Perjantai 23.8.2019
"
Katso puoleeni, anna armosi - se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Ps. 119:132

Aviorakkaus ei ole itsestäänselvyys

4.12.2016 06:48 | Mari Karhumaa
Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, miten mediassa esitellään pitkään yhdessä eläneitä pariskuntia. Heistä kirjoitetaan harvinaisuuksina ja heidän salaista reseptiään pitkään rakkauteen kysellään ja päivitellään. Lisäksi useat mediat kirjoittavat vinkkejä parisuhteeseen. Toisinaan ne taas listaavat asioita, joiden mukaan avioliitto olisi ohi ja parien olisi parempi erota. ”Näistä kymmenestä seikasta tiedät, että liittosi on ohi” -tyyliset listaukset antavat ihmisille luvan luovuttaa ja lähteä etsimään jotain parempaa. Ne ikään kuin kannustavat siihen.

Nuorempana pidin avioliiton pysyvyyttä ja aviorakkauden säilymistä itsestäänselvyytenä. Olin lapsena jo nähnyt, miten vaikeidenkin asioiden läpi voidaan selvitä, kun usko, toivo ja rakkaus säilyvät elämässä. Vasta oman avioliittoni arjen alettua ja ensimmäisten kriiseilyjen jälkeen olen joutunut pohtimaan näitä asioita enemmän ja ratkaisemaan oman asennoitumiseni ja todellisen tahtotilani avioliiton ja rakastamisen suhteen. Siihen saakka kaikki oli itsestään selvää, yksinkertaista ja helppoa. Ja toisaalta uskoin, että avioliitossa on pakko pysyä, että siinä nyt vain ollaan, vaikka mikä olisi. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että olen mennyt naimisiin vapaaehtoisesti ja myös elän avioliitossa vapaaehtoisesti. Tuo oivallus oli minulle tärkeä, etten uhriutunut ajattelemaan elämääni siten, että sitä määrittävät jotkut kirjoittamattomat säännöt tai toiset ihmiset, vaan että minä valitsen miten elän. Minulle oli selvää, että haluan valita asioita siten, etten menetä uskoani.

Perhe-elämässä kaikki heijastuu kaikkeen. Kun ihmiset elävät toistensa lähellä ja ovat sitoutuneet toisiinsa vahvasti niin biologisesti kuin emotionaalisestikin, niin ilmassa risteilevät hyvin monenlaiset tunteet ja tunnelmat. Perheessä olemme toistemme peilejä, ja peileinä heijastamme toisiamme omien sisäisten maailmojemme läpi. Se jos mikä on ainutlaatuinen tilaisuus kehittyä ja kasvaa ihmisenä, mutta samalla myös levätä, turvautua ja rentoutua. Uskon, että kaikissa perheissä ja myös ystävien välisissä siteissä, liikutaan hyvin monenlaisissa tunnelmissa. Tykkääminen, rakastaminen ja ihaileminen saavat hyvin nopeasti vastaparikseen myös tympääntymistä, suuttumusta ja vihoittelua.

Omien vaihtelevien tunteittemme läpi emme aina jaksa suhtautua toisiimme kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen. Vaikka haluaisimme ja pyrkisimme. Perhe-elämä haastaa jatkuvasti ainakin minussa asuvaa itsekkyyttä ja omien mielihalujen toteuttamista. Usein täytyy oikein pakottaa itsensä ulos omasta sisäisestä maailmastaan ja nostaa katse niihin ympärillä oleviin. Ja hakemalla hakea siitä sitä sisältöä elämään, ettei sisällöksi muodostu vain omat harrastukset, työt tai vaikkapa kännykän ruudun takana aukeava loputon maailma.

Usein avioliitossa ja perhe-elämän keskellä ihminen joutuu kohtaamaan syvimmätkin sisäiset tunteensa ja pelkonsa, sillä niin läheisissä ihmissuhteissa olemme herkimmillämme. Ystävyyssuhteet ovat sikäli erilaisia, että niissä emme useinkaan, hyvin läheisestä ystävyydestäkään huolimatta avaa itseämme niin auki ja näkyväksi kuin perheessämme. Perheen keskellä ja aviopuolison lähellä olemme kaikenlaisina päivinä. Niinäkin päivinä, kun mielummin olisi yksin ja piilossa muilta ihmisiltä. Ajattelen, että juuri tästä syystä avioliitto on mitä parhain mahdollisuus tutustua itseemme, peilata vahvuuksiamme ja heikkouksiamme toisen ihmisen läheisyydessä. Ymmärrän, etteivät kaikki avioliitot kuitenkaan ole sellaisia, joissa puolisot kokevat läheisyyttä ja arvostusta. Ja hyvissäkin aviosuhteissa ollaan toisinaan etäisiä tai vihaisia toisilleen. Silloin itsekkyys, tunnistamattomat pelot tai sielunvihollinen ovat päässeet rikkomaan jotakin todella arvokasta. Anteeksipyytämisen ja -antamisen lisäksi on tärkeää pystyä puhumaan kaikesta. Sellaisistakin vaikeista asioista, joihin voi sisältyä syyllisyyttä, häpeää ja muita kipeitä tunteita.

Koen, että nykyisin ajatuksiani aviorakkaudesta sävyttää nöyryys. Sellainen hiljainen ymmärrys siitä, että se ei ole koskaan itsestään selvää, vaan suuri lahja. Sellainen lahja, joka ei automaattisesti säily kauniina niin kuin vaikkapa joululahjaksi saatu upea taulu. Ajattelen, että avioliiton eteen on tehtävä töitä, on katsottava useasti peiliin, pystyttävä tulemaan toista puolitiehen vastaan ja ennen kaikkea nöyrryttävä pyytämään anteeksi, jotta aviorakkaus säilyy ja pysyy kauniina.

Vanhemmat

Uudemmat

Mari Karhumaa

Erilaisten mutkien ja suorien jälkeen tie on kuljettanut minut ja perheeni Tarttoon, jossa asumme nyt toista vuotta. Elämä täällä on toisenlaista kuin Suomessa, vaikka monet asiat sujuvatkin samaan tapaan. Minulle elämä täällä on ollut rauhallisempaa, rennompaa ja vapaampaa kuin Suomessa, vaikka samalla sydämessä on koko ajan pieni ikävä tuttuihin maisemiin ja rakkaiden ihmisten pariin.

Lapset ja lasten koulunkäynti, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, kotimaan kaipuu, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa jatkuvasti tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Millainen haluan olla? Mitä haluan elämäni olevan?

Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.

Mari Karhumaa

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi