Sunnuntai 21.7.2019
"
Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Luuk. 5:10

Kieliä

6.6.2016 06:53 | Kaisu Tuomaala
Palaan lenkiltä asutusalueen läpi; pihat rehottavat vihreinä, aurinko on lämmin. Eräs piha, jossa on korkea syreeniaita, kasvaa ojan yli syreenin taimia, pyörätiehen kiinni. Piha rehottaa: heinää, mustikkaa, pensaita, polkuja ja kivillä tehtyjä porrastuksia pensaiden välissä. Talo on rinteessä, pieni vanha puutalo, ruutuikkunoita, ulko-ovi kuistille auki. Asukas on kotona.

Astun pihalle. Koputan ovelle, astun taaksepäin. Hetken päästä sisältä tulee valkohiuksinen vanha mies, kumartuu oven kohdalla. Hyväntuulinen, hiukset pystyssä.

– Päivää, sanoo mies kysyvästi.
– Heippa. Katoin, että sulla on syreeniä, oisko jotain kohtaa, josta voisi saada pari tainta?
– Tuohon aidan viereen mun pitäisi lapioida tilaa roskapöntölle, voisin soittaa sitten.
– Kiva.
– Me asutaan tuon ison tien toisella puolella. Siellä on pihat ilman aitoja, nyt tuntuu, että vois sitä jotakin laittaa rajalle, vähitellen. Ei ois niin paljasta.

Mies kumartuu ovesta sisään. Avoimesta ovesta näen kuistille, katonrajassa kiertävän hyllyn, jossa on tiiviisti kirjoja. Paljon kirjoja. Kirjojen nimiä en näe.

Mies palaa mukanaan ruutupaperi ja kynä. Kirjoitan puhelinnumeron, nimen. Mies kirjoittaa: SYREENI.

Katson taloa, joka on sympaattinen, vanha ja huolella rakennettu.

– Taitaa olla aika vanha, mutta hyvässä kunnossa, nyökkään talon suuntaan.
– Olen asunut täällä pienestä saakka, mies sanoo.
– Mutta tulen tänne vain kesällä, olen asunut 40 vuotta talvet Kaliforniassa.
– Mitä siellä teet?
– Opetan kielitieteitä Kalifornian yliopistossa.
– Taidat osata kieliä.
– Olen tutkinut kielten alkuperää. On karkeasti kaksi kielisukua... Indoeurooppalaisia kieliä ja... Niihin kuuluvat muun muassa heetti ja...
– Heetti..
– Heettiläiset. Raamatussakin mainitaan heettiläiset.
– Niinpä mainitaan. Osaatko venäjää?
– Periaatteessa osaan 18 eri kieltä, venäjääkin. Olen tehnyt tutkielmia intiaanienkin kielistä...
 
Juttelemme jonkin aikaa kielistä. Mies on oppinut jakamaan tietoa. Hän seisoo ulkoportaalla, kirjavat villasukat. Suomen kesä ja taloissa viileätä. Joku on kutonut ne. Tai mies itse. Kaikki on yksinkertaista, tarkoituksenmukaista.

– Tää piha on hieno, sanon.
– Annan sen kasvaa tällaisena.

Mietin, että mies on keskittynyt, lukenut ja lukenut, tehnyt valintoja, sulkenut ylimääräistä pois, pelkistänyt elämää. Ollut haltioissaan oivaltaessaan, lukiessaan. Mennyt pieneen puutaloon lukemaan, tullut päiväteelle pihalle kuuntelemaan lintuja, pieni pyöreä pöytä, tuoli vai oliko kaksi. Ollut itsekseen, keskittynyt.
 
Sitten mies lopettaa, muistaa mikä koputtaessa keskeytyi, kääntyy portailla.
– No niin. Täytyy jatkaa.
– Kiitos kovasti, sanon.
– Kiitos, kiitos. Näkemiin.
– Näkemiin.

Mietin sitä, kuinka kielet syntyivät. Aluksi ihmiset puhuivat yhtä kieltä. He tulivat viisaiksi, halusivat rakentaa ihmisen viisaudella tornin taivaaseen. Mutta Jumala keskeytti sen, sekoitti kielet ja ihmiset eri suuntiin. Tuli ihmisten välille ymmärtämisen rajallisuus. Sitten Jumala taas antoi tehtävän: viekää tämä Sana kaikkeen maailmaan.

Minua ovat aina kiehtoneet kielet, niissä ihmisten kohtaamisen ja ymmärtämisen mahdollisuus. Kuitenkin tuntuu, että kielen vivahteet aukeavat vain sille, jolle se on äidinkieli. Äidinkieli on syvällä, se on tunteiden kieli, sillä pääsee lähelle. Sen jälkeen opittu kieli on usein rationaalisemmalla tasolla. Olen kuullut tilanteita, joissa vanhus lähimuistin heiketessä palaa ensimmäiseksi opittuun kieleen, vaikka olisi koko aikuisiän käyttänyt jotakin toista opittua kieltä. Tarvitaankin tulkkia omaisten välille.

Välillä kielen ja ymmärryksen rajallisuuteen törmää samaa kieltä puhuvienkin kesken: saatetaan puhua samaan aikaan aivan eri asioita, tulkitaan sanoja ja viestiä eri tavoilla, jopa täysin vastakkain. Kysyy kärsivällisyyttä silloin vaikkapa kysyä, mitä tarkoitit, vai tarkoititko.

Ymmärrämme ihmisiä rajallisesti, kohtaamme hajamielisesti. Helpommin ymmärrämme, jos toinen on avoin ja sanoo ajatuksensa ääneen. Ajatuksenlukijat ovat harvassa, niitä ei ole. Sydänten tutkijoita on vain yksi, joka näkee ihmisen sydämeen.

Ihminen on kuitenkin tarkoitettu jakamaan, saamaan lohtua toisilta ihmisiltä. Jumala antoi ihmiselle lähimmäisen, joka on häntä vastapäätä, keskustelukumppani. Kunpa tämä saattaja johdattaisi sokeiden hetkien yli oikeaan suuntaan, luottamaan Jumalan armoon, sekä omalla että toisten kohdalla.

Kunpa tämä saattaja rohkaisisi aina sinne, missä Jumala kirkastaa kasvojaan, omiensa joukkoon, jossa Pyhä Henki avaa sanaansa uskon rohkaisuksi. Meidän ei tarvitse nähdä eikä ymmärtää kaikkea edes ihmisten maailmassa. Vaikka sanat ja ymmärrys loppuvat, armo ei lopu.

Onneksi Paavali sanoo: en minä tullut ihmisviisaudella ja viisailla sanoilla teidän keskellenne, vaan yksinkertaisella puheella, että Jumalan voima saisi näkyä. Onneksi uskonsaarna on niin yksinkertaista, selvää, lohdullista, että siihen voi tarttua. Kun saa kuulla sitä ensimmäistä äidinkieltä, sydän on auki. Jos siihen kieleen tulee vieraita taivutuksia, senkin huomaa.

Kun ylipappi Joosualta riisuttiin epäuskon saastaiset vaatteet ja puettiin lahjavanhurskauden vaate päälle, hänelle sanottiin: Minä annan sinulle muutaman saattamaan sinua tällä tiellä. Joosua ei saanut kymmeniä, vaan muutaman. Sitä me saamme pyytää: anna minulle aina muutama. Sillä se sana on ihmisen suussa ja sydämessä, Jumalan siunauksen sana.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi