Perjantai 23.8.2019
"
Katso puoleeni, anna armosi - se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Ps. 119:132

Erään kankaan tarina

6.4.2017 06:53 | Lauri Säkkinen
Aluksi kankaasta ommeltiin hääpuku helsinkiläisen tehtaan esittelymallistoon. Aikansa se sai olla esillä ja kaikkien ihailtavana, kunnes tuli uusi mallisto ja se joutui johonkin varastoon odottamaan alennusmyyntejä. Eräänä päivänä nuori nastolalaistyttö lähti ystävänsä seuraksi Helsinkiin – katselemaan tälle hääpukua. Yllättäen tämä nuori tyttö löysikin mekon itselleen. 50 markalla hän osti itselleen kauniin hääpuvun. Hän halusi sen, vaikkei sulhastakaan vielä ollut tiedossa. Mekko päätyi tytön vaatekaappiin, eikä hän viitsinyt kertoa kenellekään ostaneensa hääpuvun itselleen. 

Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun hän Lahden rauhanyhdistyksellä seuroissa tapasi armeijan harmaissa kulkevan reservialiupseerioppilaan. Siitä alkoi kirjeenvaihto, joka johti häihin Nastolan kirkossa. Hääpuku pääsi siihen tarkoitukseen, mihin se oli alunperin tehty. 

Useimmiten hääpukua taidetaan käyttää vain yhden kerran. Häiden jälkeen se saattaa jäädä jonnekin kaapin perälle lojumaan pukupussissa. Vuosi kului ja mekko kaivettiin esiin. Tuosta tarinamme morsiamesta oli juuri tullut pienen tytön äiti, joka tarvitsi kangasta kastemekkoa varten. Hän oli löytänyt yksinkertaisen ohjeen, jonka mukaan hän päätti ommella kastemekon hääpuvustaan. Kymmenen vuotta myöhemmin minä synnyin tuohon samaiseen perheeseen kuudentena lapsena.

Jokin aika sitten sain siskoltani puhelun, jossa hän kysyi, tahtoisinko alkaa kummiksi heidän lapselleen. Minun ei tarvinnut miettiä asiaa hetkeäkään. Vastasin saman tien myöntävästi. Koen kummin tehtävän luottamuksenosoituksena. 

Kummeiksi pyydetään usein läheisiä ystäviä tai perheenjäseniä. Usein käy kuitenkin niin, että kun elämä kuljettaa ihmisiä eri suuntiin, yhteydenpito ystäviin ja tuttuihin voi harventua tai loppua kokonaan. Tällöin kummien ja kummilapsien välinen yhteydenpitokin voi jäädä vähäiseksi. 

En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta itse olen välillä kaivannut enemmän yhteydenpitoa kummeihini. Erään kummini muistan tavanneeni vain yhden kerran. Tiedän, että syynä tähän on ollut se, että olemme aina asuneet eri puolilla Suomea, joten ymmärrän, ettei tapaaminen ole ollut helppoa. Ja ajattelen, että kummius ei ole mikään velvollisuus, vaan se on vapaaehtoinen tehtävä ja jokaisella on oma tapansa toimia kummina.

Mutta mikä siinä kummin tehtävässä onkaan olennaista? Kirkon määritelmän mukaan kummi huolehtii yhdessä vanhempien kanssa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Voisiko ajatella, että kummi on lapselle aikuinen ystävä ja osa lapsen sosiaalista tukiverkkoa. Kummius ei siis ole pelkästään syntymäpäivä- ja joululahjojen lähettämistä. Vaikka olihan se lapsena kiva, kun kummit muistivat merkkipäivinä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin olleet vierailut kummieni luona. Eräällä kummillani on samanikäisiä lapsia, joiden kanssa kävin lapsena usein leikkimässä. Nuorena poikana saatoin jopa joka toinen viikonloppu pyöräillä heille, serkkujeni luokse. 

Entä millainen minä itse olen kummisetänä? En ainakaan ole hyvä muistamaan merkkipäivinä ja ostamaan lahjoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö välittäisi kummilapsistani. He ovat minulle tärkeitä.

Pian siskoni puhelinsoiton jälkeen sylissäni lepää rauhallisesti pieni tyttö kastemekossaan. Olemme siskoni perheen kotona Kuopiossa. Seisoskelen lämmintä leivinuunin kylkeä vasten, ja toinen siskoni räpsii kuvia ylpeästä kummista ja hänen kummitytöstään. Pappi on hetki sitten kastanut lapsen ja siunannut perheen uuden kodin. Kokeneesti hän hoiti hommansa, vaikka kastettavan sisarukset meinasivat välillä villiintyä ja pappi sai pariin kertaan keinutuolin jalan nilkoilleen.

Tarinamme kastemekon helmaan on kirjailtu koukerokirjaimin kaikkien sinä kastettujen lapsien nimet. Nimiä on kertynyt tähän mennessä 34. Siellä jossain on myös minun nimeni, Lauri Jaakko Mikael. Seuraavaksi siihen kirjaillaan kummilapseni Viena Tuuli Talvikin nimi.

Viisikymmentä markkaa maksanut hääpuku on nyt ollut käytössä yhdessä hääjuhlassa ja 35 kastejuhlassa. Kun mekon alkuperäinen hinta jaetaan käyttökertojen määrällä saadaan hinnaksi noin 1,4 markkaa eli noin 0,23 euroa. Vaatimattomuudestaan huolimatta kastemekolla on ollut suuri merkitys meidän perheellemme. 

Ehkä jonain päivänä saan pidellä omaa lastani tuohon kastemekkoon puettuna. Helmassa on edelleen hyvin tilaa uusille nimille. 

Vanhemmat

Uudemmat

Lauri Säkkinen

Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäistä kertaa olin opistossa peruskoulun jälkeen. Tuossa välissä opiskelin lähihoitajaksi ja tein Keski-Suomessa hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten halusin jotain muutosta elämään, joten tulin opistoon. Täällä minulla on hyvä mahdollisuus miettiä, mitä haluaisin opiskella ja mitä työtä haluaisin jatkossa tehdä. 

Minulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa, mitä aion tähän blogiini kirjoittaa. Mutta alkuun kirjoitukseni varmaan liittyvät opistoelämään, toivottavasti jatkossa sitten opiskeluihin ja elämään uudella paikkakunnalla.

Lauri Säkkinen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi