Lauantai 15.12.2018
"
Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." 1 Piet. 1:15-16

​Ihmispitsiä

16.12.2014 06:16 | Lotta Laitinen
– Ootko miettinyt, onko tää porukka? kaveri kysäisee minulta kävellessämme iltakylästä kotiin.

Ensireaktioni on, että ei tietenkään. Porukkahan on paha: sulkeutumista, sisään lämpiämistä, kuppikuntalaisuutta. Sitten mieleeni muistuu kuva äskeisestä huoneentäydestä rakkaiksi käyneitä kasvoja. Huomaan sanovani, että ainakin mun on hyvä olla just näiden ihmisten kanssa.

Opiskelukaupungeissa tulee syksyjä ja vuosia, jolloin ohuet yhteisymmärryksen langat muodostavat limittyviä kehiä. Samat ihmiset alkavat hakeutua toistensa seuraan ja ajautua toistuvasti samoihin paikkoihin. Tuntuu mukavalta, että joku huomaa kaivata, jos olen yhdenkin illan poissa. Kokemuksessa on minulle jotain tavattoman uutta ja arvokasta.

Silti käsite ”porukka” hämmentää. Eikö ”meidän” ulkopuolelle jää vääjäämättä joukko nimeltä ”ne”? Jollekin meistä asia ei ole ongelma. Hän liikkuu sulavasti niiden, näiden ja noiden välillä ja on joka paikassa osa ”meitä”. Toinen ja kolmas tarvitsevat kuitenkin turvapiirinsä.

”Kaikki yhdessä” -ideaali kuulostaa kivalta ja toimiikin tiettyyn pisteeseen saakka. Kauneinta siinä on avoimuuden ja jokaisen huomioimisen ajatus. Kuitenkin suurissa joukoissa pelkkä yksilöiden harhailu tuntuu lopulta irralliselta, eikä samaistumisen kohteeksi välttämättä riitä laaja, tuhatkasvoinen rauhanyhdistysväki.

Ehkä porukoitumisen välttämistä tärkeämpää onkin, millaisina kaverijoukon rajat näyttäytyvät siihen kuulumattomille: huokoisina ja joustavina vai järkähtämättöminä ja karkottavina? Säilyykö kyselevä mieli?

Samalla muistan sinua, joka kaipaisit ystäviä, mutta et ole löytänyt heitä. Uskovaisen taustayhteisön tarjoama laaja, verkottunut kontaktien kerä voi olla nuorelle paikkansa etsijälle muutakin kuin mannaa, jos missään ei tunne olevansa osa ”meitä”. Piirit saattavat silloin näyttäytyä pitsiliinoina, joiden silmukat ovat valmiit – kuvio näyttää hajoavan, jos yrittää koukata pylvässilmukan satunnaiseen kohtaan. Omasta kokemuksestani tiedän laidasta, kuinka irrallisuutta kokiessa pienetkin ulossulkemisen eleet saattavat kirpaista.

Lohduttavaa minusta on, että ylhäältä katsottuna opiskelijakaupunkien kuviot ovat jatkuvasti uudelleen järjestyviä. Kukaan ei päätä, että tehdään meistä porukka. Yhteenkuulumisen ajat elävät elämäntilanteiden aallokossa.

Toki valmiinkin tuntuisessa nuoressa kaverijoukossa lieveilmiöiden kanssa sopii olla tarkkana; pahimmillaan tyhmyys tiivistyy ja kaventaa koko joukon ajatusmaailmaa. Parhaimmillaanhan porukka voi olla turvallisen sosiaalisuuden tyyssija, jossa uskaltaa olla myös haavoittuva arkiminä ja jossa keskustelun pintamuodollisuudet ovat nopeasti kuorittavissa tärkeämpien aiheiden tieltä.

Minun ympäriltäni ihmispitsien silmukointi jää hetkeksi tauolle, kun kotikaupungit kutsuvat opiskelijoita joulunviettoon. Iltayöstä vaeltelen keskustaa kiertäviä katuja ja vilkuilen tuttuihin, pimenneisiin ikkunoihin. Mieli on enemmän luottavainen kuin haikea. Voihan olla, että loma tuo meille itse kullekin etäisyyttä, joka parhaimmillaan lähentää.

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi