Sunnuntai 20.1.2019
"
Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Joh. 2:7-8

Lotta, vielä sattaa

12.6.2014 07:18 | Lotta Laitinen
– Sattaa! kuuluu huuto.
– Sattaa hirviän kovasti, ihan hirviän kovasti!

Salamat pirstovat taivasta horisontin leveydeltä, kun he juoksevat ulos kuin pienet eläimet, kädet levällään ympäri pihaa. Paidat lepattavat, hameet kietoutuvat jalkojen ympärille, ja riemuhuuto kiirii yli Haagan peltojen.

– Vettä, vettä, ukkosvettä!
– Tramppis lentää! Pelastakkaa kanit! 
– Hiekkamyrsky, vesimyrsky, hyrskynmyrsky!

En jaksa nyt yhtään tunnelmoida, sanoo äiti, mutta lapset tunnelmoivat: kun sähköt napsahtavat poikki, kynttilöitä syttyy. Pienimmät värisevät isommissa syleissä, ja iskä näyttää mikä oli opiskelijapojan herkkua 80-luvun lopulla: ruisleivän päällä makkaraa ja sinappia.  Ja hiljalleen hiipivä turvallisuus hellyttää myrskyn kesäsateeksi. 
 
Olen tullut kotiin. Kotikaupunkiin, jossa kirjahyllyjen välissä kirjastonhoitajan tervehdys herättää hajamielisen: 

– Onko Lotta tullut takaisin, onpa mukava.

Täällä ei ole ylöspäin kohoavien penkkirivien saleja, joihin kätkeytyä, eikä Snellmanin rintakuvaa lehtihyllyn päällä. Täällä on keittiönpöytä, jonka ääressä Hesari jaetaan kolmeen osaan ja kierrätetään lukemisen jälkeen seuraavalle. Täällä on työ, joka virtaa korvieni ja käsieni kautta paperille ja painetaan, ja raskas kamera, jolla en osaa kuvata pimeissä huoneissa.
 
Ja aina neljän jälkeen saan sylin täyteen linnunluisia lapsia, joiden pienet sydämet ovat täynnä äkkipikaista tuntemista ja hellyyttä ja välitöntä anteeksiantoa. Ja aina välillä, jotten kivahtaisi, laulan imurilaulua. Se tarkoittaa, etten kauniisti, mutta ei sitä kuitenkaan kukaan kuulisi.
 
Ja lopulta, kun en kuule sisältäni mitään kaunista ja kärsivällistä, astun ulos sateeseen ja nostan kasvoni pilvistä raskasta taivasta kohti. Eikä siinä lopulta ole mitään vertauskuvaa, sillä illalla isän käsi laskeutuu olalleni: 

– Taidettiin molemmat olla vähän väsyneitä. Annatko anteeksi.

Ja siunaus vain virtaa. Minä seison siinä sateessa, vesi täyttää kasvojeni kuopat, valuu putouksena alas ja huuhtelee kaiken pois.

– Lotta. Kauanko sää oot täällä. Ootko huomenna.
– Lotta, vielä sattaa. Paleleeko kaikki eläimet.
– Tiiätkö Lotta, paloautot mennee Reisjärvelle.

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi