Torstai 21.6.2018
"
Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää. Ps. 119:176, 94

Yksin Jumalalle kunnia

11.7.2017 06:14 | Maarit Murtomaa
Kun Suviseurat ovat päättyneet, istun seura-ajaksi vuokraamamme huoneiston keittiön pöydän ääressä, Porin keskustassa, ja katson ikkunasta, kuinka sade huuhtoo katua alhaalla. Vasta hetki aiemmin olen kävellyt parin kilometrin matkan seura-alueelta asunnolle, eikä pilvi ole ripsauttanut päälleni pisaraakaan. Suviseurat on saatu viettää poutasäässä toisin kuin sääennusteet viikkoa aiemmin ovat povailleet. ”Hän säät ja ilmat säätää…” Näin moni kentällä vastaan tullut on hymyillen ja ihmetellenkin muistanut.

Katseeni seuraa jalkakäytävälle muodostuvia lammikoita, pisaroita ikkunaruudulla, puiston puiden huojuntaa. Mieleni täyttää helpotus, haikeus, suunnaton kiitollisuus, nöyrä ihmetys. Tunne siitä, että olen saanut olla jonkin suuren äärellä. Tunteessa on jotain samaa kuin synnytyksen jälkeisessä olotilassa, kun olen katsonut sairaalan ikkunoista kadulle vastasyntynyt lapsi sylissäni. Elämä jatkuu ympärillä arkisena, ja silti on saanut itse pysähdyttävällä tavalla kokea olleensa mukana Jumalan työssä. Seuraamassa, kuinka Jumalan teot ovat ihmeelliset.

Oli elämys olla mukana suviseuraorganisaatiossa reilun vuoden ajan, saada seurata uskomatonta koneistoa, joka tapahtuman takana on. Työvuoroihin löytyi innokkaita, valoisia, palvelualttiita ihmisiä. Oma työpanokseni jäi hyvin vähäiseksi. Ehdin kuunnella seurapuheita, huolehtia lapsista. Monet, monet ihmiset tekivät suuren työpanoksen, uhrasivat lukemattomia tunteja. Silti päätöskokouksissa nousi kaikista suista nöyrä kiitos Jumalalle. Jokainen ymmärsi, että kaikki oli lopulta kuitenkin suuremman työtä. Se, että valtava tapahtuma sujui ongelmitta. Se, että ihmiset tulivat paikalle yli odotusten. Kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle.

Kun palaan illalla lasten kanssa kotiin Turkuun, päätän antaa itselleni luvan täydelliseen lomailuun. Alkukesä kului rippijuhlia valmistellessa. Nautin kesäkuun viikot leipomisesta, juhlan suunnittelusta, siivouksesta, lasten kanssa kodin koristelusta. Juhlapäivä oli yksi elämän helmihetkistä, sen taika leijaili kodin ilmapiirissä vielä päiviä. Mutta nyt koen tarvitsevani lepoa.

Sosiaalinen media tarjoaa kuvia tuttavien ulkomaanmatkoista. Sellaisiin ei meillä tänä vuonna olisi varaa, mietin ja tunnen tyytymättömyyden vilahtavan varjona mielessäni. Otan kirjan käteeni, etsin mukavan asennon sohvalta ja annan itselleni luvan lukea. Tarina vie minut 1800-luvun saaristoon, Myrskyluodolle. Kirjailija Anni Blomqvistin muistoista syntyneen kirjasarjan kuvaama elämä alkaa tehdä hyvää mielelle, joka pyrkii aina löytämään tyytymättömyyden kohteita.

Myrskyluodon Maija elää miehensä kanssa kovaa, karua, yksinkertaista ja onnellista elämää ulkosaaristossa aivan yksinäisellä saarella. Ei ole keskusteluseuraa arjessa, ei ole vapaa-ajanviettopulmia. Elämä on täyttä työtä, kun kaikki vaatteet, työkalut ja ruuat tehdään täysin itse alusta loppuun saakka. Lapsia syntyy vuoden tai parin välein, ja ne synnytetään monesti ilman ulkopuolisen apua. Kuolemakin on tuttu vieras. Silti sivuilta hehkuu hämmästyttävä onnellisuus. Jumalan pelko, luottamus, nöyryys suuremman edessä. Elämän ottaminen hänen kädestään hyvine ja pahoine päivineen, kiitollisuudella. Yksinkertaisen elämän siunaus.

Onko ihminen nyt onnellisempi eläessään helpompaa elämää, mietin – ja epäilen, ettei ole. Mielessä syntyy päätös ottaa menneiden polvien asenne esimerkiksi: Olla tyytyväinen osaansa, tehdä työtä ja rakastaa Jumalaa. Katsella kiitollisin silmin sitä, minkä hän on lahjaksi antanut. Sillä vaikka ajat muuttuvat, ihmiset vaihtuvat, yksi on, joka pysyy.

Yksi on, jolle kaikki kunnia kuuluu.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maarit Murtomaa

Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta.

Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com

Maarit Murtomaa

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi