Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

Matkalla, yhdessä ja erillään

14.6.2016 08:34 | Lotta Laitinen
Alussa ei ole abstraktioita. Vain maisemallinen vettä ja horisontti, johon laskeva aurinko kaivaa kuopan. Me neljä ja itikoita, nuorten hirvien häkeltyneitä jälkiä rannassa.
 
Sitten me lähdemme matkaan. Kaupunki. Kaupunki, kaupunki.

Aamuvaloa hiuksilla. Iltavaloa puissa. Yövaloa, portaita, kahvoja. Päivävalossa siristyy ja terävöityy. Ihminen, ihmisiä, ihmiset ovat toisten ja minun ja ei-kenenkään.

Vaihtuvissa kyläpaikoissa eri nopeuksilla kimpoilee. Välillä jäätyy asettelemaan ilmeitään, kun ne eivät järjesty itsestään. Useimmiten unohtaa että ilmeitä on, on vaan.

Löytyy turvallisia yösijoja olla saamatta unta. Kipristyneen sydämen ympäriltä pysähtyy koko maailma. Luottamus on huoneen kokoinen, tyytyminen talon. Muiden unihengitys tasaista.
 


Meitä on neljä matkalla.

Keitetään trangialla pekonikastiketta, poimitaan keltaisia kukkia ja tiskataan huoltoaseman vessassa. Ehditään seuroihin.

Kuljetaan, meri liikkuu näkökentässä. Ripustaudutaan puihin, syödään suoraan pannusta kauhalla, vaikka on lusikalla annettu. Levää hajoaa rannan tiskiveteen.
 


Matkallakin meissä on kiinni koteja ja tapoja ja astevaihteluita. Miten suhtaudutaan vieraisiin, rahaan ja kelloon. Miten otetaan apua vastaan. Miten ollaan eri mieltä, miten vaietaan. Miten heitetään herjaa, miten hellitetään.

Ei ole helppo ymmärtää toista näin läheltä. Etäämpää, satunnaisissa kohtaamisissa on poispääsy. Tässä olisi hyväksyttävä, kestettävä, kohdattava.

Seuraavalla rauhanyhdistyksellä ei mahduta penkkiin, etsitään paikka seinän vierestä. Äskeinen turmelus sykkii etäisyytenä välillä. Loppulaulun kohdalla on otettava kädestä kiinni: Vieläkö?

Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Kertaa seitsemän. Joka päivä.
 


Auton matkamittari pyörähtää ympäri. Kolaroidaan vähän, soitellaan isälle ja vakuutusyhtiöön. Ostetaan paketti pähkinäjäätelöä ja syödään muovilusikoilla valtatien varressa. Unohdetaan kukkaro satojen kilometrien päähän. 

Naurattaisi, jollei itkettäisi. Itkettäisi, jollei naurattaisi.
 


Etsitään yöllä kauppaa tai dyykkipaikkaa, mutta löydetään vain kaksi tuntia kylmäasemia. Viimein Helsingin keskustasta löytyy jugurttia ja ruisleipää. Katsellaan vaitonaisina Tuomiokirkon portailta ohi kolisevia ratikoita. Mitä teille oikeastaan kuuluu?
 


Kuljetaan. Nojaan ikkunaan, ovenpieleen, olkapäähän. Rakastan vanhasti ja uudesti. Sanon helposti ja vaikeasti ja olen sanomatta, kerrankin, ainakin sen yhden kerran, kun kaveri tökkää: Tässä kohden vaiti.

Häpeällisimmän taakan, kipeimmän haaveen kohdalla tajutaan olla nauramatta. Asiat ovat omia. Asiat ovat yhteisiä. Auringon alla ei uutta tänäänkään, hiuksilla silittävä käsi.

Lopulta lähteminen, kulkeminen ja palaaminen ovat samaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Tällaisia ihmisiä tässä. Elätään kukin sisältäpäin omaa savi-ihmisyyttämme ja sieluihmisyyttämme. Tarvitaan, tunnetaan, otetaan välimatkoja ja aikamme. Jos oltais odotuksetta, otettais annettuna.

Eroamispaikalla lajitellaan autoon räjähtänyt tavarapaljous neljään kasaan. Sitten katsotaan ruohoa. Vielä on tuntemisia, sanoja vähemmän.

– Piti olla tämmönen reissu.
– Piti.

Ja ne menevät. Katsovat nätisti, irvistävät äkkiä päälle, ettei mene liian hempiäksi, ja menevät.

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi