Ennakkoluuloista ja niiden korjaamisesta

Vuosi on vaihtunut, ja kuljemme kovaa vauhtia kohden kevättä. Uuden vuoden alkaessa ihmisille tulee tarve tehdä uudenvuodenlupauksia ja koittaa niiden avulla jotenkin olla parempi ihminen. Menneen uudenvuoden vietin erään opistokaverini kotona Posiolla. Meitä oli siellä kymmenkunta ihmistä, joten aika monta erilaista uudenvuodenlupaustakin ehdin kuulla. Ensimmäinen lupaus rikkoutui noin kello yhden aikaan yöllä kestettyään suunilleen tunnin. Tällä kertaa en itse tehnyt yhtään lupausta mutta mietin kyllä paljon asiaa ja päätin, että yritän tulevaisuudessa olla suvaitsevaisempi ja ennakkoluulottomampi kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tänne Ranuan opistoon tullessani luulin olevani ennakkoluuloton ja suvaitsevainen mutta huomasinkin itsessäni suuria ennakkoluuloja ja yllätyin, kuinka vaikeaa on hyväksyä erilaisuutta. Erityisesti minulla tulee mieleen eräs tilanne viime syksyltä. Ensimmäisten opistoviikkojen aikana muodostin erittäin negatiivisen mielikuvan eräästä toisesta opistopojasta. En jälkikäteen miettien edes tiedä, mikä hänessä ärsytti minua. Alkuun en ollut edes kovin halukas muuttamaan käsitystäni hänestä vaan mieluummin välttelin kyseistä ihmistä.

Viimeisenä iltana ennen joululomalle lähtöä pidimme opistolla keskusteluillan, jossa oli vapaa sana ja jossa puhuttiin kuluneesta syksystä. Keskustelun aikana mieleeni tuli tuo yksi poika, jota kohtaan olin toiminut väärin, kun olin ollut niin suvaitsematon. Halusin pyytää häneltä anteeksi ennakkoluulojani. Näpyttelin hänelle viestin ja rohkaistuin jopa lähettämään sen. Jännitin millaisen vastaanoton viestini saisi. Ilokseni hän vastasi haluavansa puhua asiasta ihan kasvotusten. Tuona samana iltana kokoonnuimme suurella porukalla opiston pihalle laulamaan ja viettämään iltaa yhdessä. Siinä pihalla oli myös aikaa käydä se kahdenkeskinen keskustelu kasvotusten. Emme jutelleet kauaa, tärkeäksi keskustelun teki se, kun sain pyytää anteeksi ja saimme siunata toisiamme. 

Tuosta illasta on kulunut reilu kuukausi. Emme edelleenkään ole tuon pojan kanssa ylimpiä ystävyksiä mutta tulemme toimeen keskenämme, eikä meillä ole mitään toisiamme vastaan. Se on paljon parempi lähtökohta tutustumiselle kuin tyhmät ja virheelliset ennakkoluulot. Onneksi meille on annettu mahdollisuus antaa ja saada anteeksi.

Tänä talvena olen huomannut, kun olen pikku hiljaa tutustunut ihmisiin paremmin, että olen tehnyt aiemmin monia vääriä arvioita. Voisi kai sanoa, että yksi hyvä puoli virheellisissä ja negatiivisissä mielikuvissa kuitenkin on: Niitä voi särkeä. Ja voi huomata olleensa väärässä. Niin onneksi kävi minullekin opistosyksyn aikana. Ajattelen, että jokaiselle pitää antaa mahdollisuus näyttää, kuka hän oikeasti on.