Muistoja punasessa koululaukussa

26.8.2018 06:57 | Kati Kanto
Mie osasin lukea, ko mie menin kouhlun. Yhtäkkiä vain tajusin, mitä Aku, Mikki ja Hessu sannoo puhekuplissa. Sitte paljon muuta. Se oli uskomaton tunne! Koko maailma avartu hetkessä.

Mulla oli punanen neliönmallinen koululaukku, jossa oli ruskeaa nahkaa. Mie muistan vieläki sen tuoksun ja sen, joka tuli pulpetista, kun sen kannen aukas. Sielä oli muovinen, kukallinen ruokaliina, joka aukasthin pulpetille aina, ko oli ruokailu.

Meän luokala ei ollu ko viis oppilasta, sillon ko me ekala alotethin, mutta met olima ykköskakkonen eli toinen luokka oli siinä samassa tilassa. Opettaja opetti vuorotellen meitä.

Mie olin ujo ja yksinäinen. Mie pelkäsin poikia, varsinki yhtä, joka kiusas minua. No ei se myöhemmin ennää sitte, ainaskhan juuri yläastheela.

Ko met tehimä semmosia lasimaalauksia kuvistunnila, mie aloin itkehmän. Minusta tuntu, että mie en ossaa laittaa niitä silkkipapereita oikein. Tai osasin mie, mutta ko mie vain pelkäsin, etten mie ossaa. Ja opettaja sano, että se on aivan oikein.

Välkällä oli kaikkia pelejä ja leikkejä siinä pihala. Oli pikipattaa ja Kuka pelkää mustaa miestä ja rosvoa ja poliisia, polttopalloa, hyppyskää ja vistiä.

Laskiaisena laskethin mäkeä Juneksen mäestä. Ja sinne sai ottaa evästä kans, karkkiaki. Linturetkelekki sai ottaa karkkia tai aivan mitä halus. Viien aikana pyöräilthin kylmässä kevätilmassa Heinijänkäle ja katothin, miten kurjet, kuovit ja peipposet olit tulheet. Sitte meän piti kirjottaa ylös, mitä met olima nähneet.

Meilä oli joka viikko semmonen esitystunti. Sillon sai hakea luokan perältä vaikka jonku kirjan, esimerkiksi jonku vanhan aapisen tai Aarteiden kirjan ja lukea siittä jonku tekstin. Tai sitte sai laulaa. Meilä oli laulukokheet erikshen. Mie lauloin sen Autiomaa, autiomaa, aurinko tulta ja purppuraa. Mie en muista, minkä mie siittä sain. Kai mie aika hyvän sain, ko mie neljännellä halusin välttämättä luokan ethen laulahman Porilaisten marssia.

Opettaja luki äähneen Pekka töpöhäntää ja Koko kaupungin Vinski -kirjaa. Net olit niin jänniä! Aina tympäs, ko se lopetti lukemisen. Aprillipäivänä opettaja juksas meitä, huusi, että tulkaa kattohman täälä on amppari. Ei sielä mithän ollu. Joskus leikithin luokassa Karhu nukkuu-  tai Musta kissa nukkuu -leikkejä.

Satu tuli kolmannele luokale toisesta koulusta. Siittä tuli minun paras kaveri. Met kirjotimma toisillemme kirhjeitä, kaikki oli jaettua. Satule mie saatoin kertoa kaikki jutut. Minusta tuntu, että Satu sai kaikki periksi, vaikka ei se varmasti saanu. Sillä oli semmonen ihana, pehmustettu, vaalenapunanen magneettipenaali, jossa oli kissan kuvia. Mulla oli käsityötunnila tehty muovinen kukkapenaali, josta olin kummiski aika ylpeä, olinhan sen itte tehny.

Menin mielelläni aina kouhlun, vaikka joskushan se tietenki tympäski. Kyllähän sitä koulua kannatti ja kannattaa käyä, tuntu miltä tuntu, näytti miltä näytti. Vaikka monesti sitä myöhemmin mietti, etenki matikan, kemian ja fysiikan tunneila, että missä mie näitäki häkkyröitä ja väkkyröitä tarvin. Matikan tunneilta mie olen myöhemmin tarvinu plus-, miinus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskuja. Kyllä ei oppi ojhan kaaja. Tieto lissää tuskaa, mutta myös avartaa maailmaa.

Kiitos Luojale siittä, että olen saanu käyä suomalaista koulua. Koulukhan ei ole mikhän ittesthäänselvä asia. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi