Lauantai 20.4.2019
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Eksyksissä

21.1.2015 06:00 | Kaisu Tuomaala
On perjantai. Ystäväni tulee autolla, ottaa kyytiin ja lähdemme kylään, naisteniltaan. Paikan pitäisi olla tuttu: uusi talo uudella asutusalueella, ennenkin käyty. Käännytään vasemmalle ja vasemmalle ja vasemmalle, jossa kaikki talot uusia, takana metsä ja toiselta puolen takana maasto nousee korkeammalle. Selvä mielikuva talosta.
 
Auto on pieni ja vanhakin. Vaihdamme ajatuksia. Auto keikkuu moottoritiellä, sitten oikealta ulos, tien ali vasemmalle. Joku ajatuksen pätkä on kesken, keskitymme siihen, kohta olemme perillä, täytyy puhua nyt loppuun, kun harvoin nähty, monta viikkoa sitten. Auto kulkee pitkin maaseutua, kohta pitäisi kääntyä, jostain pitäisi kääntyä. Kilometrejä. Olemme liian kaukana.
 
Ystäväni pysähtyy pysäkille, keskellä maaseutua, takana tullut auto sujahtaa ohi nopeasti. Täytyyköhän soittaa ja kysyä missä ollaan. Ollaan myöhässä. Noloa. Ihan tuttua ja sitten ei olekaan.
 
– No katotaan, tehään upi ja katotaan, ei tässä montaa tietä mee. Kyllä sitten muistaa, kun näkee sen tien.
 
Ystäväni alkaa kääntämään autoa, vaihteet eivät löydy helposti, auto on poikittain tiellä. On tulossa pimeä. Olemme maaseudulla keskellä ei mitään, ja juuri silloin auto tulee kovaa toisesta suunnasta, olemme vastaantulijoiden kaistalla, pakki hakusassa. Sitten auto viimein kääntyy, olemme oikealla kaistalla.
 
– Tuolla näyttää olevan uusia taloja, mennään tästä, käydään katsomassa, äkkiä näkee onko tämä se tie.
 
Uusia taloja, hienoja julkisivuja, laitettuja pihoja;  tie kääntyilee erilailla, ei tule metsää eikä tule rinnettä talojen takana. Kaunis tie, mutta tämä ei ole se tie; tämä tie ei vie perille. Täytyy kääntyä, palata takaisin. Täytyy soittaa. Kysyä miten päästään perille. Vastaakohan kukaan, näin myöhässä.
 
– Joo, tulkaa takasinpäin. Kuinka kaukana te oikein ootte?
– Jossakin. Suoraan tultiin, muttei tiietty mistä kääntyä, ei kumpikaan muistanut. Löydettiin kyllä toinen nätti tie, mutta ei se tuonut perille.
– Tulkaa takasin, hitaasti, ettette mee ohi. Käänny oikealle, kun  pelto loppuu, tulee metsä, sitten vasemmalle.
– Aijaa. Nyt tunnistan. Tää tie oli aivan vieressä, ja mentiin ohi.
 
Pimeällä tiellä erottuu, että taloissa on valoja, vaikka ihmisiä ei näy. Sitten on tie täynnä autoja, talo täynnä ihmisiä ja käsi, joka sanoo: Tervetuloa!
 
Eteisestä näen talon olohuoneeseen; sisällä on lämmin tunnelma, kynttilöitä pöydillä. Tuttuja ihmisiä, rauhallinen puheensorina, emme ole myöhässä, kannatti palata, kannatti etsiä. Jos olisi mennyt johonkin toiseen pihaan, pimputtanut jotain toista korkeaa, uudenkarheaa ovea, olisiko avattu, olisiko toivotettu tervetuloa. Mitä vieraalla ovella edes sanoisi. Anteeksi, taisin erehtyä paikasta. Hyvää illanjatkoa…
 
Ovella sekoittuu kylmä ulkoilma ja lämmin. Vilkaisen ystävääni riisuessani kenkiä täpötäydessä eteisessä:
 
– Sen nyt ainakin opin, että tie voi olla kaunis, mutta jos se ei vie perille, ei paljo auta, täytyy palata.
– Nii-in, vastaa ystäväni, ja astuu olohuoneesta huokuvaan lämpöön.
 
Olohuoneessa sohvat ovat täynnä, kierrän ja tervehdin. Pieneen taloon mahtuu yllättävän paljon. Istun lattialle seuraavaan rinkiin sohvan eteen. Osa kasvoista vähän vieraita,  osa tuttuja.
 
Ajattelen, että sitä näkee ihmisiä lopulta harvoin, ehtii vaihtaa pari sanaa. Kuuntelen. Äänet solisevat. Joku sanoo laulun. Laulu täyttää huoneen. Sitten alkaa keskustelu, kuulen sanoja, vivahteita, puhe ketjuuntuu, jatkuu, muuttuu yhdeksi, solisevaksi, pulputtavaksi puroksi. Monta ääntä yhdessä on puro, ajattelen, puro, joka solisee, vähän kuin keväällä sulavesien aikaan.     

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi