Tiistai 19.6.2018
"
Herra sanoo: - Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois. Hoos. 14:5

Pari pointtia prinsseistä ja prinsessoista

21.3.2017 06:34 | Lotta Laitinen
Olipa kerran prinsessa, joka poistuessaan iltakylästä pudotti lasikengän kerrostalon rappukäytävään. Prinssi löysi sen sieltä, piilotti kirjahyllyyn kirjojen taakse ja väitti, ettei ollut nähnyt sitä missään. Sen pituinen se.

Olipa kerran prinssi, jolla oli lentävä auto. Mutta ei siitä ollut paljonkaan iloa, kun se yksi prinsessa halusi ensin käyttää bussikorttinsa saldon loppuun, ja sitä oli ainakin kolmesataa jäljellä.

Olipa kerran prinssi, joka pyysi vähän niin kuin ohimennen prinsessaa iltakylään. Mutta prinsessa meni toiseen kylään, ja prinssi oli koko illan vähän ärtynyt muille vieraille, vaikkei näissä sen kummempaa vikaa ollutkaan.

Olipa kerran prinssi ja prinsessa, jotka päätyivät iltakylässä keskustelemaan innokkaasti opintolainan sijoittamisesta. Mutta juuri silloin Kelan lainatakaus lakkautettiin, inflaatio iski ja valuutta vaihtui citykaninnahkoiksi, eikä prinssillä ja prinsessalla ollut enää mitään puhuttavaa.

Olipa kerran prinsessa, joka harmistui, kun prinssi hänen mielestään käyttäytyi niin kummallisesti. Prinsessa koetti salavihkaa kiertoteitse ottaa selvää, mistä oli kyse, mutta siitähän prinssin käytös outoutui entisestään. Eräänä päivänä prinssin ystävä toi prinsessalle rullan paksua rautalankaa ja sanoi: väännä tästä. Prinsessa väänsi rautalangasta kysymyksen ja prinssi väänsi vastauksen (jonka koristeena toki oli pari kaunista rautalankakiemuraa), ja se oli sillä selvä. Prinssi lähti etelään, prinsessa pohjoiseen ja prinssin ystävä perusti puoliväliin rautalankatehtaan, joka menestyi hyvin ja kauan.

Olipa kerran prinsessa, joka yritti peruuttaa asuntovaunua parkkiin kuraiselle pellolle. Eräs prinssi tuli auttamaan. Mutta prinssi unohti laittaa käsijarrun päälle omaan autoonsa ja se valui ojaan, ja koko loppupäivä meni sen kanssa säheltämiseen.

Olipa kerran prinssi, joka päätyi Suviseuroissa samaan kassavuoroon hirviön kanssa. Hirviö sanoi: ”Jos lasket loppusummat päässä nopeammin kuin minä, näytän sinulle taikatempun.” Prinssi laski, ja pop! Hirviö muuttui kahvitauolla prinsessaksi. Työvuoron loputtua prinssi ja prinsessa päättivät perustaa yhdessä eräänlaisen kannattavuuslaskentayrityksen. Se tosin meni konkurssiin seuraavana kesänä, mutta eiväthän kaikki startupit nyt vaan voi päätyä pörssiin.

Olipa kerran prinssi, joka katseli ilokseen, miten kauniita villasukkia eräs prinsessa neuloi keskiviikkoillan seuroissa kilisemättömillä bambupuikoilla. Hän lähestyi prinsessaa vilpittömissä aikeissa keskustella erilaisista kirjoneulemalleista. Mutta kun prinsessa sitten huomiosta ilahtuneena alkoi lähetellä prinssille joka viikko yhä kauniimpia sukkia, prinssi hakeutui vähin äänin vaihtoon Etelä-Koreaan. Kotimaassa prinssin viluvarpainen kämppis veti postiluukusta putoilevat villasukat tyytyväisenä jalkaansa.

Olipa kerran prinssi, jonka asiat menivät ihan solmuun. Siihen sattui prinsessa, joka aukoi solmut oransseilla fiskarsseillaan. Prinsessa sai prinssistä uskollisen toverin ja ihailijan. Valitettavasti prinsessalla oli aika tärkeä, noin sadan vuoden herpaantumatonta keskittymistä vaativa tenttiputki päällä, ja hän ilmaisi varovaisesti tilantarpeensa. Prinssi vetäytyi viikoksi veneilijän solmukurssille Pajasaareen ja palasi sitten sanomaan, että ok, katsellaan vuosisadan päästä uudelleen.

Olipa kerran prinsessa, jonka mielestä eräs prinssi oli mainio tyyppi. Mutta kun tämä ei edes huomannut prinsessaa, päätti hän keskittyä muihin asioihin. Silloin prinssistä alkoi tuntua, että prinsessa olikin varsin mainio tyyppi. Mutta kun tämä ei enää edes huomannut prinssiä, prinssi päätti keskittyä muihin asioihin. Vuosien kuluttua, kun molemmat olivat jo vakiintuneet tahoillaan, he tapasivat taas. Tuli puhetta menneistä vuosista. Prinssi totesi hämillään: ”Taidettiin molemmat silloin tykätä toisistamme, mutta eri aikaan.” ”Onneksi se meni niin”, naurahti prinsessa. Ja he jatkoivat kumpikin elämäänsä. Sen pituinen se.

Sen pituisia ne*.

Oikeasti halusin sanoa kolme asiaa:

1. Kaikki ei aina mene niin kuin saduissa. 

Ei edes (eikä varsinkaan) uskovaisten seurusteluun ja avioliittoon vakavasti suhtautuvassa arvoilmapiirissä. Mutta ehkä vika ei ole tosielämässä; ehkä vika on saduissa. Ja sadut voi onneksi kirjoittaa uusiksi. Ehkä silloin jäisi tilaa sille, että olemme ihmisiä: kömpelöitä, hämmentyviä ihmisiä. Kaikki kiintymykset, ihmetykset ja ihastukset eivät johda avioliittoon, mutta voivat silti olla monella tavalla arvokkaita ja opettavaisia osapuolilleen, usein ainakin toiselle heistä.
 
2. Elämme herkkiä aikoja, ystävä hyvä. 

Ihastuminen on tuoksukynttilä aivoissa**, tai mitä näitä nyt on: menee jäähän ja muuttuu leijuviksi untuviksi ja rakentaa jo vahingossa yhteiset rappuset taloon, jota ei ole. Vastavuoroisuuden toivetta kantava ihminen on hyvin haavoittuvainen. Tullessaan tavalla tai toisella torjutuksi tai jo toteutuneeksi luullun vastavuoroisuuden katketessa hän voi tuntea voimakasta mielipahaa, häpeääkin, ja saattaa ryhtyä kummallisiin suojelutoimiin palauttaakseen järkkyneen tasapainotilan.
 
Näissä asioissa hienotunteisuudesta tuskin on haittaa, niin paljon helpommin kuin se joskus onkin sanottu kuin tehty. Jospa kaikenlaisissa ei-satumaisissa tilanteissa saisimme lahjahalua kääntää asiat parhain päin ja puhua toisista hyvää. Välille ei tarvitse jättää välteltäviä sotkuja, jos kompurointeja saa pyytää ja antaa anteeksi.
 
Sivustaseuraajalta hyvää herkkyyttä on antaa kaikkien prinssien ja prinsessojen olla rauhassa kavereita, ellei muuta ilmoitusta ole voimassa.
 
3. Nuori ihminen ei kuole sydänsuruun.  

Se sattuu, mutta siihen ei kuole. Kolme patenttilääkettä oireisiin on toivottavasti kaikkien saatavilla: kuunteleva ihminen, mieluisa tekeminen ja parantava aika. Elämä jatkuu. Lasketaan jotkin asiat osaavampiin käsiin.
 
* Kirjoituksen prinsessasadut ovat saaneet innoituksensa kirjoittajan kuulemista ja keräämistä tosielämän nuorista kohtaamisista ja kohtaamattomuuksista. Tarinoita on kuitenkin sekoitettu keskenään ja yksityiskohtia muutettu niin paljon, että kaikki mahdollisesti löydettävissä olevat yhtymäkohdat lukijan tuntemiin ihmisiin ovat lukijan omaa mielikuvittelua.
** Miki Liukkonen 2011: Valkoisia runoja.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi