Perjantai 15.11.2019
"
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Ps. 46:6

Ennakkoluuloja ja tavallisia ihmisiä

9.11.2018 06:35 | Maria Hyväri
Hetki on jäänyt kirkkaana mieleeni. Katson tatuoituja ja lävistettyjä nuoria ja ajattelen, että minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, elämme täysin erilaista elämää. Heti kun olen ajatellut ajatuksen loppuun, säikähdän itseäni: opettajana minä en saa enkä voi ajatella näin. Peruutan mielessäni, alan katsoa nuoria uudelleen hitaasti kasvot kerrallaan. Jokaisen kohdalla ajattelen: sinä olet ihana, sinä olet ihana, sinä olet ihana. Minua alkaa itkettää, siinä keskellä hälyistä koulun käytävää.

Yhtäkkiä näen heidät aivan uudessa valossa, kerran syntyneinä pieninä tyttöinä ja poikina, tavallisina lapsina, jotka nyt kuohuenkin käyvät tätä nuoruuden vaihettaan läpi. Tämä kokemus on yksi vaikuttavimmista oppitunneista, joita olen elämässäni saanut käydä. Ulkonäkö ei kerro ihmisen sisintä, joka on lopulta kaikilla melko samanlainen. Kaikista karhein olemus voi tarvita eniten silitystä.
 
Matkustan pienen lapsen ja rattaiden kanssa linja-autolla. Pysäkki lähestyy ja tiedän tarvitsevani apua, jotta saan rattaat ulos portaita pitkin. Katselen ympärilleni ja yritän aavistella, kuka lähellä olevista ehkä auttaisi. Tuo ei ainakaan, mietin synkännäköisen nahkatakkimiehen kohdalla. Linja-auto pysähtyy, ja alan liikutella rattaita ovea kohti. Nahkatakkimies tulee pyytämättä nostamaan rattaitamme.

– Näistä autoista on todella hankala päästä ulos, olen sen huomannut omien lasten kanssa liikkuessa, mies sanoo.

Olen omista ennakkoluuloistani edelleen niin hämmentynyt, että saan vaivoin änkytettyä kiitokset. Toinen oppitunti täsmälleen samasta aiheesta: ulkonäkö ei kerro ihmisen sisintä.
 
Olen miettinyt näitä kysymyksiä usein ja joka päivä saan opetella samaa asiaa. Oppi ei meinaa mennä perille, vaan mieli on helposti rakentamassa aitauksia ja lokeroita, joihin erilaiset ihmiset voi helposti lajitella. Tämä lienee ihmisen perustoimintoja, jotta maailma olisi helpompi jäsentää ja käsittää, mutta välillä lajittelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Usein korostetaan sitä, kuinka uskovaisina ollaan vieraita ja muukalaisia. Samalla olisi tärkeä olla luomatta raja-aitoja sinne, missä niitä ei ole. Ihmisinä olemme Jumalan luomina yhtä arvokkaita ja kaikki tulee kohdata kunnioittaen ja arvostaen, tiivisti eräs läheiseni näitä mietteitä.
 
Ulkoisesta olemuksesta, puheenparresta, pukeutumisesta tai ajatusten pääideologioista huolimatta monet ihmisenä olemisen seikat ovat meissä samoja. Se, että saa ruokaa, pehmeän vuoteen jossa nukkua, läheisiä ympärille, jonkun joka kuuntelee, jonkun jolle jutella – samoja perusasioita me kaipaamme iästä tai asuinpaikasta riippumatta. ”Empatia herää, kun löytyy se, miten olemme samanlaisia, ei silloin, kun keskitymme siihen, mikä meitä erottaa”, kirjoittaa Katri Saarikivi Ylen kolumnissaan. 

Toisinaan koen syvää yhteyttä aivan vieraiden ihmisten kanssa. Kerran kirkossa edessäni istui vanha mies, jonka pään asento toi mieleeni papan, jonka tuttua hartianseutua en voi enää nähdä. Tunsin ihmeellisen lämpimän liikutuksen; olisi tehnyt mieli koputtaa tuota miestä olkaan siinä kirkkaan sunnuntaiauringon loistaessa kirkon sisään ja kuiskata: ”Sinä muistutat meidän pappaa.” En tehnyt niin, ajattelin vain. Tuo vanha mies sai istua vielä vaimonsa vieressä samalla penkillä.

Kerran istuimme mieheni kanssa hotellissa aamiaisella. Katselin ympärilleni. Oli urheilijoita (kuulin pelimuistoja ja läheltä piti että voitettiin -tilanteiden kertaamista), lapsiperheitä, nuoria, farkkuihmisiä, rouvia pehmeästä villasta tehdyissä viitoissaan, kammattuja hiuksia ja hiuksia, jotka olivat jääneet unen jäljiltä takaraivolle lyttyyn. Henkilökuntaihminen, jonka tehtävänä oli huolehtia, että kymmenet ihmiset saivat pöytäänsä oman aamukahvikannun, ei ehtinyt käydä meidän luona, kun haimme jo kahvia. "Voi, tekö ette ehtineet saada kannua", hän pahoitteli ystävällisesti, vaikka oli huolehtinut jo monista muista. Sanoin miehelleni, että katso, miten ihmiset ovat tavallisia ja ystävällisiä!

Katselin ihmisten kasvoja ja tunsin taas sen: pohjimmiltaan meissä on paljon samaa, meissä ilon ja ikävän lapsissa, jotka olemme tässä puuro- ja hedelmälautastemme äärellä miettimässä.
 
Tekstissä käytetty lähteenä Katri Saarikiven kolumnia Tasa-arvoista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain erilaisuuteen keskittymällä (Yle.fi 26.10.2018) 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maria Hyväri

Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä.

Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla, vaaleanpunaisista auringonlaskuista taivaanrannassa. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, kirjaston rauhasta, lapsen katseesta ihmeiden äärellä.

Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com

Maria Hyväri

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi