Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Lähellä ja kaukana

21.3.2019 06:17 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Suviseurat tulevat lähelle joka vuosi. Media välittää tietoa kanakeiton hinnasta ja varoittaa tielläliikkujia ruuhkista. Netin keskustelupalstoilla iloitaan, kun oma kotikatu hiljenee lapsiperheistä. Työpaikoilla järjestellään lomapäiviä. Saavatko suviseuroihin lähtijät vapaata, kenen toiveet otetaan huomioon?

Oulun seudulla vanhoillislestadiolaisuus on yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Lähellä, koska uskovaisia on paljon. Monilla on myös jokin kytkös vanhoillislestadiolaisuuteen vaikkapa sukulaisten tai työkavereiden kautta. Näillä tienoin ei liene yhtään ihmistä, jolla ei olisi näkemystä lestadiolaisuudesta. Kuitenkin tämä herätysliike tuntuu olevan kaukana, kuin muurin takana: avoimet kohtaamiset toisin ajattelevien tai uskovien kanssa ovat valitettavan harvinaisia. Helpompi on kuulla mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka nousevat yleistysten, ikävien kokemusten tai omien päätelmien pohjalta.

Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt – juonut kahvini nopeasti loppuun työpaikan pöydässä. Ei ole ollut sanoja, mutta olen jäänyt miettimään kuulemaani. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse selittää. Voin olla vapaasti oma itseni.

Miten on mahdollista, että kielteisen julkisuuskuvan omaava herätysliike kerää viikonloppuisin tuhansia ihmisiä seuroihin? Miten on mahdollista, että vuodesta toiseen Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma? Ohjelma on aina sama, virsiä ja saarnoja. Miten se voi kerätä myös nuoria ihmisiä yhteen? Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden ydin ei ole väitetyissä säännöissä eikä kielloissa, ulkoapäin katsoessa sitä voi olla vaikea käsittää.

Ydin on pelastetun ilossa. Kylmästä merestä pelastettu ihminen on kiitollinen. ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää” (Ps. 27:1–3). Ihminen, joka on saanut tiukassa tilanteessa kokea Jumalan rauhaa joka käy yli ihmisymmärryksen, tietää, mistä voima tulee. Sellaisen haluaisi säilyttää.

Miten pysyn turvassa? Kunnioittava ja avoin suhtautuminen erilaisiin ihmisiin avaa mahdollisuuksia. Ennakkoluuloista kiinni pitäen jännite erilaisten maailmojen välillä säilyy. Ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia. Yhteistä on aina synti. Uskovainenkin ihminen on yhtä lailla perisynnin turmelema, mutta armahdettu. Me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja armon kirkastamaa mieltä kohdatessamme toisiamme ja vieraampiamme.

Suviseuroihin ovat kaikki aidosti tervetulleita. Siellä saa rauhassa syödä kanakeittoa ja kulkea ympäriinsä kenenkään häiritsemättä. Armoa elämäänsä tarvitseva otetaan ystävänä vastaan. Ei niin suurta taakkaa, ettei sitä saisi keventää.

Teksti: Laura Nummikivi

Vanhemmat

Uudemmat

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi