Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Sydän köyhänä jouluun

20.12.2015 06:27 | Maarit Murtomaa
Joulu lähestyy, mutta maa on Etelä-Suomessa yhä musta. Töistä kotiin ajaessa alkaa jo olla pimeää, vaikka kello ei ole neljääkään. Minulla on ollut mukava työpäivä. Olen ollut töissä virkeä ja hyväntuulinen, ja saanut vastakaikuna hyväntuulisuutta myös oppilailtani. Nuoret voivat halutessaan olla todella ihania, mietin.

Haen yhden lapsen päiväkodista ja toisen koulusta. Kotiin saavuttuani huomaan, että väsymys alkaa taas vallata kehon kuin varpaista kohti kaulaa nouseva tulvavesi. On pakko antaa periksi ja mennä päiväunille, kuten muinakin päivinä viime aikoina. Nukun sikeästi yli tunnin ja kun herään, olen yhä väsynyt. Onkohan tämä ihan normaalia väsymystä, minä mietin. Välillä tuntuu, että en kestä hengissä tämän pimeän ajan ylitse. En millään jaksaisi nousta.

Väsymys ei ole ainoastaan fyysistä. Vaikka työpäivät sujuvat hyvin, olen viime aikoina tuntenut jonkinlaista masennusta, elämänhaluni on ollut kateissa. Lähestyvään jouluun olen valmistautunut rutiininomaisesti. Lasten kanssa olemme kyllä leiponeet piparkakut ja joulutortut. Lahjaostoksetkin ovat jo hyvällä mallilla. Mutta en osaa jouluakaan erityisemmin odottaa. Haaveilenko minä enää mistään? Odotanko tältä elämältä mitään? Mistä löydän voiman nousta ja elää elämääni? Taivasikävä on toisinaan kova.

Sitten muistutan itselleni: vuosi on ollut raskas, etenkin tämä syksy. Menetin loppukesästä ainoan sisareni, pikkusiskoni, joka oli sairastanut pitkään. Lähestyvä joulu on tuonut hänet monesti mieleen. Vaikka ajattelen päässeeni jo pahimmasta tuskasta yli, on hiljainen suru asunut koko syksyn sydämessäni. Ehkä minun olisi oltava armollinen itselleni ja hyväksyttävä voimieni rajallisuus.

Kiskon itseni ylös. Pääsen valmiiseen ruokapöytään, miehen laittamaan. Onneksi aina sentään toinen meistä jaksaa: pari viime viikkoa puoliso on maannut sängyssä flunssaisena. Juon kahvin ja päätän lähteä iltaseuroihin, vaikka en tunne olevani seurallisella tuulella. Mieli tekee kuitenkin sanankuuloon.

Penkissä istuu ilokseni tuttu ihminen, ystävä, jonka viereen on helppo istahtaa.

– Joskus voi tuntua siltä, että miten jaksan tätä elämää. Mutta ei tarvitsekaan jaksaa kuin askel kerrallaan, päivä kerrallaan. Jumala antaa siihen voimat, puhujan suusta tipahtelevat lohdulliset sanat.

Aivan suoraan minulle tarkoitetut. Puhuja kertoo, että oman uskon vähyyskin voi epäilyttää. Hän lainaa edesmenneen puhujan, Ville Suutarin, sanoja:

– Älä vähättele uskoasi. Se on Jumalan lahja. Sillä pääsee perille. Vaikka se usko tuntuisi vähäiseltä, silläkin uskolla pääsee perille.

Huomaan puhujan liikuttuvan. Hän on varmasti joutunut itsekin tuntemaan tuota uskon vähäisyyttä. Voi, miten hyvältä tuntuu kuulua tähän vähäisten joukkoon! Joukkoon, jossa ei ole suuria ja mahtavia. Jossa kaikki ovat samanlaisia armon kerjäläisiä. Mietin, että tuokin puhuja uskoo samalla tavalla kuin minä, ja on uskovaisena yhtä pieni ja nöyrä kuin kaikki muut, vaikka työskenteleekin merkittävässä asemassa yhteiskunnassa. Tällaista voi olla vain Jumalan valtakunnassa.

Tällaista voi olla vain Seimen lapsen äärellä, halvassa tallissa.

Puhuja tulee kyselemään kuulumisiani seurojen loputtua. On hyvä purkaa sydäntä hänelle ja vieressä istuvalle ystävälleni. Kertoa, että vuosi on ollut rankka. Mutta kuinka samalla olen kokenut, että entistäkin tärkeämpää on ollut tarttua Raamattuun ja hakeutua seuroihin. Ehkä siksi koettelemuksia suodaankin – että kirkastuisi, missä on ainoa voimanlähde, ainoa asia, joka ei petä. 

On mukava kuulla toisten kuulumisia, kuulla, miten he voivat. Tie näyttäytyy taas paljon selkeämpänä, kun ei tarvitse yksin jaksaa.

Kotiin ajaessa maisema ei vaikuta enää mustalta. Elämä ei tunnu enää lohduttomalta. Minä saan olla Jumalan lapsi! Ja vaikka taivastoivo siintääkin mielessä, on elämä lahjaa tässä ja nyt. Tallin joulu on läsnä vuoden jokaisessa päivässä. Köyhän sydämen suurimpana aarteena.

Vanhemmat

Uudemmat

Maarit Murtomaa

Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta.

Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com

Maarit Murtomaa

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi