Torstai 23.5.2019
"
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Joh. 13:34

Koskettavia hetkiä pääsiäiskirkossa

5.4.2018 06:54 | Kati Kanto
”Nyt sammutamme Juudaksen kynttilän.” Alttarin edessä olevasta kahdentoista kynttilän joukosta sammutetaan yksi. Istun kirkossa. Yleensä olen käynyt pääsiäiskirkossa vasta ensimmäisenä tai toisena pääsiäispäivänä, nyt lähdin kiirastorstain messuun, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Raamatunkertomus etenee: Juudas on nyt poistunut yhteiseltä aterialta, jossa Jeesus asetti ehtoollisen muistoateriakseen. Seuraan jännittyneenä ja liikuttuneena jumalanpalveluksen etenemistä.

Pappi jatkaa: ”Nyt Jeesus poistuu opetuslastensa kanssa yhteiseltä aterialta Getsemanen puutarhaan. Siellä Jeesus vangitaan Juudaksen kavallettua hänet. Muut opetuslapset pelkäävät, he pakenevat paikalta ja jättävät Jeesuksen yksin. Sammutamme myös muiden opetuslasten kynttilät.” Yksitellen sammuvat kaikkien yhdentoista opetuslapsen kynttilät. Keskelle jää kuitenkin loistamaan vielä yhden, korkeimman kynttilän liekki, Kristuksen kirkas valo. Mielessä häivähtää pelko: entä jos sekin sammutetaan? Mutta ei, sehän jää pysyväksi valonlähteeksi pimeyteen!

Pappi alkaa lukea Raamatusta psalmia, jossa kuvataan Jeesuksen kärsimystä Getsemanen puutarhassa, sitä, miten Häntä ruoskitaan ja pilkataan, Hänen päälleen syljetään, miten ylipapit käyvät kauppaa Hänen vaatteistaan.

Messu on päättymässä. Kuorolaisia ja joitakin kirkon työntekijöitä astelee alttarille. He alkavat yhdessä tyhjentää alttaripöytää. Ensin lähtevät kaksi isoa kukkamaljakkoa, sitten monia muita esineitä, kunnes jäljelle jää enää risti. Pöydälle levitetään musta liina, ja koko alttari verhotaan mustalla kankaalla.

Näky on pysäyttävä. Jeesuksen kärsimys on kirkossa lähes käsinkosketeltavaa. Katson edessä olevia ihmisiä, vaistoan surua, ahdistustakin. Vai onko se vain minussa? Tuntuu, ettei tämä voi olla vaikuttamatta.

Seuraan lumoutuneena, miten suntio vie alttarille vielä tummanpunaisista ruusuista tehdyn seppeleen. Hän asettaa sen seinää vasten pienelle pöydälle. Ruusujen puna kuvaa Jeesuksen verta, hänen viatonta kärsimystään. Ruusun piikit tuovat mieleen myös orjantappurakruunun, jonka terävät okaat haavoittivat Hänen päätään.

”Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen. Mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen!” Virren viimeisessä säkeistössä kanttori ei soita enää; urutkin siis vaikenevat. Kaikki on riisuttua. Myös valot sammuvat kirkosta lähes kokonaan. Tunnelma muuttuu yhä pysähtyneemmäksi, odottavaksi, lähes lamaantuneeksi.

”Menkää rauhassa”, sanoo pappi. Messu on päättynyt. Huomaan, että hän ei jatka tuttua toivotusta loppuun: ”Ja palvelkaa Herraa iloiten!” Kaikki viittaa koskettavalla tavalla kiirastorstain ja pitkänperjantain sanomaan. Poistun kirkosta muiden kirkkovieraiden kanssa maaliskuun pikkupakkaseen. Ympärillä ovat valtavien kinosten peittämät hautakummut.

Pari päivää myöhemmin olen samaisessa paikassa toisen pääsiäispäivän valoa ja ilosanomaa uhkuvassa jumalanpalveluksessa. "Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti. Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti."

Alttaripöydällä on kaksi kimppua auringonkeltaisia narsisseja ja koivunoksia.

Tekstissä on lainauksia virsistä 63 ja 88.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi