Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Reissussa ja kotosalla

1.12.2018 06:13 | Kati Kanto
Borta bra men hemma best? Oma maa mansikka, muu maa mustikka? Onko asia näin?

– Olin kolme vuotta Thaimaassa töissä. Kävin kerran vuodessa Suomessa, ystäväni kertoi.

Toinen työkaverini on Romaniasta. Hänen koko perheensä on muuttanut Suomeen vuosia sitten. Kotona he puhuvat lapsilleen romaniaa, mutta lapset ja vanhemmatkin osaavat hyvin suomea. He ovat kotiutuneet hyvin.

Eräs ystäväni muutti vuosia sitten Australiaan, jonne oli tuntenut pitkään kaipuuta, olihan hän syntynyt ja elänyt siellä varhaislapsuutensa. Nyt hän on saanut Australian kansalaisuuden ja viihtyy kotimaassaan loistavasti.

Itse olin opiskeluaikanani vaihto-opiskelijana Virossa, Tartossa, yhden kevätlukukauden. Se oli ennätyskylmä talvi Tartossa. Joka paikka oli kylmä: yhikka eli uhiselamu eli soluasuntola, jossa asuimme. Yhden yön nukuin toppahousut jalassa. Vaatetta piti lisätä yhä uusia kerroksia. Lähes jokaisella oli lisäpatteri huoneessa, mutta silti oli kylmä. Myös vanha, ihastuttava Tartu ulikool eli Tarton yliopisto oli kalsea. Luokissa istuimme takit päällä. Bussit ja koko kaupungin kadut hohkasivat kylmyyttä.

Kaupungista löytyi ainoastaan kaksi ihanan lämmintä paikkaa, joissa pääsi täysin sulamaan: kaupungin kirjasto ja yleinen sauna. Kirjastossa oli kaunis kahvila. Sauna oli maalauksellinen paikka, enkä ole nähnyt enää sen jälkeen toista vastaavaa. Tiskiltä sai mukaan vadin peseytymistä varten. Sieltä sai ostaa halutessaan myös vihdan itselleen. Pesupaikka oli iso, betoninen sali, jossa ihmiset antaumuksella kylpivät ja nauttivat saunan lämmöstä.

Vähitellen kevät alkoi Tartossa voittaa, rakennusten jää sulaa, voikukat kukkia. Kuuntelin sammakoiden kuorokurnutusta, istuin rantatörmällä ja koetin päntätä viimeisiin viron tentteihin.

Tapasin Emajoen rannalla lenkkeillessäni vanhan mummon, jonka ristin ”Emajoe vanaemaksi”, Emajoen isoäidiksi. Kävin hänen luonaan kylässä monta kertaa. Sain häneltä hänen kirjomiaan pöytäliinoja, jotka ovat minulla edelleen muistona.

Meitä oli siellä pieni joukko nuoria, Sami ja Kaisu taidekoulussa, Ulla ja minä viron opinnoissa. Olimme paljon yhdessä. Olimme mukana myös Helsingin rauhanyhdistyksen järjestämällä perinteisellä Paimenpojan polulla Vorussa. Sunnuntaisin kävimme pyhäkoulussa Kajakeilla, perheessä, jonne oli noin kolmen, neljän kilometrin matka keskustasta. Kuuntelimme usein seuroja kasetilta. Muutaman kerran Tartossa oli seuratkin, ja ainakin kerran myös Tallinnassa.

Muistan, miten lauloin laulua ”Hiljainen tienoo” kävellessäni Emajoen rantaa. Kuutamo heijastui jokeen. Vaikka Virossa oli mukavaa, kotoistakin, kaipasin silti toisinaan kotiin. Toisaalta ihminen voi kokea ulkopuolisuutta ja erilaisuutta missä vain. Tämä on tuttu tunne itsellenikin.

Tärkeintä on, että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Myös oma ajatusmaailma on syytä pitää realistisena, oli sitten missä päin maailmaa tahansa: pää kylmänä ja jalat lämpiminä on yksi kullanarvoisimmista neuvoista.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi