Torstai 21.11.2019
"
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Elämäni näyteikkunassa

13.1.2017 06:57 | Mari Karhumaa
Joulun alla Stockan näyteikkuna oli jälleen niin upea, että sitä saattoi sanoa nähtävyydeksi. Puhumattakaan useista esimerkiksi Keski-Euroopan suurten kaupunkien näyteikkunoista. Olen lomareissuilla joskus ajatellut, että jo pelkät näyteikkunat ovat yksi reissun matkakohteista. Näyteikkunat luovat mielikuvia hyvistä asioista: kauneudesta, täydellisyydestä, siisteydestä, hallitsemisesta ja rakkaudesta. Näyteikkunat tarjoavat esteettistä nautintoa mutta myös herättävät unelmia. Mutta miltä näyttää maailma sadunhohtoisten näyteikkunoiden takana?

Joskus silloin kun olin lapsi, perhealbumit olivat tietynlainen kurkistusikkuna ihmisten ja perheiden elämään. Niihin oli tallennettu muistoja jouluista, syntymäpäivistä, erilaisista lomamatkoista ja muista elämän tärkeistä asioista. Kehityksen myötä media toi näyteikkunat ensin julkisuuden henkilöiden elämään ja myöhemmin sosiaalinen media toi tuon saman meidän kaikkien ulottuville. Blogin, Facebook-profiilin, Instagram-tilin, Twitterin tai muun sosiaalisen median kautta voimme luoda itsellemme näyteikkunan, jonka läpi toiset voivat katsella elämäämme. Olen paljon miettinyt tätä kehitystä ja pyrkinyt katselemaan sitä positiivisessa valossa. Sosiaalinen media mahdollistaa niin monenlaista hyvää. Olen itse kokenut todella tärkeäksi esimerkiksi lapsuudesta tuttujen, mutta sittemmin elämän etäännyttämien kavereiden kohtaamisen. Ala-asteaikaiset kaverit, laaja sukulaisten joukko ja vaikkapa opistovuoden aikana tärkeiksi muodostuneet ihmissuhteet ovat saaneet somen kautta jatkuvuutta. Lisäksi monien asioiden ja tapahtumien sopiminen ja kuulumisten vaihtaminen tapahtuu helposti Facebookin erilaisissa ryhmissä. Viime kesän lopulla rakas Sulevi-pappani kuoli pitkän sairastelun uuvuttamana. Sukulaiset pitivät koko ajan meitä kaukana asuvia mukana papan viimeisissä päivissä suvun oman ryhmän kesken. Silloin ajattelin usein, miten tärkeä ja hyvä asia sosiaalinen media on. Mutta liittyykö someen ja siellä rakentamaamme näyteikkunaan myös haittoja ja ikäviä puolia? Mielestäni liittyy. Toisinaan jopa paljonkin.

Luin jossakin sosiaalisen median palstalla ohimennen kysymyksen, että saavatko rakastuneet näyttää rakkauttaan julkisesti mediassa vai ärsyttääkö sellainen muita. Jäin silloin miettimään omaa käyttäytymistäni sosiaalisessa mediassa. Ajattelen, että minun somessani rakkaus saa näkyä, kunhan sitä ei tarvitse varta vasten kenellekään esitellä. Mieluummin toivon minun näyteikkunassani näkyvän omia rakkaitani kuin vaikkapa hienojen ostamieni sisustustuotteiden tai vaatteiden kuvia. Vaikka tässä taas joutuu toki pohtimaan rakkaittensa tahtoa ja sitä, mitä tietoja heistä haluaa nettiin koskaan laittaa. Uusi nojatuoli on toki paljon neutraalimpi kuva bittiavaruuden hurjassa maailmassa kuin vaikkapa kuva omista lapsista. Mutta toisaalta, mitä minusta ja elämänarvoistani kertovat kuvat tavaroista tai hankinnoista tai hienoista lomamatkoista? Ja mitä minä haluan sellaisilla kuvilla ystävilleni ja tuttavilleni viestiä? Ja missä menee hyvän maun raja niiden nojatuoli- ja "uusi villapaita" -kuvien kanssa?

Rakastan kuvata ympäröivää maailmaa. Jo lapsena muistan koulubussissa istuskellessani miettiväni usein ohi viliseviä maisemia, että mistä kohdin saisi minkäkinlaisen kuvan ja miten kauniisti niitä voisi rajata. Kauneuden kokeminen on minulle tärkeää, ja huomaan usein tuskastelevani, miten jonkin kauniin hetken voisikin saada ikuistetuksi. Onneksi nykyaika on tuonut tähän tuskaan helpotusta sillä, että kännykät ovat tehneet valokuvaamisen helpoksi. Vaikka kuvan laatu ei ole ollenkaan sama kuin kunnon kameralla otetussa, niin olen huomannut, että laatua tärkeämmäksi on omassa elämässäni noussut se, että ylipäätään pystyn tallettamaan hetkiä ja muistoja omaksi ilokseni.

Haluan myös jakaa asioita ystävieni kesken. Uskoisin sen olevan varsin tuttua monelle muullekin kuvaamisesta nauttivalle. Instagram-profiilissani onkin paljon kuvia perheestäni, kodistani ja erilaisista tapahtumista elämässämme. Tässä yhteydessä olen miettinyt paljon omaa julkista ikkunaani, elämäni näyteikkunaa, joka samalla heijastaa koko perheeni elämää ja meille tärkeitä arvoja. Perhealbumista, jota aikaisemmin katseltiin lähinnä vain lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken, on tullut paljon laajemmalle näkyvä näyteikkuna. Se mahdollistaa monenlaista hyvää, mutta samalla siinä on mielestäni myös vaarana se, että menetämme jonkinlaisen kontrollin ja sokeudumme sille, millaista sisältöä itsestämme, läheisistämme ja elämästämme jaamme kenen tahansa nähtäväksi. Siinä missä perhealbumeissa näkyivät usein perheen juhlahetket, somessa tulee helpommin esitelleeksi myös laajemmin arkielämää. Samalla se mielestäni heijastaa herkemmin arvomaailmaamme ja luonnettamme.

Millaisia blogeja ja Instagram- tai Facebook-profiileja ihmiset mieluiten katselevat? Millaisia asioita minä toivon näkeväni somessa? Tai ystävieni näyteikkunoissa? Aivan kuten kauppojen näyteikkunoidenkin edessä, niin somessakin haluan toisinaan haaveilla. Saada uusia ideoita pukeutumiseen, sisustamiseen tai vaikkapa urheiluun. Ja välillä vain nauttia kauneudesta. Mutta miten paljon jaksan sellaista? Entä jos ystävieni näyteikkunat alkavat muistuttaa Stockan näyteikkunaa? Entä jos oma sosiaalisen median profiilini alkaa olla sellainen? Eikö se ala silloin näyttää jotenkin teennäiseltä ja liian täydelliseltä? Alan kaivata takaisin niiden perhealbumeiden pariin. Vaikka niissäkin elämän rosoisuus oli usein piilossa juhlavaatteiden, kattausten, ulkomaanmatkojen tai vaikka kauniiden maisemien takana, koen silti, että ne olivat lähempänä arkea. Lähempänä aivan tavallista elämää.

On ihanaa huomata somessa, että joku on löytänyt upean uuden maton, ehkä juuri sen trendikkäimmän, tai että toinen on saanut koko kotinsa näyttämään kauniilta ja hienolta. Silti aivan kaikkein eniten ilahduttaa nähdä, miten onnellisia toiset ovat. Miten perheet voivat hyvin, lapset hymyilevät, äidit ja isät rakastavat toisiaan ja elämää ohjaavat terveet arvot sekä toisia kunnioittava asenne. Ei niin, että mitään sellaista esitellään keinotekoisesti, väkisellä, vaan että arki vain saa näyttäytyä siellä sellaisena kuin se on. Kauniina ja arvokkaana kaikkine sen erilaisine puolineen. Ja että siinä saavat näkyä elämän erilaiset rosoisuudet ja vaikeatkin hetket. Koska elämämme ei ole sillä tavoin täydellinen kuin ne kauppojen näyteikkunat. Toivoisin somen tarjoavan itselleni hyvinä aikoina iloa ja huonoina hetkinä lohtua ja lempeyttä. Ja kaikille meille sellaista maailmaa, jossa voisimme itse olla juuri itsemme ja elämämme näköisiä. 

Vanhemmat

Uudemmat

Mari Karhumaa

Erilaisten mutkien ja suorien jälkeen tie on kuljettanut minut ja perheeni Tarttoon, jossa asumme nyt toista vuotta. Elämä täällä on toisenlaista kuin Suomessa, vaikka monet asiat sujuvatkin samaan tapaan. Minulle elämä täällä on ollut rauhallisempaa, rennompaa ja vapaampaa kuin Suomessa, vaikka samalla sydämessä on koko ajan pieni ikävä tuttuihin maisemiin ja rakkaiden ihmisten pariin.

Lapset ja lasten koulunkäynti, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, kotimaan kaipuu, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa jatkuvasti tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Millainen haluan olla? Mitä haluan elämäni olevan?

Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.

Mari Karhumaa

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi