Keskiviikko 26.6.2019
"
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1 Joh. 4:16

Taivaansinisiä unelmia

4.10.2018 06:27 | Kati Kanto
Miltä ensimmäiset sämpylät tuoksuivat omassa ensimmäisessä asunnossa? Miltä tuntui siivota koti? Seitsemän opiskeluvuottani avautuvat silmieni eteen kirkkaina ja kuulaina.

Ida, Auli, Heljä, Erja, Tanja, Sirkku, Kaisa, Tanja. Siinä he kaikki yhtäkkiä ovat. Ja monet muut rakkaat opiskeluvuosiin kuuluneet ihmiset. Muistan, kuinka kuljimme tyttöjen kanssa valkoiset kaunoluistimet käsissä läpi huurteisen Oulun. Luistelun jälkeen jatkuivat jutut tee- tai kahvikupposten äärellä.

Olivatko Heljä, Auli ja Erja paistaneet banaaneita? Kyllä, siis sinne! Jäätelön kanssa ne katosivat parempiin suihin. Seuraavalla kerralla Miia oli leiponut sämpylöitä, minä omenapaistosta. Bravuurit seurasivat toistaan. Joskus joku keksi Pirkasta uuden reseptin, jota sitten jaettiin maistelujen jälkeen toisillekin.

Ennen Linnanmaalle muuttoa humanistit opiskelivat vanhassa nahkatehtaassa, jossa nyt kohoaa kerrostaloja. Istuimme hämärässä kuppilassa ja koetimme päästä kartalle, mitä pakollisia harjoituksia meidän piti ottaa, mihin ilmoittautua, mihin tentteihin ottaa osaa. Murteita, suomen kielen historiallista taustaa, kielitiedettä, yleistä ja kotimaista kirjallisuutta, viroa ja saamea suloisessa sekamelskassa.

Tilastotiede meinasi tulla kompastuskivekseni. Se oli kaikille pakollinen kurssi. Uusinta meni sitten onneksi läpi. Pakollisista kielten kursseista taas selviydyin aivan hyvin. Pidin englannin kurssilla Nalle Puhista oman esitelmäni – nallenaamari päässäni ja laulaen Puh-laulua englanniksi. Se oli hauskaa.

Opiskeluaikana kävimme tavallisesti keskiviikko-, lauantai- ja sunnuntai-illan seuroissa. Isossa iltakylässä osa istui lattialla, jossa tavallisesti mukavasti veti. Ikkunoita oli nimittäin pakko pitää pienissä asunnoissa hapensaannin vuoksi auki – talvipakkasellakin. Joskus loppuivat tarjottavat kesken, kun porukkaa lappoi sisään kymmenittäin. Mutta aina löytyi pöytään jotain tilalle.

Minulla ei ollut silloin autoa. Maalasin vanhan polkupyörän siniseksi ja kirjoitin sen nimeksi valkoisella Taivaansini. Nostalgian kaipuu on minussa edelleen. Muistan miten joskus, aivan opintojen alkupäivinä pyöräilin yliopistolle äidin vanhassa teryleenimekossa ja antiikkiliikkeestä ostetuissa pitsihousuissa. Ja eikös vain bussi kaartanut pyörääni hipoen ohitseni valtavan vesilätäkön päältä! Ei siinä auttanut muu kuin likomärkänä vain jatkaa polkemista koulua kohti.

Miten kaikki näyttäytyykin nyt niin auvoisessa valossa? Ei se sitä kuitenkaan aina ollut. Kesäksi piti saada töitä jostain tai sitten tehdä tenttejä, että saisi opintotukea. Opiskeluvuodet olivat myös yhtä tavaroiden rahtaamista. Asuin varmaan yhteensä kymmenessä asunnossa seitsemän opintovuoteni aikana. Muutoista tuli rutiinia. Kaikki oli aina aloitettava tavallaan alusta. Onneksi sain pitää Miian monta vuotta kämppäkaverina – hän on tasaisen rauhallinen käytännön ihminen. Minä taas olen impulsiivinen haaveksija, jolla eivät realiteetit aina pysyneet hanskassa.

Opiskeluvuodet antoivat pohjan tulevalle, ei vain opin, vaan kaiken sattuneen ja tapahtuneen kautta. Kaikki noiden vuosien pettymykset ja iloiset yllätykset, kaikki uudet tuttavuudet piirtyvät mieleeni nyt haikeanihanana kokonaisuutena. Kiitos Oulu, kiitos opettajat, kiitos rakkaat ystäväni, opiskelutoverini, kaikki noina vuosina kohtaamani ihmiset.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi