Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Sairaalahuoneissa

16.3.2016 07:08 | Lotta L.
Ensimmäinen sairaalahuone. Elämän huone.

Äidin vaalea sairaalavaate on monilta vuosilta tuttu, vaikka pienten mielestä se tekee hänet vähän vieraan näköiseksi. Äidin liikkeet ovat hitaita, mutta syli on avoin ja silmät iloiset. Moottorisänky on jännä ja käytävän akvaario ja kaikki. Unenlämmin nyytti kiertää sylistä syliin. Tulee melkein kilpailu siitä, kuka saa seuraavaksi silittää.

Isompana osaa jo ajatella kysymyksiä, joita ei pienempänä: menikö kaikki hyvin, oletko kipeä äiti, antaako pieni sinun nukkua? Myös pitelemisen haltioitumisessa on jotain uutta, väräyttävää: Tällaista minä hoitaisin. Sen silmissä on kaikki. Saisinpa nähdä sinun kasvavan, sisko.
 
Toinen sairaalahuone. Toivon huone.

Jaloittelun jälkeen kipu nousee taas. Hoitaja asentaa sängyn vierellä olevaan telineeseen uuden nestepussin, ja lääke alkaa ujuttautua toipilaan suoneen. Pian kalpeus hänen poskillaan hellittää. Saan kammata hänen hiuksensa kasvoilta sivuun.

Istun vielä hetken vuoteen vieressä ja kyselen siitä kaikesta. Hän vastaa toivosanoilla, jotka kuulostavat samoilta kuin keväänväriset kukat yöpöydällä. Yksi tulppaani oli vielä nupullaan, vasta heräämässä. Toimenpide on mennyt hyvin.
 
Kolmas sairaalahuone. Luopumisen huone.

Isomummi ei tunne. Hän makaa käppyrässä kuin vastasyntynyt, hauraat jäsenet jäykistyneinä.

Aikuinen vierelläni kertoo köyhän talon tyttärestä, joka päätyi talollisen kanssa naimisiin. Oli työteliäs ja säästäväinen: kumilenkit ja langanpätkätkin, kaikki. Neljä vuosikymmentä huolehti leskenä ensin lapsista, sitten talosta. Ei antanut tyttöjen viheltää.

Nyt isomummi on se, jota hoivataan ja jolle lusikoidaan keittoa suuhun. Vain yhteen hän reagoi: kun tytär vierellä laulaa Siionin laulua. Kertoileva aikuinen vierelläni sanoittaa erilaisia tunteita kuin minä ymmärrän vielä tuntea: surua, hellyyttä, helpotustakin isomummin puolesta. Jälkeenpäin kuulen ajatuksen: se oli jo vastuun vaihdon aikaa.
 
Neljäs sairaalahuone. Lähtemisen huone.

Taiteltu risti lakanassa. Ei hän ole enää siinä. En ihan ymmärrä. En ymmärrä yhtään.

Rukous muistamisen matkan päästä: Siunaa ihmisiä sairasvuoteissa ja niiden ympärillä. Sekoita suruun taivastoivoa.
 
Viides sairaalahuone. Taistelun huone, turvahuone.

Letitän ystävän hiukset pään ympäri, lujasti. Hänellä on kauniit hiukset. Eivät sitten tule silmille kuntosalilla, jonne koko osasto pääsee lauantaisin kuudelta. Osaston seinät ovat valkeat ja virikkeettömät. Huoneen pöydällä on kortti: ”Ihanalle ihmiselle huonetoverilta. Ethän ikinä unohda minua.”

Pääsin sisään painamalla ovikelloa osaston ulkopuolella. Ystävä vilkutti lasioven takana, ja hoitaja tuli avainnipun kanssa avaamaan.

Tupakkahuone on eristetty lasitetusta terassista. Odottelen hetken ulkopuolella, ja joku osastolla asuva tulee kertomaan, että haluaisi palkata minut töihin isolla rahasummalla. Ystävä selittää minulle, että se ei juuri nyt tiedä, mitä tekee, ja siksi. Välillä soi ruokakello.

– Saanko kirjoittaa näistä huoneista? kysyn.

– Hyvä jos kirjoitat. Sano, että täällä on ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämä on juuri nyt vaikeaa. On vaikka masennus mennyt niin pahaksi, että on pitänyt tulla hetkeksi turvaan. Ettei ole vaaraksi itselleen. Minä oon halunnut tulla. Oon opetellut kuuntelemaan ammattilaisia.

Hän kertoo, että tällä hetkellä ahdistuksen möykky on vielä suuri. Taistelu elämän ja kuoleman tahdosta jatkuu. Samalla hän kertoo viestiä yksinäiseltä vartiopaikalta. Hän haluaisi muistaa ja jaksaa kuunnella seuroja.

Hyvästelemme toisemme ennen lasiovea. Siunaan ja tulen siunatuksi. Ovenraossa kertaamme vielä kuluvan vuoden suunnitelmia. Se tuntuu hyvältä: hän luottaa, hän nousee.

Moni meistä muistaa häntä.

lotta.laitinen@hotmail.com

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta L.

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com

Lotta L.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi