Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Hyvästä kosketuksesta

17.5.2016 07:30 | Lotta Laitinen
Opin, etten voi kaapata tuota yhtä heti ovelta syliin. Se on hitaammin lämpiävä. Se pitää kesyttää, antaa sen omaan tahtiinsa tulla metri metriltä lähemmäs tökittäväksi ja pörrötettäväksi, ja sitten leikin varjolla puijata siitä oma kikattava peuhukaveri ja tökkimisveli.
 
Melko isoakin veljeä kunnioitan sillä, etten rutista väkisin, vaikka pitkästä aikaa nähdään. Sanon Jumalan terve, eikä se käännä päätä pois. Katsoo rehdisti kohti, on kädenpuristuksen ajan läsnä ennen kuin taas katoaa omiin maailmoihinsa.
 
Pienimpien kanssa meillä on ihan omat leikit. Minä olen vankila. Ne kipuavat jokainen vuorollaan syliin ja yrittävät sitten räpistellä rutistuksesta pois. Ne ihan kisaavat, kuka pääsee seuraavaksi vankilaan. Toisessa leikissä keinutaan limittäin ja lomittain kasassa riippumatossa ja lauletaan epäsävelellä: ”Älä sure mitään, tule herneeseen, tähän vierelleni palkoon vihreään – –.”



Olen miettinyt kosketusta. Aikoinani seurasin, kuinka äiti vaipanvaihdon yhteydessä siveli vastasyntynyttä rauhallisesti päälaelta varpaannipukoihin. Oppii kehon rajat, muistan perustelun. Niin meitä muitakin on kuulemma silitelty.
 
Toinen tärkeä kosketuksen muoto lapsena oli, kun isä hieroi kasvukipuisia jalkoja. Kipu oli todellista 5–10-vuotiaan jomottavaa iltakipua, jota hierominen ja kaurapussin lämpö helpottivat. Joskus pyysi hieromaan, vaikkei edes jomottanut. Oli niin mukavaa höpistä siinä hetki yhdessä.
 
Syli ja läheisyys ovat lapsen terveelle kehitykselle välttämättömiä. Toivoisikin, ettei yhdenkään lapsen ja tämän läheisten väliselle luonnolliselle hoiva- ja leikkikosketukselle tulisi turhia esteitä. Aikuinenkin voi siinä samalla tankata hellyysvarastoaan täyteen. Ilmaiseehan jo Newtonin kolmas lakikin, ettei henkilö voi koskettaa toista tulematta itse kosketetuksi.


 
Lapsi on luonteva kosketuksen jakaja ja saaja. Ristiriitaisempi aihe uskovaisten joskus pidättyväisessä ja suojelevassakin kosketuskulttuurissa on aikuisten tai nuorten välinen luonteva koskettaminen. Etenkin monen yksin asuvan aikuisen olen kuullut pohtivan itseään ympäröivää kosketustyhjiötä. Toki perheellinenkin voi kokea samoin, jos luottavainen lähelletulo on perheessä syystä tai toisesta vaikeaa.
 
Onneksi kaikkea kosketusta ei tarvitse eikä saa tulkita värittyneesti. Aikuinenkin tarvitsee hyvää ei-seksuaalista kosketusta.
 
Hyvä kosketus ei tunkeile. Hyvä kosketus kunnioittaa toisen rajoja. Hyvä kosketus on vilpitön. Hyvällä kosketuksella voi lohduttaa, kannustaa, ilmaista kiitollisuutta, onnentoivotusta tai toveruutta. Hyvä kosketus voi olla sitä, että illan viiletessä istutaan kylki kyljessä nuotion ympärillä lämmittelemässä. Hyvää kosketusta voi olla se, kun leikkaa kaverin hiukset tai osoittaa tutulla eleellä jaettua iloa voittoisan joukkuepelin jälkeen.
 
Perheissä ja perheiden ulkopuolella saattaa olla sellaistakin kosketusta, joka on toisen ihmisen rajoja loukkaavaa, väkivaltaista tai väärällä tavalla seksuaalista. Vakavissa tilanteissa on haettava apua. Esimerkiksi kaikki lapsen ruumillinen kuritus on kielletty Suomen laissa.
 
Erilaisissa ihmissuhteissamme on paljon arvokasta, jonka suojeleminen vaatii itsehillintää ja hienotunteisuutta. On tunnusteltava, millainen kosketus sopii mihinkin tilanteeseen, että kunnioittaisi toista, välttyisi turhilta väärinkäsityksiltä ja että säilyisi puhdas omatunto.
 
Ainakin yksi kosketuksen muoto kuitenkin toimii liki kaikissa ihmissuhteissa ja tilanteissa (paitsi kenties kovin flunssaisena ja tietyissä sosiaali- ja terveysalan yksiköissä). Tarkoitan kättelyä. Se on kohtaamisten ja eroamisten hyvä, neutraali kosketus. Siinä voi katsoa toista silmiin ja sillä tavoin koskettaa samalla jotain ihoa syvempää. Kätellään jatkossakin, jooko?

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi