Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Eksyksissä

21.1.2015 06:00 | Kaisu Tuomaala
On perjantai. Ystäväni tulee autolla, ottaa kyytiin ja lähdemme kylään, naisteniltaan. Paikan pitäisi olla tuttu: uusi talo uudella asutusalueella, ennenkin käyty. Käännytään vasemmalle ja vasemmalle ja vasemmalle, jossa kaikki talot uusia, takana metsä ja toiselta puolen takana maasto nousee korkeammalle. Selvä mielikuva talosta.
 
Auto on pieni ja vanhakin. Vaihdamme ajatuksia. Auto keikkuu moottoritiellä, sitten oikealta ulos, tien ali vasemmalle. Joku ajatuksen pätkä on kesken, keskitymme siihen, kohta olemme perillä, täytyy puhua nyt loppuun, kun harvoin nähty, monta viikkoa sitten. Auto kulkee pitkin maaseutua, kohta pitäisi kääntyä, jostain pitäisi kääntyä. Kilometrejä. Olemme liian kaukana.
 
Ystäväni pysähtyy pysäkille, keskellä maaseutua, takana tullut auto sujahtaa ohi nopeasti. Täytyyköhän soittaa ja kysyä missä ollaan. Ollaan myöhässä. Noloa. Ihan tuttua ja sitten ei olekaan.
 
– No katotaan, tehään upi ja katotaan, ei tässä montaa tietä mee. Kyllä sitten muistaa, kun näkee sen tien.
 
Ystäväni alkaa kääntämään autoa, vaihteet eivät löydy helposti, auto on poikittain tiellä. On tulossa pimeä. Olemme maaseudulla keskellä ei mitään, ja juuri silloin auto tulee kovaa toisesta suunnasta, olemme vastaantulijoiden kaistalla, pakki hakusassa. Sitten auto viimein kääntyy, olemme oikealla kaistalla.
 
– Tuolla näyttää olevan uusia taloja, mennään tästä, käydään katsomassa, äkkiä näkee onko tämä se tie.
 
Uusia taloja, hienoja julkisivuja, laitettuja pihoja;  tie kääntyilee erilailla, ei tule metsää eikä tule rinnettä talojen takana. Kaunis tie, mutta tämä ei ole se tie; tämä tie ei vie perille. Täytyy kääntyä, palata takaisin. Täytyy soittaa. Kysyä miten päästään perille. Vastaakohan kukaan, näin myöhässä.
 
– Joo, tulkaa takasinpäin. Kuinka kaukana te oikein ootte?
– Jossakin. Suoraan tultiin, muttei tiietty mistä kääntyä, ei kumpikaan muistanut. Löydettiin kyllä toinen nätti tie, mutta ei se tuonut perille.
– Tulkaa takasin, hitaasti, ettette mee ohi. Käänny oikealle, kun  pelto loppuu, tulee metsä, sitten vasemmalle.
– Aijaa. Nyt tunnistan. Tää tie oli aivan vieressä, ja mentiin ohi.
 
Pimeällä tiellä erottuu, että taloissa on valoja, vaikka ihmisiä ei näy. Sitten on tie täynnä autoja, talo täynnä ihmisiä ja käsi, joka sanoo: Tervetuloa!
 
Eteisestä näen talon olohuoneeseen; sisällä on lämmin tunnelma, kynttilöitä pöydillä. Tuttuja ihmisiä, rauhallinen puheensorina, emme ole myöhässä, kannatti palata, kannatti etsiä. Jos olisi mennyt johonkin toiseen pihaan, pimputtanut jotain toista korkeaa, uudenkarheaa ovea, olisiko avattu, olisiko toivotettu tervetuloa. Mitä vieraalla ovella edes sanoisi. Anteeksi, taisin erehtyä paikasta. Hyvää illanjatkoa…
 
Ovella sekoittuu kylmä ulkoilma ja lämmin. Vilkaisen ystävääni riisuessani kenkiä täpötäydessä eteisessä:
 
– Sen nyt ainakin opin, että tie voi olla kaunis, mutta jos se ei vie perille, ei paljo auta, täytyy palata.
– Nii-in, vastaa ystäväni, ja astuu olohuoneesta huokuvaan lämpöön.
 
Olohuoneessa sohvat ovat täynnä, kierrän ja tervehdin. Pieneen taloon mahtuu yllättävän paljon. Istun lattialle seuraavaan rinkiin sohvan eteen. Osa kasvoista vähän vieraita,  osa tuttuja.
 
Ajattelen, että sitä näkee ihmisiä lopulta harvoin, ehtii vaihtaa pari sanaa. Kuuntelen. Äänet solisevat. Joku sanoo laulun. Laulu täyttää huoneen. Sitten alkaa keskustelu, kuulen sanoja, vivahteita, puhe ketjuuntuu, jatkuu, muuttuu yhdeksi, solisevaksi, pulputtavaksi puroksi. Monta ääntä yhdessä on puro, ajattelen, puro, joka solisee, vähän kuin keväällä sulavesien aikaan.     

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi