varmaksi pojan osuutta, koska en tiennyt. En voinut syyttää.

Istumme autossa, poika ja neljävuotias tyttö. Mietin asiaa, joka jäi auki. En halua, että poika oppisi valehtelemaan, vaan puhumaan aina totta, olkoon totuus sitten minkälainen tahansa. Sanon ajatuksissani:

– Jos ihminen haluaa, se voi salata toiselta ihmiseltä jotain, ja toinen ei tiedä, puhuuko ihminen totta.
– Mutta tiiättekö kuka näkee aina?

Poika vilkaisee minua, katsoo pää kallellaan mietteissään eteenpäin, oivaltaa nopeasti:

– Taivaan Isä.
– Niin on. Taivaan Isää ei voi huijata.
– Onko hyvä, että Taivaan Isä tietää kaiken?
– On, sanoo poika.

* * *

Olen pojan ikäinen. Leikin huoneessa itsekseni ja päätän mennä sängyn alle piiloon, niin ettei kukaan näe. Vilkaisen ikkunasta, näen pelkän sinisentummuvan taivaan. Kerrostalon viidennestä kerroksesta ei näy kuin taivasta.

Ryömin viimeiseen nurkkaan ja mietin, näkeekö kukaan minua nyt. Minusta tuntuu, että Taivaan Isä näkee: se vaan kattelee, näkee joka paikkaan. Turha mennä piiloon. Ryömin pois, ja tiedän, että Taivaan Isältä ei voi piiloutua.

* * *

Olen viidennellä. Seison seurasalin naulakon ja salin välissä, nojaan seinään ja kuuntelen puhetta. Ovesta säntää sisään nainen, joka poukkoilee edestakaisin:

– Missä se Jeesus sitten on? kysyy nainen.
– Minulle on sanottu, että Jeesus on täällä.

– Niin se onkin, huomaan vastaavani tuskin kuuluvasti.
– Henkensä kautta, ajattelen mielessäni ajatuksen loppuun.

Nainen kurkistelee saliin. Näkee ihmisiä ja rauhallisesti puhuvan sananpalvelijan. Katson naista, nainen menee salin puolelle ulkovaatteissa, ulkopuolisena. Katsoo ihmisiä. Näkee ihmisiä. Nainen on levoton, kärsimätön.

Puhujan sanat ovat rauhallisia, hyvin rauhallisia. Sellaisia, joihin olin tottunut, juurtunut kiinni. Kuulin muuta kuin sitä miestä, joka oli palveluvuorossa. Ne sanat olivat minulle enemmän kuin naiselle, joka kävi – ei jäänyt kuuntelemaan.

* * *

Olin tuolloin lapsi. Kuulin usein seuroissa sanottavan: Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. Tai: Kuuliaiset lapset Isä hyvästi siunaa. Oli yksinkertaista. Ajattelin, että kunhan saan aina kuulla evankeliumia, Jumala voi varjella minua uskomassa. Minun ei tarvitse ymmärtää, kunhan saan uskoa. Kuuliaisuus liittyi olennaisesti Jumalan sanan kuulemiseen, sen valossa kulkemiseen. Uskoin siihen, että Henkensä kautta Jumala on omiensa kanssa. Olin varma, että seurakuntaäitiin voi luottaa, silloin kun siinä on Äidin ääni ja rakkaus.

Puhelen lapsille:

– Siks me mennään seuroihin, että me kuullaan Taivaan Isän sanoja. Äiti hoitaa meitä, kun me kuunnellaan, ja kun on paha mieli, se Äiti antaa meille anteeksi.

Samaan aikaa tapaan ihmisiä, jotka sanovat, että Äitiin ei voi luottaa, Äiti on tehnyt virheitä, tai minua on kohdeltu väärin, Äiti on väärässä... Silloin ajattelen, että on totta, että ihminen tekee virheitä, on taitamaton. Mutta Jumala näkee senkin yli, Pyhä Henki ei tee virheitä. Se valvoo sankimmassakin sumussa, pitää huolen laumasta, korjaa särkyneitä ja lohduttaa armolla ja totuudella. Jokainen ihminen tarvitsee täyden armon. Katkeralla ja anteeksiantamattomalla mielellä ei säily uskonlahja.

Uskon, että evankeliumi kokoaa yhteen, yhdeksi joukoksi armosta vapaat. Että vallitsee yksi sydän ja yksi mieli. Seurapenkissä usein havahdun kuin rukouksena laulun sanoihin: ”Puhalla Herran henki, lävitse Siionin, niin Isää ylistämme yhteisin sydämin.” Kun rikkomaton rakkaus, luottamus ja hengen yhteys Äitiin saa säilyä tässä ajassa, niin ”usko, toivo toteutuu, kiittäjäin laumassa.” (Sl 30:6.)

Kunpa meitä eivät hämäisi Äidin ehkä karheat kädet, ehkä vanhat kasvot, vaan näkisimme silmät, joiden katse jo päämäärässä. Kuulisimme äänen, josta sanotaan ja jolla on valta: ”joka teitä kuulee, se minua kuulee.”

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi