Perjantai 22.11.2019
"
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Ps. 90:5-6

Opiskelusyksyn mietteitä

27.9.2017 06:57 | Lauri Säkkinen
Istun käytävällä ja vilkuilen uteliaana ympärilleni. Ohitse kulkee runsaasti erinäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä. Pikkuhiljaa käytävälle alkaa kasautua porukka vähän hukassa olevia ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Siirrymme auditorioon ja perisuomalaiseen tapaan sijoitumme istumaan siten, että jätämme ainakin yhden penkin väliin. On vaikeaa mennä tuntemattoman viereen istumaan, kun on kerran vapaitakin paikkoja olemassa. Samalla tarkkailen, näkyykö auditorioon tulevien joukossa ketään tuttuja tai muita uskovaisia. Huomaankin pari opiskelijaa, jotka näyttävät tutunoloisilta. Mietin, miten osaisin mennä suoraan kysymään, ovatko he uskovaisia. Vai yrittäisinkö selvittää asiaa jotenkin kiertotietä, kuten kysymällä, että kävitkö muuten Porissa viime kesänä?

Eräällä välitunnilla käymmekin sitten mielenkiintoisen keskustelun kolmen luokkakaverini kanssa. Puhe siirtyy jotenkin sisaruksiin. Niinpä päätänkin kysyä muilta, paljonko heillä on sisaruksia. Ensimmäinen kertoo heillä olevan hänen lisäkseen kymmenen lasta, toisen vastaus on samanlainen, kolmas vähän ihmettelee ja kertoo hänellä olevan vain kolme sisarusta. Viimeisenä minä saan kertoa, että minullakin on kymmenen sisarusta. Suuri sisarusten määrä tuntuu ihmetyttävän häntä, jolla on kolme sisarusta.

Mietin, että voinhan myös rauhanyhdistyksellä katsoa, näkyykö siellä koulukavereita. Seuroihin pääsy ei kuitenkaan olekaan ihan itsestäänselvää. Asun entisen metsäoppilaitoksen tiloissa noin 20 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta ja koulusta. Muuta asuntoa en saanut, kun jätin asunnon etsimisen liian viime tippaan. Olen nyt asunut nykyisessä asunnossani noin kuukauden ja huomannut, ettei kyseisestä paikasta ole helppoa päästä keskustaan ja seuroihin. Nettiseuroja onneksi voi kuunnella missä vain. Olen huomannut kuuntelevani tavallista tarkemmin puheita kulkiessani lenkillä pitkin Kemijoen vartta kauniin luonnon keskellä tai loikoillessani lempeissä löylyissä juoksulenkin päätteeksi. Kerran, kun kuuntelin seuroja luonnon keskellä, hyräilin samalla laulua, jonka sanat kuvasivat hyvin tuota tilannetta: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa. Mun urkuni kauniit, soikaa! Ja kirkon katto on korkeella, ja yks on ystävä seurana, hän kyllä muistavi poikaa."

Seuroista saa yleensä silloin paljon, kun sinne pääsee itse fyysisesti paikalle. Joskus seuratilanne voi kuitenkin olla lähinnä sosiaalinen tapahtuma, jossa käydään tapaamassa ystäviä tai se voi olla totuttu rutiini lauantai- tai sunnuntai-illalle. Ja silloinkin seurat voivat vahvistaa uskoa. Mutta on hyvä, että seuroja voi kuunnella myös internetistä, että voi tietoisesti valita, että haluaa kuulla Jumalan sanaa – vaikka ei olisi ympärillä ketään muita uskovaisia. 

Monen vuoden harkinnan ja hakemisen jälkeen olen vihdoin opiskelija. Jos opiskelut menevät suunnitelmien mukaan, valmistun muutaman vuoden päästä sairaanhoitajaksi. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Uskon, että vähitellen löydän opiskelupaikkakunnalta oman paikkani, hyviä ihmissuhteita ja mukavan asunnon.

Vanhemmat

Uudemmat

Lauri Säkkinen

Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäistä kertaa olin opistossa peruskoulun jälkeen. Tuossa välissä opiskelin lähihoitajaksi ja tein Keski-Suomessa hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten halusin jotain muutosta elämään, joten tulin opistoon. Täällä minulla on hyvä mahdollisuus miettiä, mitä haluaisin opiskella ja mitä työtä haluaisin jatkossa tehdä. 

Minulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa, mitä aion tähän blogiini kirjoittaa. Mutta alkuun kirjoitukseni varmaan liittyvät opistoelämään, toivottavasti jatkossa sitten opiskeluihin ja elämään uudella paikkakunnalla.

Lauri Säkkinen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi