Lauantai 19.10.2019
"
Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! Ps. 119:101,104

Taivaansinisiä unelmia

4.10.2018 06:27 | Kati Kanto
Miltä ensimmäiset sämpylät tuoksuivat omassa ensimmäisessä asunnossa? Miltä tuntui siivota koti? Seitsemän opiskeluvuottani avautuvat silmieni eteen kirkkaina ja kuulaina.

Ida, Auli, Heljä, Erja, Tanja, Sirkku, Kaisa, Tanja. Siinä he kaikki yhtäkkiä ovat. Ja monet muut rakkaat opiskeluvuosiin kuuluneet ihmiset. Muistan, kuinka kuljimme tyttöjen kanssa valkoiset kaunoluistimet käsissä läpi huurteisen Oulun. Luistelun jälkeen jatkuivat jutut tee- tai kahvikupposten äärellä.

Olivatko Heljä, Auli ja Erja paistaneet banaaneita? Kyllä, siis sinne! Jäätelön kanssa ne katosivat parempiin suihin. Seuraavalla kerralla Miia oli leiponut sämpylöitä, minä omenapaistosta. Bravuurit seurasivat toistaan. Joskus joku keksi Pirkasta uuden reseptin, jota sitten jaettiin maistelujen jälkeen toisillekin.

Ennen Linnanmaalle muuttoa humanistit opiskelivat vanhassa nahkatehtaassa, jossa nyt kohoaa kerrostaloja. Istuimme hämärässä kuppilassa ja koetimme päästä kartalle, mitä pakollisia harjoituksia meidän piti ottaa, mihin ilmoittautua, mihin tentteihin ottaa osaa. Murteita, suomen kielen historiallista taustaa, kielitiedettä, yleistä ja kotimaista kirjallisuutta, viroa ja saamea suloisessa sekamelskassa.

Tilastotiede meinasi tulla kompastuskivekseni. Se oli kaikille pakollinen kurssi. Uusinta meni sitten onneksi läpi. Pakollisista kielten kursseista taas selviydyin aivan hyvin. Pidin englannin kurssilla Nalle Puhista oman esitelmäni – nallenaamari päässäni ja laulaen Puh-laulua englanniksi. Se oli hauskaa.

Opiskeluaikana kävimme tavallisesti keskiviikko-, lauantai- ja sunnuntai-illan seuroissa. Isossa iltakylässä osa istui lattialla, jossa tavallisesti mukavasti veti. Ikkunoita oli nimittäin pakko pitää pienissä asunnoissa hapensaannin vuoksi auki – talvipakkasellakin. Joskus loppuivat tarjottavat kesken, kun porukkaa lappoi sisään kymmenittäin. Mutta aina löytyi pöytään jotain tilalle.

Minulla ei ollut silloin autoa. Maalasin vanhan polkupyörän siniseksi ja kirjoitin sen nimeksi valkoisella Taivaansini. Nostalgian kaipuu on minussa edelleen. Muistan miten joskus, aivan opintojen alkupäivinä pyöräilin yliopistolle äidin vanhassa teryleenimekossa ja antiikkiliikkeestä ostetuissa pitsihousuissa. Ja eikös vain bussi kaartanut pyörääni hipoen ohitseni valtavan vesilätäkön päältä! Ei siinä auttanut muu kuin likomärkänä vain jatkaa polkemista koulua kohti.

Miten kaikki näyttäytyykin nyt niin auvoisessa valossa? Ei se sitä kuitenkaan aina ollut. Kesäksi piti saada töitä jostain tai sitten tehdä tenttejä, että saisi opintotukea. Opiskeluvuodet olivat myös yhtä tavaroiden rahtaamista. Asuin varmaan yhteensä kymmenessä asunnossa seitsemän opintovuoteni aikana. Muutoista tuli rutiinia. Kaikki oli aina aloitettava tavallaan alusta. Onneksi sain pitää Miian monta vuotta kämppäkaverina – hän on tasaisen rauhallinen käytännön ihminen. Minä taas olen impulsiivinen haaveksija, jolla eivät realiteetit aina pysyneet hanskassa.

Opiskeluvuodet antoivat pohjan tulevalle, ei vain opin, vaan kaiken sattuneen ja tapahtuneen kautta. Kaikki noiden vuosien pettymykset ja iloiset yllätykset, kaikki uudet tuttavuudet piirtyvät mieleeni nyt haikeanihanana kokonaisuutena. Kiitos Oulu, kiitos opettajat, kiitos rakkaat ystäväni, opiskelutoverini, kaikki noina vuosina kohtaamani ihmiset.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi