Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Hyvästä kosketuksesta

17.5.2016 07:30 | Lotta L.
Opin, etten voi kaapata tuota yhtä heti ovelta syliin. Se on hitaammin lämpiävä. Se pitää kesyttää, antaa sen omaan tahtiinsa tulla metri metriltä lähemmäs tökittäväksi ja pörrötettäväksi, ja sitten leikin varjolla puijata siitä oma kikattava peuhukaveri ja tökkimisveli.
 
Melko isoakin veljeä kunnioitan sillä, etten rutista väkisin, vaikka pitkästä aikaa nähdään. Sanon Jumalan terve, eikä se käännä päätä pois. Katsoo rehdisti kohti, on kädenpuristuksen ajan läsnä ennen kuin taas katoaa omiin maailmoihinsa.
 
Pienimpien kanssa meillä on ihan omat leikit. Minä olen vankila. Ne kipuavat jokainen vuorollaan syliin ja yrittävät sitten räpistellä rutistuksesta pois. Ne ihan kisaavat, kuka pääsee seuraavaksi vankilaan. Toisessa leikissä keinutaan limittäin ja lomittain kasassa riippumatossa ja lauletaan epäsävelellä: ”Älä sure mitään, tule herneeseen, tähän vierelleni palkoon vihreään – –.”



Olen miettinyt kosketusta. Aikoinani seurasin, kuinka äiti vaipanvaihdon yhteydessä siveli vastasyntynyttä rauhallisesti päälaelta varpaannipukoihin. Oppii kehon rajat, muistan perustelun. Niin meitä muitakin on kuulemma silitelty.
 
Toinen tärkeä kosketuksen muoto lapsena oli, kun isä hieroi kasvukipuisia jalkoja. Kipu oli todellista 5–10-vuotiaan jomottavaa iltakipua, jota hierominen ja kaurapussin lämpö helpottivat. Joskus pyysi hieromaan, vaikkei edes jomottanut. Oli niin mukavaa höpistä siinä hetki yhdessä.
 
Syli ja läheisyys ovat lapsen terveelle kehitykselle välttämättömiä. Toivoisikin, ettei yhdenkään lapsen ja tämän läheisten väliselle luonnolliselle hoiva- ja leikkikosketukselle tulisi turhia esteitä. Aikuinenkin voi siinä samalla tankata hellyysvarastoaan täyteen. Ilmaiseehan jo Newtonin kolmas lakikin, ettei henkilö voi koskettaa toista tulematta itse kosketetuksi.


 
Lapsi on luonteva kosketuksen jakaja ja saaja. Ristiriitaisempi aihe uskovaisten joskus pidättyväisessä ja suojelevassakin kosketuskulttuurissa on aikuisten tai nuorten välinen luonteva koskettaminen. Etenkin monen yksin asuvan aikuisen olen kuullut pohtivan itseään ympäröivää kosketustyhjiötä. Toki perheellinenkin voi kokea samoin, jos luottavainen lähelletulo on perheessä syystä tai toisesta vaikeaa.
 
Onneksi kaikkea kosketusta ei tarvitse eikä saa tulkita värittyneesti. Aikuinenkin tarvitsee hyvää ei-seksuaalista kosketusta.
 
Hyvä kosketus ei tunkeile. Hyvä kosketus kunnioittaa toisen rajoja. Hyvä kosketus on vilpitön. Hyvällä kosketuksella voi lohduttaa, kannustaa, ilmaista kiitollisuutta, onnentoivotusta tai toveruutta. Hyvä kosketus voi olla sitä, että illan viiletessä istutaan kylki kyljessä nuotion ympärillä lämmittelemässä. Hyvää kosketusta voi olla se, kun leikkaa kaverin hiukset tai osoittaa tutulla eleellä jaettua iloa voittoisan joukkuepelin jälkeen.
 
Perheissä ja perheiden ulkopuolella saattaa olla sellaistakin kosketusta, joka on toisen ihmisen rajoja loukkaavaa, väkivaltaista tai väärällä tavalla seksuaalista. Vakavissa tilanteissa on haettava apua. Esimerkiksi kaikki lapsen ruumillinen kuritus on kielletty Suomen laissa.
 
Erilaisissa ihmissuhteissamme on paljon arvokasta, jonka suojeleminen vaatii itsehillintää ja hienotunteisuutta. On tunnusteltava, millainen kosketus sopii mihinkin tilanteeseen, että kunnioittaisi toista, välttyisi turhilta väärinkäsityksiltä ja että säilyisi puhdas omatunto.
 
Ainakin yksi kosketuksen muoto kuitenkin toimii liki kaikissa ihmissuhteissa ja tilanteissa (paitsi kenties kovin flunssaisena ja tietyissä sosiaali- ja terveysalan yksiköissä). Tarkoitan kättelyä. Se on kohtaamisten ja eroamisten hyvä, neutraali kosketus. Siinä voi katsoa toista silmiin ja sillä tavoin koskettaa samalla jotain ihoa syvempää. Kätellään jatkossakin, jooko?

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta L.

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com

Lotta L.

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi