Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Saako vähän venkoilla?

27.4.2017 06:43 | Lotta Laitinen
Selviytymispaketti sisältää pienen vihon, mustan kuitukärkikynän sekä pari eriväristä tussia. Opin sen yhdeltä taiteilijamieliseltä kaverilta.

Selviytymispakettia käytetään, kun pitäisi olla hiljaa ja keskittyä, eikä oikein meinaa onnistua. Silloin kynillä tehdään paperiin viivaa. Ei ole tärkeää, miltä se jälki näyttää. Tärkeää on käden ja silmän yhteistyö – liike. Kun levottomuus kanavoituu harmittomaan tekemiseen, ei häiritse muita liialla venkoilulla. On helpompi kuunnella.



Itsensä hillitseminen, kuunteleminen ja oman vuoron odottaminen ovat hyviä taitoja, joita treenataan kovasti jo alaluokilla. Moni seitsenvuotias onkin niissä varmasti parempi kuin jotkut meistä (muka-)aikuisista. 

Välillä venkoiluttava voima on mielen levottomuutta: aistiärsyketulva, lamauttava tai ylivirittävä ihmispaljous, huolikerä ilman langanpäätä.

Välillä se on tunnon levottomuutta: tekisi mieli väistellä kohdalle osuvia sanoja, pujotella riviväleistä kuin ei kuulisikaan.

Välillä se on ihan motorista levottomuutta: Kääntyilyttää, vääntyilyttää. Mihin laittaisi nämä vaikeat kädet ja jalat? Tekisi mieli pyörähtää penkille lekottelemiskuuntelemaan, vaellella käytävillä kuin vaippaikäinen, käydä ihan testimielessä renkuttamassa paljeovea, räpsyttämässä kaihtimia ja hypistelemässä urkurin hienoa lettiä, ryömiä penkkirivien alla nostelemassa pudonneita tutteja ja nykiä tuttuja housunpunteista, että hei moi hei!
En sentään mene. Alan tehdä viivaa.

Toisenlaisten sosiaalisten tilanteiden jälkeen joskus harmittaa: Taas hälisin. Annoinko tilaa, kunnioitinko toisia? Jäikö joku minun takiani näkymättömäksi?

Onneksi vilkaskaan ei kompastu kaikkeen. Nopea reagointitapa voi olla vahvuus, kun pääsee multitaskaamaan virpomaoksien koristelupisteelle, isostelemaan, opettamaan, jututtamaan, järkkäämään tai vaikka leikittämään raamiskalaisia – hetken saa juosta ja möykätä kainonketterien kuutosluokkalaisten kanssa niin paljon kuin lähtee. Toisinaan tehtävät tuntuvat tulevan kuin kätketyllä viisaudella ajastettuina. Soitto ”haluaisitko, ehtisitkö, pystyisitkö?” voi olla kuin vetäisy lähemmäs yhteisyyttä: Tämmöisenä kelpasi. Tämmöisenä kelpaa.

Samalla janalla poukkoilevat vaikeammatkin jutut. Jollakin meistä vilkkaus tai keskittymisvaikeus saattaa hankaloittaa arkea niin, että sille saa lääketieteellisen nimen ja avun. Silloin selviytymispakkauksen tapaiset asiat eivät ehkä ratkaise kaikkea, jos kynä ei tunnu luontevalta kädessä. Mutta harvoin niistä haittaakaan on.

Eihän kukaan meistä kuitenkaan ole ainoastaan jokin ensimmäisenä näkyvä ominaisuutensa. Ajattelen, että olemme viisaasti rakennettuja vastakohtien kimppuja kaikki – yhtä aikaa harkitsevia ja impulsiivisia, arkoja ja rohkeita, seurallisia ja vetäytyviä, seikkailunhaluisia ja turvallisuushakuisia – koko olemukseltamme niin monitahoisia, että pinta taipuu melkein sileän pyöreäksi. Eikä pyöreää meinaa saada pysymään yhdellä kyljellään. Se on jatkuvassa, keinahtelevassa liikkeessä.



Vielä selviytymisvihosta. Sen sivujen oudoista hahmoista ovat erityisen kiinnostuneita eräät tuulimyllykätiset, pyrähtelevät pikatutustujat, nimittäin lapset. Usein joku hakeutuu lähelle ja seuraa koko puheen ajan silmä tarkkana uuden keskittymiskuvan muodostumista.

Koti-kotiseudun ry:llä meitä onkin toisinaan koko rivi hissukseen piirustelijoita: minä ja pikkusisarukset. Olen nimittäin hieman jäävi olemaan se, joka komentaisi armeijajööhön. On annettava toistenkin vähän venkoilla tai vaihtoehtoisesti keksittävä, miten energiaa voisi kanavoida. Ihan niin kuin aikuisetkin kanavoivat kaikenlaista – eri tavoin.

Voi se jonkun mielestä näyttää päiväkerholta, mutta kyllä me kuuntelemme. Siinä on se hidas viiva, käden rauhoittava liike. Aisti- ja ajatuskakofonian läpi aukeaa tilaa: sanat pääsevät luo. 

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi