Torstai 19.9.2019
"
Jeesus sanoo: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Matt. 7:12

Thaimaassa

2.7.2018 06:43 | Markus Kauhanen
Pyörämatkani sai Bangkokissa uuden käänteen kun saimme uuden matkakaverin, Kellyn. Näillä näkymin Kelly kulkee kanssamme Singaporeen asti. Nyt olemme siis kolmestaan, Daniel, Kelly ja minä. Ennen lähtöämme ostimme Kellylle pyörän, laukut, teltan ja muuta tarpeellista.

Ensimmäisen ajopäivän päätteeksi emme olleet löytäneet mitään telttapaikaksi kelpaavaa, joten pysähdyimme kysymään temppelistä yösijaa. Kerroin kääntäjän avulla keitä olemme, mistä tulemme, minne menemme ja kysyin sitten lupaa laittaa teltat temppelin pihalle. Temppelin vanhin munkki ohjasi meidät suureen saliin. Saimme levittää makuualustat salin lattialle tuulettimien alle. Munkki varoitti, ettei pihalla olevia narttukoiria saa silittää ja kantoi meille sitten ison kasan ruokaa ja vettä.



Pyöräilimme alkumatkan varsin rauhallisesti. Yövyimme temppeleissä ja merenrannoilla, söimme ravitsevia aterioita tienvarsiravintoloissa ja poljimme hyväkuntoisilla pikkuteillä etelää kohti. Kuumuus ja kosteus olivat säälimättömiä ja tekivät telttailemisesta haastavaa ja pyöräilemisestä kovaa työtä. Kovasta rasituksesta huolimatta en kuullut kertaakaan Kellyn valittavan. Ihalin sitä rohkeutta, jolla hän oli hypännyt täysin erilaiseen elämään suoraan Lontoosta. Hän näytti sopeutuvan uuteen elämäntyyliin varsin nopeasti.

Thaimaa on huomattavasti rikkaamman oloinen kuin aiemmat Kaakkois-Aasian maat. Talot ovat hyväkuntoisia kivi- tai lautataloja, puutarhat hoidetun näköisiä, tiet hyväkuntoisia asfalttiteitä ja ensimmäistä kertaa sitten Kiinan niihin oli maalattu pyöräkaistat erikseen. Ihmiset tervehtivät meitä usein huutamalla hello tai sovodikaaAAAAP ("terve" thai-kielellä), venyttäen aata nousevalla intonaatiolla.



Säiden suhteen olimme enimmnäkseen varsin onnekkaita, sillä sadekausi oli alkanut ja saimme yllättävän vähän vettä niskaamme. Kun taivas sitten aukaisi ensimmäisen kerran patonsa, olimme märkiä minuutissa. Saderintama jyräsi ylitsemme kuin lemminkäisen asfalttikone. Myräkkä piiskasi villisti kasvoille. Helteiden keskellä sade ei meitä haitannut, sillä se toi edes hetkeksi helpotusta kuumuuteen.

Etenimme kohtuullisen hitaasti, ja Kelly pysyi vauhdissamme varsin hyvin. Viikon jälkeen rasitusta oli kuitenkin kertynyt sen verran, että aloin huomata hänen väsyvän. Danielilla ja minulla oli 30 000 kilometriä harjoittelua takana ja pikkuhiljaa harjoitusero alkoi näkyä. Siksikin oli hyvä, että löysimme suomalaisia isännöitsijöitä Koh Samuin saarelta, jossa olemme levänneet nyt viisi päivää ja jossa tätä tekstiä kirjoitan.



Tarkkaillessani Kellyn ensiaskeleita olen yrittänyt muistella sitä, kun yli 1,5 vuotta sitten kasasin pyöräni Tsekeissä ajokuntoon ja otin ensimmäiset polkaisut. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Ja kuinka aika silti on lentänyt, kuin siivillä.

Olen usein matkani aikana haaveillut päiväntasaajan saavuttamisesta, Sydneyyn ja viimein määränpäähäni Uuteen Seelantiin saapumisesta. Toisinaan olen ollut kärsimätön. Vaikka suuresti matkastani nautinkin, Uusi Seelanti tuntuu vieläkin olevan ikuisuuksien päässä.

Matkatessamme kolmestaan olen saanut tervetullutta näkökulmaa ajatella, että ennen kuin huomaankaan, puoli vuotta on hurahtanut ja olen jo määränpäässäni. Miltä mahtaa tuntua viimeiset kuukaudet tien päällä? Entä sitten, kun (jos) viimein voin sanoa: minä tein sen? Koenko onnea vai kenties helpotuksen kyyneleitä? Kenties molempia?  Tämä matka on ohi niin pian. Ei liian pian, mutta pian kuitenkin. Lupaan arvostaa näitä viimeisiä kuukausia tien päällä.

Vanhemmat

Uudemmat

Markus Kauhanen

Olen seikkailu- ja matkakärpäsen pahoin puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Sen piti olla vain puolen vuoden polkupyörämatka Euroopassa, siis tämän reissuni, jolla olen edelleen. Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden matkallani maita pitkin Uuteen Seelantiin.

Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa.

Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com

Markus Kauhanen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi