Perjantai 21.9.2018
"
Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Ps. 86:11

Niin yksinkertaista

24.11.2015 06:58 | Maarit Murtomaa
Mieli on arkiaamuna maassa. Marraskuun pimeässä ei aina jaksa nähdä kevään valoon asti, voimat uupuvat. Ja kun tulee vielä loukkaantumisia ihmissuhteissa, koko elämä tuntuu vaikealta, monimutkaiselta, raskaalta.

Minulla on myöhäinen työpäivä ja ehdin avata Päivämiehen verkkolehden, lukea päivän blogitekstin. "Anteeksi" - Juho Mäenpään kirjoitus. "Onni ei asu siellä, missä on täydellisiä ihmisiä, vaan siellä, missä on anteeksianto." Sanat hätkähdyttävät: näinhän se on! Ja samalla ymmärrän, mikä on vienyt ilon mielestäni, mikä saanut matkan hitaaksi: anteeksiantamaton mieli. Katkera mieli. Miten helposti se saakaan alkunsa, miten nopeasti se levittää myrkkyään.

Olen kantanut viime päivät mielessäni kaunaa puolisolleni hänen sanoistaan. Minä, joka olen saanut niin paljon anteeksi, olen loukkaantunut toisen ihmisen sanoihin. Minä, joka löydän itseni aina uudestaan syntiin joutuvana, epätäydellisenä ihmisenä, olen vaatinut toiselta erehtymättömyyttä.

Katson anteeksiantamattomuuttani silmiin, ja ymmärrän päästää siitä irti. Kuin avaisi sisimmässään ikkunan ja päästäisi pahan ilman linnun lentämään pois. Saan myöhemmin kuulla, että kaunamielenkin saa uskoa anteeksi. Rauha ja ilo astuvat tilalle, vapaus palaa. Perheessä on taas kaikki hyvin.

Yhtäkkiä ymmärrän, mitä vastata ystävälle, joka on kysellyt kiinnostuneena uskostani. Hän on kertonut halunneensa uskoa kuten minä, uskonutkin, mutta pettynyt sitten ihmisiin. Hän ei ole nähnyt heissä sellaista lähimmäisenrakkautta, jota olisi uskovaisilta odottanut. Hän on pohtinut uskoa muutenkin hyvin monimutkaisesti ja tieteellisesti. Ja kun usko on kuitenkin niin yksinkertaista. "Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse" (Mark. 10:15).

Nyt tiedän, mitä vastata hänelle: anna heille anteeksi. Hyvin helppoa on alkaa nähdä vikoja toisissa ihmisissä, myös uskovaisissa, sillä jokainen ihminen on syntinen. Eivät Raamatun kuvaamat uskovaisetkaan olleet täydellisiä ihmisiä, kaukana siitä. Enkä minäkään muuttunut ihmisenä synnittömäksi tultuani uskovaiseksi. "Vanha osa" ei ole koskaan tehnyt parannusta.

Silloin kun sain parannuksen armon, ihmettelin sitä, miten paljon uskovaiset viettävät aikaa keskenään. Mietin, miten näin tiivis yhteisö voi toimia. Mutta sitten aloin ymmärtää selityksen: se on armo. Ihmiset ovat niin armollisia toisilleen. Toiselle halutaan antaa kaikki jo etulahjana anteeksi, jo ennen kuin toinen ymmärtää pyytää.

Jeesus kertoi opetuslapsilleen vertauksen armottomasta palvelijasta: Palvelija sai suuren velan anteeksi kuninkaalta, mutta ei itse siitä huolimatta armahtanut toista palvelijaa, joka oli hänelle paljon vähemmän velkaa. Kun kuningas sai kuulla tästä, hän laittoi palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan - mahdottoman suuren velan palvelijan koskaan maksaa. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi" (Matt. 18:35).

Viime keväänä olin suurissa epäilyksissä. Kuulin seuroissa jonkun puhuneen minusta sellaista, joka loukkasi minua, tuntui pahanpuhumiselta. Asia alkoi paisua mielessäni. Uskallanko edes mennä seuroihin, jos kaikki katsovatkin minua pahasti? Minusta tuntui, että jos nyt en pysty uskomaan, se on heidän vikansa.

En ymmärtänyt, että oma armottomuus, oma katkera mieli oli muuttunut minulle synniksi, joka oli viemässä pois Jumalasta. Kun sitten uskalsin seuroihin, ihmiset tulivat ystävällisesti kättelemään. Sielunvihollinenko se oli ollut asialla, kuiskutellut, että sinne ei enää kannata mennä? Seurapuheen lopuksi sain kuulla, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi. Uskon voima valahti minuun, pesi pois myrkyt. Minulla oli kaikki anteeksi! Ja samassa halu etsiä toisista vikoja oli tiessään.

Uskominen on niin yksinkertaista. Kaiken salaisuus on armo. Riittää, että uskomme omat syntimme anteeksi. Ja pidämme huolen siitä, että itse annamme "anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Kaikki muu seuraa itsestään: rakkaus Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan, halu rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään - armossa ja totuudessa. Rauha, ilo ja vapaus palaavat.

Niin yksinkertaista.
 

Tunnisteet:


armo anteeksianto

Vanhemmat

Uudemmat

Maarit Murtomaa

Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta.

Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com

Maarit Murtomaa

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi