Keskiviikko 26.9.2018
"
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Gal. 5:25-26

Erään lauantaiehtoon hyvinvointikokemus

3.1.2017 06:48 | Maija Rimpiläinen
Urkuri aloittaa alkusoiton virteen Jo nouskaa kristityt, valvokaa. Ai mikä sointi. Ääni tulee rauhallisesti kohti ja lepää, siinä ei ole mitään tiukkaa eikä pakonomaista. Kymmen vuotta sitten näihin Åkerman-urkuihin tehty suurremontti palautti urut alkuperäiseen asuun. Koko koneisto rakennettiin uudestaan ja eri uudistuksissa poistetut pillit palautettiin ja kunnostettiin. Seurakunta yhtyy ujostellen virteen, sillä se on tuntemattomampi. Minunkin täytyy seurata tarkasti nuotteja ja sanoja. Täähän on jykevä, suoristapa ryhtiä vähän. 

– Kuin iskee idässä salama ja nähdään lännessä asti, niin kaikuu äkkiä pasuuna ja kutsuu kauhistavasti, primavistaan isotekstisestä virsikirjasta.

Seurapuhe alkaa. Vanha puhuja on kaukana kirkon edessä. Tekstinä on Psalmi 90, Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

– Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit, puhuja aloittaa. 

Kattokruunussa 28 kynttilälamppua, virsien summa 203, virsien erotus tasan 105. Puhuja jatkaa:

– Kirkkovuoden lopussa ja uuden alussa meidän on hyvä pohtia ajan kulua. Psalminkirjoittajan mukaan pisinkin elämä on vain turhuutta ja vaivaa, ne – nimittäin vuodet – kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

Siinä istuessa viikon vauhti vaihtuu lauantai-illan pysähtyneisyyteen. Kirkkosalissa on hiirenhiljaista, jostakin kuuluu hälytysajoneuvon ujellus.

Seurapuheen jälkeen lauletaan muutamia virsiä. Olen tenttinyt virsikirjan, mutta seuraavan virren kanssa pitää silti taas vähän kunnostautua. Urkuri laittaa soolorekisteriin oboen ja houkuttelee seurakuntaa laulamaan. Viimeisessä säkeistössä voi jo laulaa huolettomammin ja keskittyä upeaan runoon

– Ja niin kuin yljän saapuessa juhlaksi vaihtuu keskiyö, hän saapuu rauhanruhtinaana, kun kerran suuri hetki lyö. Sekaisin tuomiota ja joulun juhlaa, pelottavaa ja yhtä aikaa maailman turvallisinta.

Kun kaikki virsitaulun laulut on laulettu ja puhuja siunannut kirkkokansan, nousen penkistä ja lähden ulos. Kirkon rappusten alapäässä seisoo pari ystävääni.

– Jumalan terve!
– Jumalan terve, hyvää uutta vuotta!

Vaihdamme kuulumisia, ystävä on silminnähden iloinen ja rento, sillä hänellä on juuri alkanut muutaman kuukauden työvapaa. Olisi mahdollisuus pysähtyä kunnolla ja ajatella. Ruveta jopa konmarittamaan.

Mukulakivikadulla kävellessä vihmoo vettä niin, että sateenvarjolla ei tee mitään. On niin kosteaa, että silmälasit kastuvat. Toiset ihmiset kävelevät selkä kyyryssä paksuissa toppatakeissa, toiset pukeutuneina kuin leppeään elokuun iltaan. Mannerheimintien uudet jouluvalotolpat kimaltavat, ja Aleksi on täynnä jouluvaloa. Vanhalta tulee väkeä tupakalle kadulle. Kuitenkin huokaa sielumme, sinua nähdä kaipaa se. Jo joudu…Olen törmätä airuenauhaa olallaan kantavaan nuoreen naiseen.

Luikahdan maan alle Sokoksen nurkalta. Kaupassa myyjä pussittaa vastapaistettuja leipiä paperipusseihin. Ilmassa leijuu lämpimäisen tuoksu. Adventtiaamumehua, mysliä, juustoa ja paketti tummapaahtoista kahvia, muuta kait siellä jo olikin.

Kassalla aasialainen seurue huomaa, ettei ollut punninnut hedelmiä. Seurue hajaantuu, toiset jäävät paikoilleen ja toiset lähtevät jonottajia väistellen punnituspaikalle. Kassa toivottaa kaikille hyvää viikonloppua.

– Kiitos samoin, hyvää uu… viikonloppua sinullekin!

Oikaisen maan alta juna-asemalle. Kompassiaukiolla mies näppäilee kitaraansa ja vahvistimet toistavat metallisten kielien vinkumisen. Häntä kuunteleva joukko huojuu puolikaaressa soittajan edessä.

– Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.

Oi, mikä baritoni! Nousen raput rautatieaseman odotushalliin, laulu sekoittuu sen sekavaan akustiikkaan.

Menen aikatauluseinälle muiden ihmisten viereen. Seison niska kenossa ja katselen. Tuolta pääsisi Rovaniemelle, tuolla junalla Tampereelle ja tuosta Riihimäelle. Otan kuitenkin oman junan, se lähtee laitimmaiselta raiteelta ja on kahdeksan minuutin päästä kotona. Ohittelen ihmisiä ja vaihdan ruokapussia kädestä toiseen. Iltaseurojen olo seuraa mukana tupaten täyteen junavaunuun. Huoneesi olla voisin, niin kiitokseni toisin, sinulle, armoisin.

Uudemmat

Maija Rimpiläinen

Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.

Maija Rimpiläinen

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi