Perjantai 27.4.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Laulun lahja sydämessä

10.12.2017 06:19 | Lauri Säkkinen
Jumalan luomina ihmisinä olemme jokainen uniikki kokoelma erilaisia ominaisuuksia. Jotkut ovat lahjakkaita liikunnassa, toiset kouluaineissa, osa on käteviä käsistään ja niin edelleen. Kaikki ovat kuitenkin yhtä arvokkaita.

Joillekin on suotu laulun lahja. Koen, että se on hyvin arvostettu ja ihailtu ominaisuus uskovaisten yhteisössä. Olen ajatellut, että laulutaito on kuin aito ja hieno Lego-sarja. Palikat ovat laadukkaita, ne ovat juuri oikean kokoisia ja muotoisia niin, että ne loksahtelevat nätisti paikoilleen. Rakennelma onnistuu ensi yrittämällä, ja lopputulos on hieno ja kestävä. 

Koen, että oma laulamiseni taas on kuin kirpputorilta ostettu heikkolaatuinen palikkasarja, eräänlainen Lego-kopio. Palikat eivät tahdo osua kohdilleen tai pysyä toisissaan tai ne rikkoutuvat helposti. Mutta kun jaksaa harjoitella, niin vähitellen näilläkin palikoilla onnistuu saada aikaan toimiva rakennelma. Lopputulos ei kuitenkaan ole niin hieno kuin laadukkailla palikoilla rakennettaessa.

Itselläni laulamiseen liittyy joitakin karuja muistoja. Muistan tapauksen kolmannelta luokalta, kun jouduimme laulukokeessa laulamaan koko luokan edessä. Pari ensimmäistä sanaa laulettuani koko luokka repesi nauramaan, eikä siinä metelissä pystynyt laulamaan. Opettajan toruttua luokkaa sain minäkin laulettua oman lauluni ilman uusia välikohtauksia. Opistoon ensimmäistä kertaa mennessäni olin mielissäni mahdollisuudesta laulaa opiston kuorossa. Kuoron laulukokeessa minulle kuitenkin kerrottiin jämäkän asiallisesti, että minun olisi aiheellista etsiä kuoron sijasta jokin toinen harrasteaine. 

Laulaminen on minulle vaikeaa. Laulaessa tiedän suunnilleen laulujen sävelet ja sen, miten kuuluisi laulaa, mutta en tunnista omasta äänestä milloin osun oikealle nuotille enkä sitä, millon en osu sinne päinkään.

Usein kuulee sanottavan, että musikaalisuus kulkee geeneissä. On meidänkin perheessä musikaalisia ihmisiä. Isä laulaa mielestäni hyvin, ja monet siskoistani ovat soittaneet jotain soitinta ja laulaneet kuorossa. Minä olen tainnut tulla äitiini, jolla on kouluajaltaan vielä ikävämpiä laulumuistoja kuin minulla. Hänelle oli opettaja laulukokeen jälkeen sanonut, että hän antaa numeroksi viitosen, kun ei viitsi hylättyä antaa. Ja opettaja oli vielä jatkanut, ettei hänen tarvitse seuraavalla kerralla osallistua ollenkaan laulukokeeseen, kun ei se siitä paremmaksi muutu. Eivät tehneet opettajan kommentit hyvää jo ennestään aran oppilaan itsetunnolle. 

Ikävät kokemukset eivät kuitenkaan ole estäneet minua laulamasta. Usein olen jopa nauttinut laulamisesta. Tykkään laulaa erityisesti isoissa porukoissa, jolloin saan laulaa huoletta pelkäämättä, että joku erottaa minun ääneni muiden joukosta. Seuroissa on ihanaa laulaa, kun jokainen Siionin laulu ja virsi on pieni saarna, josta saa lohtua ja voimaa omaan uskonelämään.

Olen huomannut kuuntelevani ja miettiväni yleensä enemmän laulun sanoja kuin säveltä. Vastikään olen myös huomannut, että minun on helpompaa käsitellä elämässä eteen tulevia vaikeita ja pelottavia asioita, jos omat tunteet voi liittää jonkin laulun sanoihin.

Jokainenhan laulaa äänellään, niin myös varis. Ajattelen, että laulun lahja ei merkitse pelkästään kaunista ja kirkasta lauluääntä ja pettämätöntä sävelkorvaa. Se on myös laulamisesta ja laulujen kuulemisesta nauttimista. Sydämen laulua. Onni on, kun löytää ystävän, jonka vieressä on hyvä laulaa omalla äänellään huolehtimatta siitä, vaikka hän välillä kuulisikin epäpuhtaita säveliä. 

Vanhemmat

Lauri Säkkinen

Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäistä kertaa olin opistossa peruskoulun jälkeen. Tuossa välissä opiskelin lähihoitajaksi ja tein Keski-Suomessa hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten halusin jotain muutosta elämään, joten tulin opistoon. Täällä minulla on hyvä mahdollisuus miettiä, mitä haluaisin opiskella ja mitä työtä haluaisin jatkossa tehdä. 

Minulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa, mitä aion tähän blogiini kirjoittaa. Mutta alkuun kirjoitukseni varmaan liittyvät opistoelämään, toivottavasti jatkossa sitten opiskeluihin ja elämään uudella paikkakunnalla.

Lauri Säkkinen

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi