Lauantai 7.12.2019
"
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ps. 25:4

Luovuttajako?

20.1.2017 06:50 | Lotta L.
Millaista on luovuttaa, jättää jokin kesken? Muistan, kun luovutin keppikeräyksessä kun olin kahdeksan, suviseuroissa. Heitin kepin ja puolilleen jäätelöpapereita keräämäni muovipussin mummolan vaunun eteen ja menin vaunuun makuusopen verhon taakse häpeämään. Eno sanoi, että luovuttaja-Lotta. Joku palautti sen piikkikepin lähetyspisteeseen.
 
Seuraavan kerran luovutin lukion jälkeisenä vuonna. Luovutin aika meluisasti, eikä kukaan kuitenkaan sanonut luovuttaja-Lotta, vaikka maassa makasi iso pino kirjoja ja epämääräisellä sälällä niukasti kituutteleva opintosuunnitelma, sellainen voima pelkällä yliopistossa kirjoilla ololla tuntui olevan. Että kyllä se siitä.
 
Ei se aina siitä. Joskus tarvitsee jotain ihan muuta. Kahdeksanvuotiaana ehkä kyynelenpyyhkijän ja kannustavan kanssakeppikerääjän. Opintojen kanssa taas ei auttanut enää muu kuin vaihtaa kaupunkia ja opiskelupaikkaa, vaikka siirtymä veikin aikansa.


 
Monessa meissä on vähän suorittajaa. Suorittajankin pää luovuttaa välillä, ainakin hetkeksi. Pää on varma, ettei enää pysty, ja vaikka pystyisikin, ei se riittäisi.
 
Mikään ei riitä, jos suorittajapää alkaa vertailla. Tuo toinen tekee noin paljon, pystyy tuohon kaikkeen, seikkailulliseen, vastuulliseen, sosiaalishuomaavaiseen ja vielä esteettiseenkin, kun minulla kuluu energia jo tähän, tavalliseen.
 
Voi alkaa pelätä: Entä jos kaatuu tämä ja tuo, jos alan katsoa putken läpi, muutun armottomaksi, en tavoita enää haurautta naurujen takana, kuule itkuja ovien läpi. Jos jään leijumaan epärealistisiin välitiloihin, enkä enää muista, miten perunoita nostetaan. Jos en pystykään elättämään itseäni ammatillani enkä ikinä olemaan plussakansalainen. Jos en enää tunnistakaan arvokasta, korjaa rikkimennyttä, kunnioita edellä kulkenutta, muista kiittää.

Toisinaan omaa epätäydellisyyttä myös ystävyydessä, tyttärenä, sisarena ja kummina katsoo armollisemmin, toisinaan lamaantuen, vähällä luovuttaa.
 
Samaa kuormaa saattaa lisätä myös tunnolle kertynyt taakka. Uskokin voi alkaa näyttää vaatimuksilta, vaikka se ei kysy yhtään tekoa tai onnistumista. 

Ihan tavallisessa arjessa kohtuullinen määrä tekemistä, vastuuta ja sosiaalisuutta tuntuu suojelevan turhalta itseensäkäpertymiseltä. Joskus on onnellisimmillaan jokapäiväisen esseensä kanssa.

Ei se tulevien kori kuitenkaan tekemällä tyhjene, eivätkä luterilainen työmoraali ja suomalainen sisu aina taida olla parhaat identiteettimääritteet, varsinkaan jos mieli ylirasittuu siihen pisteeseen, että tarvitsee paperille kirjoitetun lepomääräyksen. Silloin ei keltään kaivata inahdustakaan mistään luovuttamisesta. Olisi pitänyt hölläillä jo paljon aiemmin.

Herkkyys ja vahvuus ovat meissä samassa oksassa: varpu nousee askeleen alta yhä uudelleen, muttei loputtomasti.

...
 
Minulle vaikeaa olisi, jos luovuttaisin kirjoittamisessa. Kuukausi kuukauden perään opiskelen lukemaan tekstien muotoa, merkitystä ja muodon ja merkityksen yhteistoimintaa. Sen verran varhaisaikuinen itsetunto on vielä hataralla pohjalla, että yhtä teräville silmille ei houkuttaisi asettaa alttiiksi mitään omaansa.
 
Päivämiehen blogiin kirjoittaminen on ollut tuolle ylpeydelle hyvää nöyryyden koulua. Tavoitteet ovat erilaiset kuin olisivat henkilökohtaisella alustalla, vaikka meitä on ohjeistettu kirjoittamaan vapaasti omasta, ihan tavallisesta elämästämme, ei hartaustekstejä, usko pohjavirtana. Joka tekstin kohdalla olen koettanut ajatella: riittää, että yksi tuolla jossain tarvitsee tätä nyt. Jos jotain haluaisin, niin ehkä lohduttaa: hei, tällaisia ollaan, mutta eihän muserruta! 
 
Palautetta tipahtelee. Joskus joku sanoi, että sinä kirjoitat niin kuin sinun uskosi olisi vahva. Hetken oli taas vaikea kirjoittaa. Siltäkö se näytti, niinkö väärin viesti oli välittynyt?

Monia mietintöjä olen paloitellut ystävieni kanssa. Pari kertaa on tehnyt mieli heittää koko rupeama tienpenkkaan kuin puolityhjä jäätelöpaperipussi. Miksi olen ruvennut tällaiseen, edesvastuuton? Siksikö, että olen oppinut sanomaan kyllä, kun pyydetään kristillisyyden työhön? Jos ne pyysivät vahingossa ihan väärää ihmistä?
 
Yhtä usein kirjoittaminen on tuntunut iloiselta asialta. Olen saanut lukea silmät sumeina paljon elämäntarinoita, samaistumiskohtia, kannustusta ja turvallisia toivotuksia tiukuvia palautesähköposteja. Samoin yllättävissä paikoissa tuntea ystävällisiä käsiä olkapäälläni: sinä olet yksi niistä jotka kirjoittavat. Kiitos. 
 
Edellissyksyn luovuttamistaukoa lukuun ottamatta olen luvannut kirjoittaa kolme vuotta täyteen. Se tarkoittaa vielä muutamaa kevätkuukautta, joiden aikana yhä edelleen kirjoitan auki tätä samaa kirpeänmakeaa, näennäisselkenevää keskeneräisyyttä. Perustärkeät asiat eivät muutu: usko, työ ja ystävyys. Ihanaa, että saamme tänne blogisteiksi aivan tuoreita, nuoria ääniä!

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta L.

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com

Lotta L.

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi