Keskiviikko 16.1.2019
"
Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tit. 3:5

Erään lauantaiehtoon hyvinvointikokemus

3.1.2017 06:48 | Maija Rimpiläinen
Urkuri aloittaa alkusoiton virteen Jo nouskaa kristityt, valvokaa. Ai mikä sointi. Ääni tulee rauhallisesti kohti ja lepää, siinä ei ole mitään tiukkaa eikä pakonomaista. Kymmen vuotta sitten näihin Åkerman-urkuihin tehty suurremontti palautti urut alkuperäiseen asuun. Koko koneisto rakennettiin uudestaan ja eri uudistuksissa poistetut pillit palautettiin ja kunnostettiin. Seurakunta yhtyy ujostellen virteen, sillä se on tuntemattomampi. Minunkin täytyy seurata tarkasti nuotteja ja sanoja. Täähän on jykevä, suoristapa ryhtiä vähän. 

– Kuin iskee idässä salama ja nähdään lännessä asti, niin kaikuu äkkiä pasuuna ja kutsuu kauhistavasti, primavistaan isotekstisestä virsikirjasta.

Seurapuhe alkaa. Vanha puhuja on kaukana kirkon edessä. Tekstinä on Psalmi 90, Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

– Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit, puhuja aloittaa. 

Kattokruunussa 28 kynttilälamppua, virsien summa 203, virsien erotus tasan 105. Puhuja jatkaa:

– Kirkkovuoden lopussa ja uuden alussa meidän on hyvä pohtia ajan kulua. Psalminkirjoittajan mukaan pisinkin elämä on vain turhuutta ja vaivaa, ne – nimittäin vuodet – kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

Siinä istuessa viikon vauhti vaihtuu lauantai-illan pysähtyneisyyteen. Kirkkosalissa on hiirenhiljaista, jostakin kuuluu hälytysajoneuvon ujellus.

Seurapuheen jälkeen lauletaan muutamia virsiä. Olen tenttinyt virsikirjan, mutta seuraavan virren kanssa pitää silti taas vähän kunnostautua. Urkuri laittaa soolorekisteriin oboen ja houkuttelee seurakuntaa laulamaan. Viimeisessä säkeistössä voi jo laulaa huolettomammin ja keskittyä upeaan runoon

– Ja niin kuin yljän saapuessa juhlaksi vaihtuu keskiyö, hän saapuu rauhanruhtinaana, kun kerran suuri hetki lyö. Sekaisin tuomiota ja joulun juhlaa, pelottavaa ja yhtä aikaa maailman turvallisinta.

Kun kaikki virsitaulun laulut on laulettu ja puhuja siunannut kirkkokansan, nousen penkistä ja lähden ulos. Kirkon rappusten alapäässä seisoo pari ystävääni.

– Jumalan terve!
– Jumalan terve, hyvää uutta vuotta!

Vaihdamme kuulumisia, ystävä on silminnähden iloinen ja rento, sillä hänellä on juuri alkanut muutaman kuukauden työvapaa. Olisi mahdollisuus pysähtyä kunnolla ja ajatella. Ruveta jopa konmarittamaan.

Mukulakivikadulla kävellessä vihmoo vettä niin, että sateenvarjolla ei tee mitään. On niin kosteaa, että silmälasit kastuvat. Toiset ihmiset kävelevät selkä kyyryssä paksuissa toppatakeissa, toiset pukeutuneina kuin leppeään elokuun iltaan. Mannerheimintien uudet jouluvalotolpat kimaltavat, ja Aleksi on täynnä jouluvaloa. Vanhalta tulee väkeä tupakalle kadulle. Kuitenkin huokaa sielumme, sinua nähdä kaipaa se. Jo joudu…Olen törmätä airuenauhaa olallaan kantavaan nuoreen naiseen.

Luikahdan maan alle Sokoksen nurkalta. Kaupassa myyjä pussittaa vastapaistettuja leipiä paperipusseihin. Ilmassa leijuu lämpimäisen tuoksu. Adventtiaamumehua, mysliä, juustoa ja paketti tummapaahtoista kahvia, muuta kait siellä jo olikin.

Kassalla aasialainen seurue huomaa, ettei ollut punninnut hedelmiä. Seurue hajaantuu, toiset jäävät paikoilleen ja toiset lähtevät jonottajia väistellen punnituspaikalle. Kassa toivottaa kaikille hyvää viikonloppua.

– Kiitos samoin, hyvää uu… viikonloppua sinullekin!

Oikaisen maan alta juna-asemalle. Kompassiaukiolla mies näppäilee kitaraansa ja vahvistimet toistavat metallisten kielien vinkumisen. Häntä kuunteleva joukko huojuu puolikaaressa soittajan edessä.

– Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.

Oi, mikä baritoni! Nousen raput rautatieaseman odotushalliin, laulu sekoittuu sen sekavaan akustiikkaan.

Menen aikatauluseinälle muiden ihmisten viereen. Seison niska kenossa ja katselen. Tuolta pääsisi Rovaniemelle, tuolla junalla Tampereelle ja tuosta Riihimäelle. Otan kuitenkin oman junan, se lähtee laitimmaiselta raiteelta ja on kahdeksan minuutin päästä kotona. Ohittelen ihmisiä ja vaihdan ruokapussia kädestä toiseen. Iltaseurojen olo seuraa mukana tupaten täyteen junavaunuun. Huoneesi olla voisin, niin kiitokseni toisin, sinulle, armoisin.

Uudemmat

Maija Rimpiläinen

Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.

Maija Rimpiläinen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi