Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

Jotakin sisälläni hiljenee

17.10.2016 06:08 | Mari Karhumaa
Nyt tuntuu tapahtuvan hiukan liikaa, vaikka samalla se kohottaa mielialaa ja vie eteenpäin. Muutto Oulusta Tarttoon, lasten koulun alkaminen, uusi työ, uusia ihmisiä, ensimmäiset seurat tälle syksylle, sopeutuminen ja paikan löytäminen, arjen rytmin saavuttaminen taas uudelleen… Ja kaiken tämän keskellä ajatus Päivämiehen verkkolehden blogistin tehtävästä. Tehtävästä, joka tuntuu lähes mahdottomalta. En tiedä, selatako muiden kirjoituksia vai vältelläkö niitä. Oma uskokin tuntuu niin heikolle, ja tämän kaiken muutoksen keskellä se välillä aivan unohtuu. Miten minä näistä tunnelmista pystyn kirjoittamaan muiden luettavaksi mitään?

Huomaan, että muutosten keskellä samalla piristyn ja silti väsyn. Samalla kun elämä ulkopuolellani vie paljon huomiota, jotakin sisälläni syvenee ja hiljenee. Vaikka fyysisesti maisemat ja tilanteet muuttuvat nopeasti, tunnen että mieleni ei pysty niin nopeisiin muutoksiin. Se jättäytyy välillä vanhaan, muistelee, haaveilee ja vetäytyy pois uusista haasteista.

Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä istuin junassa Oulusta, kotikaupungista, kohti Helsinkiä, josta muuttomatka Tarttoon jatkuisi laivalla ja bussilla. Oli vaikea olla, ja yöjunan hämärässä hiljaisuudessa oli pakko nieleskellä kyyneleitä. Monia kertoja ajatukset kiertyivät samaan kehään: Miksi olen muuttamassa pois, kun omassa kodissa oli niin hyvä olla? Onko tämä sitä, mitä minä haluan, vai olenko lähtenyt mukaan vain miellyttääkseni minulle rakkaita ihmisiä? Voisiko tämän kaiken vielä perua?

Tarton kesäinen kauneus ja rauhallinen tunnelma kyllä ihastuttivat jälleen. Aivan kuten se oli tehnyt vuotta aikaisemminkin, kun muutimme tänne ensimmäistä kertaa. Kuitenkin ikävä Suomeen ja omaan kotiin tuntui raskaammalle ja todellisemmalle kuin aikaisemmin. Pelotti, helpottaako se ollenkaan enää. Pystynkö löytämään jälleen täältä paikkani ja tyytymään siihen. Puhelimessa rakas äitini lohdutti: ”Vaikka ehkä lähditkin sinne ajattelematta itseäsi, niin Jumalalla on varmasti tälle oma tarkoituksensa, ja voit takaisin muuton yhteydessä sitten todeta, että tässä kaikessa oli Jumalan siunaus.” Ensin tuo ajatus tuntui liian lapselliselle. Liian helpolle. Aivan kuin noin vain pitäisi tyytyä tähän. Mieluummin kiukuttelin mielessäni sitä, että en saanut olla Suomessa. Hiljalleen kuitenkin äitini ajatus alkoi putkahdella mieleeni eri tilanteissa. Ehkä siinä sittenkin voisi olla jonkinlaista lohdullista ajatusta. Jotain sellaista hienoa viisautta ja luottamusta, että se antaisi voimaa sopeutua ja löytää täältä iloa ja tyytyväisyyttä elämään. 

Pian olemme asuneet uutta Viron kotia kolme kuukautta. Lasten koulu, työt ja arki ovat alkaneet rullata jokseenkin tasaisena. Mieli on löytänyt täältä paljon kaunista ja hyvää. Syksy on kaunis, ja ensimmäiset seurat toivat tähän kaikkeen jotain peräti juhlallista. Ne toivat tämän toisaalta melko yksinäisenkin elämän keskelle sitä tuttua, turvallista ja lohdullista sanomaa, että Jumala siunaa meitä. Ja että elämään kuuluu kuorman kantaminen mutta myös iloa ja rauhaa.

Olin ensin kieltäytyä tästä blogin kirjoittajan tehtävästä. Tuntui, että olen tähän aivan väärä ihminen, ja että tämä elämäntilannekin on täysin mahdoton. Mutta sitten ajattelin, että blogin kirjoittaminen voisi olla minulle eräänlainen hyvä pysähtymisen ja mietiskelyn paikka. Edes kerran kuukaudessa keskittyisin ajattelemaan, millaista elämäni uskovaisena on tämän elämäntilanteeni ja ympäröivän maailman keskellä. Kun täällä ei ole paljon uskovaisia tai seuroja, ja uskomisen asioistakin tulee aika harvoin juteltua, niin tämä kirjoittaminen saa olla minulle muistutus siitä, mitkä asiat elämässäni todella ovat niitä merkityksellisimpiä ja kestävimpiä. Etten väsyttäisi itseäni turhien huolten tai murehtimisten kanssa.

Eikä sitä voi kieltää, että tuntuu, kuin tämä kirjoittaminen toisi rakkaat ystävät Suomesta jotenkin lähemmäksi. Vähän kuin kirjoittaisi kirjettä ystävälle.

Uudemmat

Mari Karhumaa

Erilaisten mutkien ja suorien jälkeen tie on kuljettanut minut ja perheeni Tarttoon, jossa asumme nyt toista vuotta. Elämä täällä on toisenlaista kuin Suomessa, vaikka monet asiat sujuvatkin samaan tapaan. Minulle elämä täällä on ollut rauhallisempaa, rennompaa ja vapaampaa kuin Suomessa, vaikka samalla sydämessä on koko ajan pieni ikävä tuttuihin maisemiin ja rakkaiden ihmisten pariin.

Lapset ja lasten koulunkäynti, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, kotimaan kaipuu, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa jatkuvasti tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Millainen haluan olla? Mitä haluan elämäni olevan?

Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.

Mari Karhumaa

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi