Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Helmiä kesäpolulla

24.8.2016 06:20 | Maarit Murtomaa
Heitän viltin pihamme varjoisaan kohtaan nurmelle. Tyyny käsivarsien alle pehmusteeksi ja läppäri eteen. Nyt haluan muistella kesää. On hellepäivä, jäsenissä lämmön raukeus. Haavanlehtien kahina yläpuolella, kevyt kesätuuli iholla. Lasten leikin äänet lähellä. Poika kellahtaa hetkeksi vierelle. Annan suukon poskelle ja saan hymyn vastalahjaksi. On hyvä olla.

Kun koulut loppuivat, nukuin ensimmäisen viikon. Tulisikohan tästä kesää, mietin. Yleensä loman alkaessa olen puhkunut intoa puutarhatöihin ja kodin perusteelliseen siivoukseen. Nyt kesä alkoi hitaammin. Lepäsin surua, uupumusta, huolia pois. Talvi irtosi jäsenistä vitkastellen.

Kesäkuun lopulla pakkasin pienen autoni ääriään myöten. Lapset kyytiin ja navigaattoriin määränpääksi Tornio.

– Ei saa sitten nahistella, ettei äidillä mene hermot. En ole tottunut ajamaan näin pitkälle, enkä näin kovaa.

Lapset ymmärsivät, että nyt oli tosi kysymyksessä. Osaisikohan äiti ajaa oikeasti Turun ulkopuolellakin? Osaisikohan äiti ajaa myös moottoriteillä? Äiti ei ollut siitä ihan varma. Pidemmät matkat oli hoitanut aina isä. Tampereen jälkeen ote oli jo rentoutuneempi.

– Mä en olisi uskonut, että sä ihan oikeasti osaat ajaa näin pitkälle, tunnusti teinitytär.

Äidillä oli voittajafiilis.

Pohjois-Pohjanmaalla oli aika pysähtyä, etsiä tie lapsuuden mummolaan. Vanha hiekkatie oli ennallaan. Talot tien varrella samat kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

– Katsokaa lapset! Tältä kesän kuuluu näyttää! Hiekkatie, kissankellot tienvarsilla. Aukeat pellot, heinäsirkkojen säestys.

Viimeisen mutkan takana mummola, jossa pappaa ja mummoa ei enää ollut. Mutta vielä löytyi täti, ja talon toisesta päädystä eno perheineen. Viimeksi olin täällä käynyt kymmenen vuotta sitten. Silti meitä oli vastassa koti – ovet avoinna, iltapala valmiina, omat lapsuuden kuvat hyllyillä, lämpimät katseet, kuulumisten vaihto.

Kesäillan valkeudessa kiersin pihapiiriä. Vanha navetta, nyt jo tyhjillään. Navetan takana puoti, entinen ruokavarasto. Kaikkialla menneiden kesien askeleet, elämäntäyteiset hetket ja ihmiset. Pappa traktorin istuimella, mummo navettapolulla, kissat, vasikan karhea kieli, täti lypsämässä, eno ylisiltä heiniä heittämässä. Pirtin pitkä pöytä täynnä heinäntekoväkeä. Auringonpaisteinen, työntäyteinen elämä. Nyt kaikkialla hiljaisuus.



Mielessä haikea kiitollisuus. Menneistä kesistä, menneistä ihmisistä. Näistä sukulaisista, jotka vielä täällä.

Aamulla täti antoi käteeni virsikirjan.

– Se on mummun vanha virsikirja. Ajattelin, että sinä ehkä sen haluat.

Avasin kirjan merkatulta kohdalta.

Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.
 
Yksi lempivirsistäni. Tätäkö mummokin lauloi? Mummo, joka oli saanut parannuksen armon vanhemmalla iällään, joka oli uskonut niin kuin minä. Tunsin jälleen kerran suurta yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä isoäitiini, joka ei elänyt enää silloin, kun minä sain löytää saman uskon. Olen varma, että mummo oli minunkin puolestani rukoillut.

Puolilta päivin saavuimme perille Tornioon. Vuokravaunu sijaitsi lähellä kenttää. Yhdessä vanhempien lasten kanssa selvittelin jääkaapin käyttöä. Ruokakassit lämpenivät helteessä, kun etsimme kaasupulloja ja -venttiilejä, ja tavasimme manuaalia. Kun nuorimmainen kaipasi samaan aikaan – jo toisen kerran puolen tunnin sisällä – vessaan, johon oli jonkin verran matkaa, alkoi hiki nousta otsalle. Toinen aikuinen auttaisi huomattavasti asiaa, puski mieleen tuskastunut ajatus. Mutta jääkaappi käynnistyi ja ehdimme ajoissa pissallekin. Hermotkin pitivät tällä kertaa – ihme kyllä. Vaunussa vallitsi iltasella vielä kaaos, vaatekassit odottivat purkamistaan, mutta nostin jalat kohti kattoa.

Tänne asti selvitty!

Seurapäivät olivat työntäyteisiä, ensi vuoden vastuutehtävän harjoittelua, lasten huoltoa vapaa-ajalla. Aherrus, väsymys ja työnilo vuorottelivat. Uusia tuttavuuksia töissä, muutama vanhan ystävän kohtaaminen. Iltaisin ehdin hiljentyä sanankuuloon, virvoittua sieluun uppoavista sanoista. Lauantai-illan tuhatpäisen joukon keskellä autius, syvä yksinäisyys. Ja sitten yllättäen – Jumalan vahva läsnäolo. Vierelle lähetetty ihminen. Armon tuntemiset. Suviseuroissa oli läsnä jälleen koko elämän kirjo.

Heinäkuuhun tultaessa huomasin jo virkistyneeni, kesä oli saanut tulla. Mutta kunnollista rentoutumisen aikaa vielä odotin.  Oli perheen yhteisen loman aika. Purjehdus saaristossa. Meri kuin hopeaa. Aaltojen keinu. Päiväunet kannen alla. Lasten kasvoilla auringot. Olo itselläkin höyhenen kevyt.

Hääpäivän tienoilla havahduimme miehen kanssa: vanhemmat lapsethan voivat jo katsoa pienempiä muutaman tunnin – keski-iän tuoma yllätys! Ajo pieneen kesäiseen merenrantakaupunkiin oli kuin pikamatka Välimerelle. Rauhallinen illallinen kahden kesken. Takaisin kotiin palasi muutaman vuoden nuortunut perheenäiti. Pienet löytyivät tyytyväisinä vuoteistaan.

– Isosisko teki pannukakkuakin! Ja pesi hampaat paremmin kuin isi! tuikkivat pikkusiskon silmät tyynyltä.

Kesäpolkuni varrelle siroteltuja helmiä. Taivaan Isän lahjoja.

Heinäkuun lopultakin löytyi vielä yksi, kirkas helmi: yllättäen tarjoutui tuttavien kyyti opistoseuroihin, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Iloinen matkaseura ja perilläkin runsaasti kohtaamisia – ei yksinäistä harhailua niin kuin Suviseuroissa – niin kuin aikaisemmissa isoissa seuroissani. Iltapäivällä teltassa istui penkkirivillinen tuttuja ympärilläni. Läheisiä ystäviä sydämen molemmin puolin. Sanankuulossa oli onnellinen Jumalan lapsi. Isä, sinä olet siunannut ystäviäkin.

Ja niin koitti elokuu. Hieman vastahakoisesti ajoin työpaikalle; olisi haettava uudet oppikirjat kotiin ja suunniteltava tunteja, valmistauduttava koulujen alkuun. Autiossa koulussa suunnistin uuden tilavan luokkahuoneeni ovelle. Tämä olisi nyt työhuoneeni, entisen pienen huoneen sijaan, kollegani jäätyä eläkkeelle. Mittailin kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä kirja-aarteita ja kallisarvoista opetusmateriaalia. Edeltäjäni oli ne minulle halunnut lahjoittaa.

Istahdin opettajanpöydän taakse. Kohta tämä huone olisi täynnä nuorten kasvoja, herkkiä ihmisiä, elämää opettelevia. Erilaisia persoonia, karskeja, hiljaisia, fiksuja, äänekkäitä. Pohjimmiltaan samanlaisia kaikki. Väräjöiviä sieluja.

Vatsanpohjassa äkkiä tuttu perhosten lepatus, kihelmöintinä nouseva innostus. Uudet haasteet edessä. Uuden oppiminen, minulla ja oppilailla. Minä olisin siihen sittenkin valmis. Suven suloisuus, lepo ja aurinko olivat tehneet tehtävänsä.

...Rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.

Kevyt tuulenpuuska saa haavanlehdet laulamaan, silittää poskea hellästi. Isä, sinä olet hyvä.

Vanhemmat

Uudemmat

Maarit Murtomaa

Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta.

Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com

Maarit Murtomaa

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi