Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Tuulen ja meren tuoksun takia

29.7.2017 10:00 | Maija Rimpiläinen
– Se on ihan irti, sanon veneen takatuhdon alta sukelluksista toisena purjehduspäivänä.
Pellinkiläinen on kotisatamassa, ja tuuli heiluttaa sitä aika tavalla.
– Toinen pakoputken putkista menee pönttöön ja toinen suoraan veneen laitaan. Tämä katkennut menee suoraan laitaan ja on nyt irti siitä, jatkan.

Kömmin tuhdon alta pois, sillä siellä on tukalan ahdasta, eikä mistään oikein saa tukea.
– Kyllä mun järkeeni ei mahdu, miten kummasa tää on rakennettu. Tätä et korjaa et millään, kun ei tonne pääse. Se on vissiin niin ajateltu, ettei tätä tulla ikänään korjaamaan, sanoo Moottoriasiantuntija seisoessaan tuhdon edessä kädet mustina rasvasta.

Veneen turvotus ja vesillelasku olivat sujuneet hyvin, mutta sitten yhtäkkiä ilmaantui kremppoja, joihin en maalla osannut varautua. Tämä pakoputken irtoaminen liitoksistaan oli yksi niistä. Kun vene kävi, pakoputki puski käryt ja pakokaasuveden pilssiin. Pakoputken kiinnittäminen takaisin paikoilleen onnistuisi vasta maalla, joten nyt se oli vain tukittava. Sitä varten lämmitän kutistussukkaa veneen hätävaraksi tarkoitetun kiilan ympärille ja työnnän sen pakoputken päähän. Moottoriasiantuntija naputtelee kiilan tiiviisti putkeen ja pitelee putkea koholla, kun kiinnitän tulpan kutistesukan avulla pakoputken päähän. Olemme innostuneita, sillä tämä ratkaisu näyttää toimivan.
– Nyt se on hyvä. Ajoääni on nyt sitte vähä erilainen ku ennen. Mutta kyllä tällä tän kesän purjehtii, Moottoriasiantuntija sanoo.

Norjalainen säätiedotus lupaa hyvää venekeliä viikonlopuksi. Lähden Ystävän kanssa Isosaareen, joka on tänä kesänä ensimmäistä kertaa avoinna kaikille. Ennen Kruunuvuoren selkää oleva Hevossalmen silta kääntyy, ja iso purjevene ajaa ohi. Kuninkaansaaren ja Santahaminan salmessa pujotellaan ahtaasta väylästä reittiliikenteen laivojen välissä. Aurinko paistaa ja Pellinkiläinen keinuu laivojen jättämillä aalloilla.

Isosaaren upseerikerhosta ostamme laituripaikan veneelle. Lähdemme tutustumaan saareen oppaan seurassa. Katsomme kasematit, vartiotornit, kasarmirakennuksen, henkilökunnan rivitalot villiintyneine puutarhoineen ja kiikaroimme Söderskärin majakan.

Kierroksen jälkeen loikimme saaren eteläiset silokalliot ja etsimme kauneimmat kivet rannalta. Saaren länsiosassa pysähdymme syömään metsämansikoita mesiangervoiden ja maitohorsmien keskelle. Illan istumme varuskunnan vanhassa saunassa ja uimme vihreässä meressä.



Yöksi tulee tuuli, tuuli suoraan pohjoisesta. Tuuli ei ole kova, mutta sen ja isojen matkustajalaivojen tuottamat aallot vatkaavat laiturissa olevia veneitä kuin yhtenäistä lauttaa. Köydet nirisevät ja lepuuttajat vonkuvat koko yön. Kajuutassa nukkuminen on mahdotonta, sillä makuupussissa nukkuva pyörii puolelta toiselle kuin mikäkin makkara. Aamun tullen huonosti nukkuneet ihmiset keskustelevat hiljaisina laiturilla.

Aamulla tuuli tyyntyy kokonaan. Tuulta yksi metri sekunnissa lounaasta. Ajamme laivaväylän reunaa itään, kohti Pihlajaluotoa. Rantaudumme Pihlajaluodon koillisrannalle. Kiikarin avulla löydän kalliolta kiinnitysrenkaan ja ohjaan veneen suoraan sitä kohti. Ystävä heittää ankkurin veteen ja vapauttaa liinaa. Ankkuri tarttuu savipohjaan vasta neljännellä kerralla. Kun ankkuri on kiinni pohjassa, painan vähän kaasua ja juoksen ankkurin liinaan kiinni, ja Ystävä menee eteen hypätäkseen kalliolle. Jarrutan ankkuriliinalla veneen vauhtia.
– Tässä hommassa olisi hyvä, että meitä olisi kolme, Ystävä sanoo.

Helsingin lähisaaret ovat täynnä historiaa ja niiden kalliot paljaita ja sileitä. Puita saarissa on vähän ja kukat pieniä. Kallioihin on kaiverrettu monia signeerauksia erilaisista elämäntilanteista, ja jotkut ovat hakanneet niihin jopa kuvia.

Illalla seurapenkissä kaikki tuntuu huojuvalta. Poskia kuumottaa. Saan kuitenkin kuunneltua puheen ja laulettua laulut. Illaksi on vielä mentävä meren äärelle ystävien kanssa, tuuleen ja meren tuoksuun ei kyllästy ikinä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maija Rimpiläinen

Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.

Maija Rimpiläinen

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi