Torstai 22.8.2019
"
Herra, sinä olet oikeamielinen, oikeat ovat sinun päätöksesi. Ps. 119:137

Ilonkevyet

20.7.2016 06:37 | Lotta L.
Nelivuotias kuorsaa raajat levällään kuin meritähti. Seitsenvuotias on nukahtanut käsi suojelevasti kaksivuotiaan ympärillä. Kymmenvuotiaan uni on salaista unta, pää peiton kätkössä, kahdeksanvuotiaan uni kippuraista, viisivuotiaan uni avointa, kämmenet kukkina korvien vieressä.

Ne ovat kaikki kasautuneet patjoille parisängyn ympärille. Hakeutuvat ihan lähelle nyt, kun nukkumiskuviot ovat vinksallaan: isi ja äiti reissussa, ja on vain Lotta.

On luettu Vesta-Linneat ja laulettu suojeluslaulut. Autoritaarisesti komennettu päivällä saadut hyperaktivoivat heliumpallot yöparkkiin. Kaksivuotiaan housuvaippa nostettu nilkoista neljännen kerran, vaikka olisi vielä halunnut sirkuttaa nakuna ympäri yläkertaa. Nelivuotiaan hammasharja palautettu vessaan kolmannen kerran, että kyllä varmasti on puhdasta jo. Sylitetty ja silitetty. Vasta kun kaikki toimenpiteet on lopetettu, silmät ovat alkaneet lupsua.

Lotta kirjoittaa vielä vähän, olen rauhoitellut ja raivannut tilaa läppärille sängyltä erikokoisten jalkojen keskeltä. Yön valkoinen valo pyyhkii seiniä. Vatsanpaikkeilla pakahtuu tuskansekaista hellyyttä.
Ne luottavat.



Osutaan vastakkain suviseuralauantaina. Telttojen väleissä puhaltaa tuuli. Toinen puhuu, miten perhe, lapset, aika ja oma itse, ihmissuhteiden ja -suhteettomuuksien värit ja tekemisen turhuus ja merkityksellisyys. Kuuntelen aivan raollaan. Niin erilaista, ja kuitenkin samaa.

Erotessa nyökkään sivumennen ison teltan suuntaan: Minä en oikein tuonne tänään, kun ei ole puheitakaan, vain nuo jonot. Näyttää kampittavalta ihmissuhderakennelmalta.

Tuo toinen katsoo ja sanoo jotain. Muutaman sanan vain, en muista mitä ne olivat, mutta niiden jälkeen nostan kännykän korvalle, että missä, missä kohden. Ja sitten minä juoksen.

En minä ole nähnyt monen juoksevan seurakentällä, paitsi lasten tietenkin. Ja nyt lapsi minussa juoksee kuin hädässä, etsii tuttuja kasvoja mutkittelevasta ihmisletkasta ja painautuu lopulta lähelle niitä toisia kuin äidin syliin. Että kyllä minä tulen, tulen sittenkin.

Annetaan sellaisia kirkkaita hetkiä, ajattomia tunteja, vuodenkokoisia päiviä. Mutalammikoiden kahlaamisen välillä heinänheleitä peltoaukeita, valkoinen teltta, jossa elämän koko kerroksellisuus on kädenojennuksen päässä: vierellä, edessä, takana, sisässä. Ei tarvitse etsiä mitään, ei selviytyä, suojautua eikä sijoittua.

Kaikki on kätketty samaan laajaan, kantavaan esirukousten verkostoon, kaikki nekin omat, joiden kipuja elää läheltä, avuttomana: lamaantuneet ja turhautuneet, sydänsuruiset, satutetut, ohitetut ja ahdistetut. Ja lohdutetutkin, ilonkevyet.
Ajattomia tunteja.



Heinäkuun yössä kohennan jonkun karanneen peiton, taputan unissaan ynähtävää.

Palaan näppäimistön ääreen. Itsessä on aika hiljaista, mielikuvitus lomalla. Onneksi ei tarvitse paljoa keksiä – ihmeellisintä on ollut tavallinen: työntäyteiset tyytymisen äänet, hetkelliskaoottiset keittiöt, ruokitut vatsat, onnelliset kanat, leikkaamattomat nurmikot. Polvensa nirhaisseen lapsen juoksu sen saman arkisen aikuisen luo, jolle äsken kiukutteli. Kaikkien itkujen jälkeiset lohdutukset, elämän jatkumiset.

Kaikkein lähimpänä on ollut Siion-äidin syli. Sille ei ole ollut vastalahjaa annettavana. On jäänyt vastaanottajan ja hoivattavan osa. Lapsen osa.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta L.

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com

Lotta L.

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi