Perjantai 26.4.2019
"
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Ps. 40:6

Saako vähän venkoilla?

27.4.2017 06:43 | Lotta L.
Selviytymispaketti sisältää pienen vihon, mustan kuitukärkikynän sekä pari eriväristä tussia. Opin sen yhdeltä taiteilijamieliseltä kaverilta.

Selviytymispakettia käytetään, kun pitäisi olla hiljaa ja keskittyä, eikä oikein meinaa onnistua. Silloin kynillä tehdään paperiin viivaa. Ei ole tärkeää, miltä se jälki näyttää. Tärkeää on käden ja silmän yhteistyö – liike. Kun levottomuus kanavoituu harmittomaan tekemiseen, ei häiritse muita liialla venkoilulla. On helpompi kuunnella.



Itsensä hillitseminen, kuunteleminen ja oman vuoron odottaminen ovat hyviä taitoja, joita treenataan kovasti jo alaluokilla. Moni seitsenvuotias onkin niissä varmasti parempi kuin jotkut meistä (muka-)aikuisista. 

Välillä venkoiluttava voima on mielen levottomuutta: aistiärsyketulva, lamauttava tai ylivirittävä ihmispaljous, huolikerä ilman langanpäätä.

Välillä se on tunnon levottomuutta: tekisi mieli väistellä kohdalle osuvia sanoja, pujotella riviväleistä kuin ei kuulisikaan.

Välillä se on ihan motorista levottomuutta: Kääntyilyttää, vääntyilyttää. Mihin laittaisi nämä vaikeat kädet ja jalat? Tekisi mieli pyörähtää penkille lekottelemiskuuntelemaan, vaellella käytävillä kuin vaippaikäinen, käydä ihan testimielessä renkuttamassa paljeovea, räpsyttämässä kaihtimia ja hypistelemässä urkurin hienoa lettiä, ryömiä penkkirivien alla nostelemassa pudonneita tutteja ja nykiä tuttuja housunpunteista, että hei moi hei!
En sentään mene. Alan tehdä viivaa.

Toisenlaisten sosiaalisten tilanteiden jälkeen joskus harmittaa: Taas hälisin. Annoinko tilaa, kunnioitinko toisia? Jäikö joku minun takiani näkymättömäksi?

Onneksi vilkaskaan ei kompastu kaikkeen. Nopea reagointitapa voi olla vahvuus, kun pääsee multitaskaamaan virpomaoksien koristelupisteelle, isostelemaan, opettamaan, jututtamaan, järkkäämään tai vaikka leikittämään raamiskalaisia – hetken saa juosta ja möykätä kainonketterien kuutosluokkalaisten kanssa niin paljon kuin lähtee. Toisinaan tehtävät tuntuvat tulevan kuin kätketyllä viisaudella ajastettuina. Soitto ”haluaisitko, ehtisitkö, pystyisitkö?” voi olla kuin vetäisy lähemmäs yhteisyyttä: Tämmöisenä kelpasi. Tämmöisenä kelpaa.

Samalla janalla poukkoilevat vaikeammatkin jutut. Jollakin meistä vilkkaus tai keskittymisvaikeus saattaa hankaloittaa arkea niin, että sille saa lääketieteellisen nimen ja avun. Silloin selviytymispakkauksen tapaiset asiat eivät ehkä ratkaise kaikkea, jos kynä ei tunnu luontevalta kädessä. Mutta harvoin niistä haittaakaan on.

Eihän kukaan meistä kuitenkaan ole ainoastaan jokin ensimmäisenä näkyvä ominaisuutensa. Ajattelen, että olemme viisaasti rakennettuja vastakohtien kimppuja kaikki – yhtä aikaa harkitsevia ja impulsiivisia, arkoja ja rohkeita, seurallisia ja vetäytyviä, seikkailunhaluisia ja turvallisuushakuisia – koko olemukseltamme niin monitahoisia, että pinta taipuu melkein sileän pyöreäksi. Eikä pyöreää meinaa saada pysymään yhdellä kyljellään. Se on jatkuvassa, keinahtelevassa liikkeessä.



Vielä selviytymisvihosta. Sen sivujen oudoista hahmoista ovat erityisen kiinnostuneita eräät tuulimyllykätiset, pyrähtelevät pikatutustujat, nimittäin lapset. Usein joku hakeutuu lähelle ja seuraa koko puheen ajan silmä tarkkana uuden keskittymiskuvan muodostumista.

Koti-kotiseudun ry:llä meitä onkin toisinaan koko rivi hissukseen piirustelijoita: minä ja pikkusisarukset. Olen nimittäin hieman jäävi olemaan se, joka komentaisi armeijajööhön. On annettava toistenkin vähän venkoilla tai vaihtoehtoisesti keksittävä, miten energiaa voisi kanavoida. Ihan niin kuin aikuisetkin kanavoivat kaikenlaista – eri tavoin.

Voi se jonkun mielestä näyttää päiväkerholta, mutta kyllä me kuuntelemme. Siinä on se hidas viiva, käden rauhoittava liike. Aisti- ja ajatuskakofonian läpi aukeaa tilaa: sanat pääsevät luo. 

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta L.

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com

Lotta L.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi