Keskiviikko 20.2.2019
"
Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! 1 Kor. 9:24

Moi, today was good, I went to "kerkko"

2.4.2017 06:30 | Maija Rimpiläinen
Minulla on uusi ystävä, olen tuntenut hänet vasta pari kuukautta. Sain tämän nuoren ystävän vanhan ystäväni välityksellä ja ensimmäisestä tapaamisesta lähtien tällä uudella ystävällä on ollut paikka mielessäni. Meillä ei ole kunnolla yhteistä kieltä, mutta silti olemme keskustelleet jo vaikka mistä yhdessä. Miten tämä on mahdollista?

Sain tietää, että ystäväni oli lähtenyt omasta maastaan, jotta säilyisi hengissä. Kaiken elämässään tarvittavan opin hän on saanut toimiessaan lammaspaimenena karussa maastossa korkeiden vuorien keskellä ja työskennellessään sukulaisensa ravintolassa. Ystäväni on lähtenyt pakolaiseksi omasta maastaan jo lapsena. Hänen ”vikansa” oli se, että hän on väärää heimoa. Sovimme uuden ystäväni kanssa tapaamisesta WhatsAppissa, ensin suomeksi, sitten englanniksi ja lopulta emojiksi. Tapaamisessa juttelimme toisillemme ystäväni kaverin avulla, sillä yhteistä puhuttavaa kieltä meillä ei ollut.

Juttelemme ystäväni kanssa viikoittain paljon. Juttelu tapahtuu aiemmin mainitussa puhelinsovelluksessa, jossa meillä on käytössämme koko emojisanavarasto, kamerakännykällä otetut kuvat ja erinomaiset Google-kääntäjät. Niiden avulla me voimme kertoa arkisista sattumuksista ja toivottaa hyvää huomenta tai hyvää yötä toisillemme. Ystäväni osaa kirjoittaa daria ja persiaa. Nyt hän opiskelee koulussa suomen kieltä ja se tuntuu hänestä työläältä. Olen ruvennut soveltamaan kieliä monin tavoin WA-keskusteluissa. Lipsun yhdys sanojen käytöstä, possessiivisuffikseista ja kirjoitan toiset asiat suomeksi ja englanniksi, joskus uhkarohkeasti jopa persiaksi. Koetan kirjoittaa viestit mahdollisimman paljon alkusanoilla. Mitä nämä alkusanat sitten oikein ovat?

Kerran päiväkerho-, pyhäkoulu- ja raamattuluokan opettajille järjestettiin koulutus, jossa aiheena oli selkokieli. Koulutuksessa meille kerrottiin 65 alkusanasta, jotka löytyvät kaikista maailman kielistä ja joita käyttämällä voi kertoa ihan kaiken. Alkusanat on jaettu seitsemään ryhmään. Yksi ryhmä sanoja liittyy aikaan ja toinen paikkaan, yhdessä on teonsanoja ja toisessa tekijöitä, yhdessä määrää kuvaavia sanoja ja toisessa laatua. Yhdessä sanaryhmässä on muutamia partikkeleita. Koulutuksessa harjoittelimme selkokieltä kääntämällä eri raamatuntekstejä alkusanoille. Katkelma jouluevankeliumista alkoi kääntyä jotenkin näin: ”Hän ajatteli, että aikaisemmin tapahtunut asia ei voi olla totta. Hänestä tuntui, että hän haluaa tietää lisää tästä asiasta.”

Uuden ystävän kanssa on luontevaa tehdä jotakin yhdessä. Olemme pelanneet sulkapalloa nelinpelinä Kakkostytön ja Ompelumiehen kanssa. Keiloja kävimme kaatamassa Kaksimetrisen ja Bloggarin kanssa, Siskon ja Lankomiehen kodissa kävimme pelaamassa lautapelejä Mörön ja Tiuhtin kanssa. Kaikki keskustelut ystävän kanssa käydään Google-Mapsin, Google-kuvahaun ja Google-Kääntäjän avulla ja Youtubessa ihmetellään yhdessä toisillemme tärkeitä asioita. Ihmettelen monesti, millaista vuorovaikutus olisikaan meidän tapauksessa ollut kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, kun netin tarjoamat mahdollisuudet vaihtoehtoiseen kommunikaatioon olivat vähäiset.

Meille molemmille on päivänselvää, että sunnuntaina menemme ”kerkkoon”, hän omaansa ja minä omaani. En tosin ole varma, onko hänen paikkansa seurakunta ja kirkko, enkä ole tullut selittäneeksi juurta jaksain, että oikeastaan menen seuroihin rauhanyhdistykselle. Molemmat olemme kuitenkin samaa mieltä, että näiden kirkkoreissujen jälkeen ”today was good”. Kerran pohdin tätä uskomisen asian selittämisen suurpiirteisyyttä hyvälle Ystävälleni ja valittelin leikilläni, että hengelliseen keskusteluun on tarjolla vain muutamia käyttökelpoisia emojeita. On vain sädekehää päänsä päällä kantava hymiö, enkeliä ja sielunvihollista kuvaava sekä rukousta kuvaavat emojit. Tähän Vanha Ystäväni lohkaisi, että voisiko SRK:n viestintäyksikkö ottaa tästä kopin ja kehittää emojeita hengellisen keskustelun tueksi. Meillä ainakin olisi käyttöä niille.

Vanhemmat

Uudemmat

Maija Rimpiläinen

Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.

Maija Rimpiläinen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi