Perjantai 21.9.2018
"
Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Ps. 86:11

Lotta, vielä sattaa

12.6.2014 07:18 | Lotta Laitinen
– Sattaa! kuuluu huuto.
– Sattaa hirviän kovasti, ihan hirviän kovasti!

Salamat pirstovat taivasta horisontin leveydeltä, kun he juoksevat ulos kuin pienet eläimet, kädet levällään ympäri pihaa. Paidat lepattavat, hameet kietoutuvat jalkojen ympärille, ja riemuhuuto kiirii yli Haagan peltojen.

– Vettä, vettä, ukkosvettä!
– Tramppis lentää! Pelastakkaa kanit! 
– Hiekkamyrsky, vesimyrsky, hyrskynmyrsky!

En jaksa nyt yhtään tunnelmoida, sanoo äiti, mutta lapset tunnelmoivat: kun sähköt napsahtavat poikki, kynttilöitä syttyy. Pienimmät värisevät isommissa syleissä, ja iskä näyttää mikä oli opiskelijapojan herkkua 80-luvun lopulla: ruisleivän päällä makkaraa ja sinappia.  Ja hiljalleen hiipivä turvallisuus hellyttää myrskyn kesäsateeksi. 
 
Olen tullut kotiin. Kotikaupunkiin, jossa kirjahyllyjen välissä kirjastonhoitajan tervehdys herättää hajamielisen: 

– Onko Lotta tullut takaisin, onpa mukava.

Täällä ei ole ylöspäin kohoavien penkkirivien saleja, joihin kätkeytyä, eikä Snellmanin rintakuvaa lehtihyllyn päällä. Täällä on keittiönpöytä, jonka ääressä Hesari jaetaan kolmeen osaan ja kierrätetään lukemisen jälkeen seuraavalle. Täällä on työ, joka virtaa korvieni ja käsieni kautta paperille ja painetaan, ja raskas kamera, jolla en osaa kuvata pimeissä huoneissa.
 
Ja aina neljän jälkeen saan sylin täyteen linnunluisia lapsia, joiden pienet sydämet ovat täynnä äkkipikaista tuntemista ja hellyyttä ja välitöntä anteeksiantoa. Ja aina välillä, jotten kivahtaisi, laulan imurilaulua. Se tarkoittaa, etten kauniisti, mutta ei sitä kuitenkaan kukaan kuulisi.
 
Ja lopulta, kun en kuule sisältäni mitään kaunista ja kärsivällistä, astun ulos sateeseen ja nostan kasvoni pilvistä raskasta taivasta kohti. Eikä siinä lopulta ole mitään vertauskuvaa, sillä illalla isän käsi laskeutuu olalleni: 

– Taidettiin molemmat olla vähän väsyneitä. Annatko anteeksi.

Ja siunaus vain virtaa. Minä seison siinä sateessa, vesi täyttää kasvojeni kuopat, valuu putouksena alas ja huuhtelee kaiken pois.

– Lotta. Kauanko sää oot täällä. Ootko huomenna.
– Lotta, vielä sattaa. Paleleeko kaikki eläimet.
– Tiiätkö Lotta, paloautot mennee Reisjärvelle.

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi