Torstai 20.9.2018
"
Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni. Joona 2:3

"Ajatella, jos voisin istahtaa seuraksesi!"

4.6.2017 06:30 | Mari Karhumaa
Istun kotona päiväkahvilla. Lähetän ystävälleni kuvan kukkakimpusta pöydälläni ja kerron, että täällä on kaunista, vaikka koti-ikävä onkin kova. Ystävän vastaus saa itkun silmään. ”Voi miten kaunista. Ajatella, jos voisin vain kipaista sinne ja istahtaa seuraksesi!” Mikään ei sillä hetkellä olisi tuntunut paremmalta kuin saada istahtaa päiväkahville ystävää vastapäätä, jakaa elämää kasvokkain ja saada vain olla, levätä ja tuntea itsensä rakastetuksi.
 
Koti-Suomen ulkopuolella asuessani olen monesti kokenut yksinäisyyttä. Yksinäisyys on opettanut minulle monenlaista. Ennen kaikkea sitä, että syvimmissäkään tunnetiloissa en koskaan ole täysin yksin. Ja että kaikkien yksinäisyyden tunteiden läpi selviää hengissä, vaikka välillä ottaisi kovillekin. Olen oppinut myös, että yksinäisyys ja omien ajatustensa kanssa itsekseen oleminen on toisinaan oikein hyvä asia.
 
Mutta miten ihanaa onkaan yksinäisten hetkien jälkeen kohdata ystäviä! Tapahtuupa se sitten sähköisesti tai livenä. Ja saada tuulettaa omia ajatuksiaan jonkun seurassa, sellaisen, joka ymmärtää ja välittää. Tartossa asuessa ystävien yhteydenotot ovat nousseet arvokkaammaksi kuin Suomessa koskaan. Myös kaikki ystävien vierailut täällä ovat olleet aivan juhlahetkiä.
 
Kesällä olemme muuttamassa takaisin Suomeen. Se tuntuu hyvältä, mutta jännittää samalla. Miten meidät otetaan vastaan? Löydämmekö uudelleen kivuttomasti oman paikkamme? Saavatko lapset kavereita? Tai ovatko omat ystävyyssuhteeni, varsinkin ne, jotka nyt poissaolon aikana ovat jääneet hyvin vähälle yhteydenpidolle, edelleen voimissaan? Olen miettinyt monenlaisia asioita ja samalla myös ymmärtänyt, että toiset asiat ovat muuttuneet poissa ollessamme ja toiset ovat edelleen samoin. Ja että se on hyvä niin. Muutos on tapahtunut niin itsessämme kuin siinäkin tutussa, vanhassa ympäristössämme. Entisen kodin naapuriin on noussut uusi talo ja hiukan kauemmaksi on muuttanut ystäväpariskunta. Oulun kaupungin ilme on muuttunut Valkean ja Kivisydämen myötä, mutta toisaalta tutut kadut ja kaupat ovat suurilta osin vielä entisillä paikoillaan. Rakkaat vanhempani ja sisarukseni asuvat tutuissa kodeissaan, ja niihin koteihin on aina matala kynnys mennä. Mitään tärkeää en ole varmasti menettänyt näiden kahden vuoden aikana.
 
Asuminen Tartossa on monella tapaa ollut kuin olisi pitkällä lomalla ulkomailla. Sopivasti eksotiikkaa ja silti tuttua. Kuitenkin täällä on välillä tarvinnut kahlata kaipauksen ja ikävän vesissä polvia myöten. Talven pimeinä iltoina on välillä tuntunut, että nyt kun vain voisi ajella iltakahville siskon luo tai pyytää jonkun rakkaan ystävän istumaan iltaa. Välillä WhatsApp-ryhmien keskusteluiden seuraaminen on tuottanut tuskaa, kun siskot ovat sopineet yhteisestä illanvietosta tai ystävillä on ollut yhteisiä tapaamisia. Kuitenkin samalla on ollut kiitollinen mieli siitä, että olen saanut viettää täällä näitä unohtumattomia hetkiä oman perheeni ja täällä asuvien ystävieni kanssa. Ja toisaalta on ollut turvallista tietää, että joskus on mahdollisuus olla osallisena kaikissa noissa mukavissa tapahtumissa Suomessa.
 
Tartto ja täällä asuminen ovat opettaneet minulle monia asioita. Niistä voisi varmasti kirjoitella monia blogitekstejä. Mutta tässä hetkessä tunnen syvää kiitollisuutta juuri ystävyydestä! Ihmisistä, jotka ovat olleet joko henkisesti tai fyysisesti rinnallani kaikenlaisissa vaiheissa ja tunnelmissa niin aikaisemmin kuin tämänkin ulkomailla asumisemme aikana. Olen aina ajatellut, että Jumala on viisas ja hän näkee tarkasti, millaisia ihmisiä tarvitsen ympärilleni voidakseni olla minä ja jaksaakseni uskoa hyvään ja luottaa Jumalan johdatukseen.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Mari Karhumaa

Erilaisten mutkien ja suorien jälkeen tie on kuljettanut minut ja perheeni Tarttoon, jossa asumme nyt toista vuotta. Elämä täällä on toisenlaista kuin Suomessa, vaikka monet asiat sujuvatkin samaan tapaan. Minulle elämä täällä on ollut rauhallisempaa, rennompaa ja vapaampaa kuin Suomessa, vaikka samalla sydämessä on koko ajan pieni ikävä tuttuihin maisemiin ja rakkaiden ihmisten pariin.

Lapset ja lasten koulunkäynti, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, kotimaan kaipuu, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa jatkuvasti tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Millainen haluan olla? Mitä haluan elämäni olevan?

Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.

Mari Karhumaa

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi