Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Mitä Jumalan valtakunta minulle merkitsee?

29.9.2016 06:49 | Maarit Murtomaa
– Juodaanko vielä ruuan päälle kahvit? kysyy vieressä istuvan naisen lempeä ääni.
 
Hiuksia suojaavan keittiömyssyn alta katsovat ystävälliset silmät, katseessa sunnuntaipäivän pehmeä valo. Uskonsisar. Näidenkin aamupäivän tuntien aikana jälleen rakkaammaksi käynyt. Olemme yhdessä kahden muun sisaren kanssa olleet aamukymmenestä rauhanyhdistyksen keittiöllä, valmistaneet seurakuntapäivän lounasta. Tunnelma on ollut kotoisa. Syysaamun säteet pöydillä, ahkeroivilla käsillä, täyttyvillä ruokavadeilla. Tekemisessä rauha, armollisuus ja rakkaus.
 
Nyt seuraväen ruokailtua olemme istahtaneet keittiön jakkaroille itsekin jauhelihaperunalaatikkoa maistamaan. Kahvi houkuttelee, mutta mielessä on polttavampana ajatus päästä seurasaliin kuuntelemaan alustusta aiheesta Jumalan valtakunta, Jumalan seurakunta, ja sen jälkeistä keskustelua.
 
– Taidan ruveta siivoamaan, että ehtisi tuonne penkkiin vielä tänään, vastaan ja sisar hymyilee.
 
Yhteistuumin aloitamme keittiön raivauksen. Pyyhin vielä pöytiä, kun alustus alkaa. Onneksi puhujan sanat kuuluvat työn keskellekin. Alustaja esittää keskustelua varten yhden kysymyksen jokaisen pohdittavaksi:
 
– Mitä Jumalan valtakunta juuri sinulle henkilökohtaisesti merkitsee?
 
Kaikkea. Se merkitsee kaikkea, vastaa ääni mielessäni. Hetkeen en näe pintoja, joita pyyhin. Sumua silmissä. Kahvitusryhmään saapunut nainen esittää jonkin käytännön kysymyksen, ja yritän saada ääneni vakaaksi, räpyteltyä sumun silmistäni pois.
 
Pian voin jättää hiusmyssyn ja esiliinan naulaan. Vilkaisen tennareitani ja arkivaatteitani, mutta päätän silti rohjeta pyhäasuisten seuravieraiden joukkoon. Saan istahtaa penkkiin lepäämään. Siirtyä Martasta Marian osaan. Jeesuksen jalkojen juurelle kuuntelemaan.
 
Tutut uskonveljet käyttävät rohkeasti puheenvuoroja, tuovat esiin yhteisiä tuntoja. Eräs määrittelee valtakunnan ja seurakunnan eroa. Jumalan valtakunta on ajaton ja ikuinen, hengellinen. Sen rajat kulkevat uskovaisten sydämestä sydämeen. Seurakunta taas on tässä ajassa olevat uskovaiset. Raamatun mukaan Kristus on seurakunnan pää, seurakunta on Kristuksen ruumis (Ef.1:22-23): niitä ei voi erottaa. Joka haluaa löytää Jumalan valtakunnan, hänen on löydettävä ensin Jumalan seurakunta.

Kaivan kassistani esiin muistivihon ja laitan ylös mieleen nousevia ajatuksiani. Siltä varalta, jos tulisi tunne, että minunkin puheenvuoroani tarvittaisiin. Jos annettaisiin rohkeus salin eteen kävellä. Mitä Jumalan valtakunta ja Jumalan seurakunta minulle merkitsevät?
 
Koti. Se on ensimmäinen sana, joka ilmestyy vihon sivulle. Miltä tuntuikaan löytää koti – Äiti, Isä, siskot ja veljet – kun oli harhaillut vuosikymmenet yksin maailmalla! Kun oli hapuillut pimeässä ja löytänyt valoon. Sillä vaikka sielunvihollinen saa epäuskoisen elämän näyttämään houkuttelevalta, siinä elämässä ei ole oman kokemukseni mukaan mitään kadehdittavaa.
 
Isä tuli minua vastaan jo kodin ulkopuolelle. Aivan niin kuin tuhlaajapojan isäkin. Jumala tuli vastaan ja kertoi armon kuuluvan minullekin. Mutta vasta Jumalan valtakunnan saarnassa sain tuon anteeksiantamuksen omalle kohdalleni omistaa. Vasta kun olin löytänyt seurakuntaäidin, ja saanut siellä lausutun synninpäästön sanalla syntyä uudelleen.
 
Ja sen jälkeen minulla oli yhtäkkiä myös sisaruksia. Minulla oli aiemminkin ollut läheisiä uskonystäviä, kirkon raamattupiirissä käyviä naisia, mutta koskaan en ollut ajatellut heitä sisarinani. Ahtaasta portista käytyäni aloin nähdä samalla tavoin uskovat ihmiset heti sisarina ja veljinä, vaikka en heitä edes vielä tuntenut.
 
Joukko, joka ulospäin oli vaikuttanut hyvin virheelliseltä ja halvalta, alkoikin loistaa silmissäni kauniina ja äärettömän rakkaana. Vasta nyt ymmärsin vertauksen peltoon kätketystä aarteesta (Mat.13:44). Aiemmin olin kyllä ymmärtänyt jotenkin sen aarteen, mutta peltoa en ollut ymmärtänyt. Tässä ihmisjoukossa oli nyt se halvannäköinen pelto, joka piti ostaa kokonaan, jos halusi aarteen omakseen saada.
 
Äiti. Se on seuraava sana, joka sivulle on muodostunut. Kun olin löytänyt Jumalan valtakunnan ja saanut tuntea seurakuntaäidin helmassa rakkautta ja hoivaa, täydellistä anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä, syntyi aivan itsestään halu olla kuuliainen äidin opetuksille, neuvoille ja varoituksille – seurakunnasta kuuluvalle Isän äänelle, Pyhän Hengen äänelle. Syntyi sydämen halu saada säilyttää usko hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa.

Seurapuheita kuunnellessani olen huomannut ajattelevani: ”Tuo on totta, juuri noin minäkin ajattelen! Ja noin sanoo myös Raamattu.” En ole kokenut, että joku kertoisi minulle ulkoapäin miten tulisi elää, vaan Pyhän Hengen mukainen opetus vastaa sydämessä asuvan hengen ääntä. Koska minussa yhä on myös vanha osa, ”liha”, joka ei ole tehnyt parannusta, koen tarvitsevani jatkuvasti anteeksiantamuksen evankeliumia ja Jumalan sanan neuvoja kilvoituksen matkalle.
 
Kertaakaan kahdeksan vuoden aikana ei ole mielessäni käynyt katumus kaidan tien valitsemisesta. Päinvastoin: en juuri mitään niin toivoisi kuin sitä, että olisin koko ikäni saanut – armon antamin voimin – Pyhän Hengen neuvojen mukaan vaeltaa. Ettei olisi tarvinnut maailmassa kolhia itseään jokaiseen kiveen, vaan olisi koko elämänsä saanut elää Jumalan tahdon mukaan.

Kuuntelen veljien puheenvuoroja. He sanoittavat ajatuksiani, ja kirkastavat omalla elämänkokemuksellaan ja Raamatun kohdilla Jumalan valtakuntaa: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!” (Ilm. 21:3.) 
 
Lopuksi yksi sisarista pitää puheenvuoron. Hän muistuttaa, miten tärkeää on pyytää myös yksinäisiä ja muualta muuttaneita sisaria ja veljiä kylään. Ettei kukaan jäisi Jumalan joukon keskellä epähuomiossa yksin. Sillä yksin ei kukaan jaksa taivaltaa.
 
Viimeinen puheenvuoro on muistutus siitä, kuinka me uskovaiset olemme omalta puoleltamme inhimillisiä, erehtyväisiä, tavallisia syntisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat jatkuvasti anteeksiantamusta ja Jumalan sanan neuvoja. Me tarvitsemme jatkuvasti muistutusta tärkeimmästä käskystä: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
 
Käteni ei nouse pyytämään puheenvuoroa. Mutta heikkona ja arkana se nousee pyytämään alustajan loppupuheenvuoron aikana evankeliumia omalle kohdalle.
 
Armosta saan olla tätä ihmeellistä valtakuntaa asumassa. Vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä omistamassa. Muistivihkoni sivulle on kertynyt vain hapuilevia sanoja. Avuttomia yrityksiä. Kuinka kertoa savikielin? Viimeisellä rivillä lukevat sanat:
 
Aarre. Peltoon kätketty aarre. Suurin aarre, mitä voi omistaa. 

”Ja saman aarteen myös muille soisin,
oi, kunpa heille sen antaa voisin,
niin ettei yksikään hukkuisi,
vaan taivaan autuuden perisi.”
 
SL 61:5


 

Vanhemmat

Uudemmat

Maarit Murtomaa

Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta.

Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com

Maarit Murtomaa

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi