Tiistai 25.6.2019
"
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Saarn. 5:9

Uskollinen ystävä

24.2.2016 07:00 | Matti Kinnunen
Ystävänpäivä on takana. Pohdimme paljon ystävyyden merkitystä. Aiheeseen liittyy herkkää ja hyvää. Kukapa meistä ei kaipaisi todellista ystävää? Muistelen tässä paria jo edesmennyttä ystävääni. Heiltä voisi oppia jotakin.

Ystävyys voi syntyä odottamatta. Opiskelin nuorena Helsingissä. Kävin joskus istuskelemassa kämppäni lähellä sijainneessa pienessä kahvilassa. Siellä oli Helsingin parhaimmat korvapuustit. Kerran samaan pöytään istahti vanha mies. Hän katsahti minuun ystävällisesti ja kysyi, mitä minä opiskelin. Kerroin, että olen teologian opiskelija ja asun tässä lähellä. Keskustelumme suuntautui pappeuteen ja sen tuomaan perustehtävään, saarnaamiseen.

Mies kysyi minulta, muistanko mistä olen pitänyt ensimmäisen saarnani. Kerroin hänelle, että saarnasin Luukkaan evankeliumin kohdasta, jossa kerrotaan Jeesuksen vertaus illalliskutsusta. Miehellä tuli yllättäen kyyneleet silmiin. Hän sanoi, että hänellä tuli tuosta tekstistä lapsuus mieleen. Hänen äitinsä oli puhunut hänelle Raamatusta, kun hän oli pieni. Tuon Jeesuksen opetuksenkin hänen äitinsä oli hänelle opettanut. Mies totesi minulle, että papeilla on arvokas tehtävä olla julistamassa Jumalan sanaa.

Tapasin tätä miestä myöhemmin useamman kerran. Kutsuin hänet valmistujaisjuhliini, joihin hän myös tuli. Hän lahjoitti minulle vanhan miekan valmistujaislahjaksi. Ystäväni kehotti minua katsomaan miekkaa ja muistamaan, mikä on papin tärkein tehtävä. Ymmärsin silloin, ja yritän sen muistaa edelleen, että saarnavirassa on tärkeää saarnata lakia ja evankeliumia, mitä kaksiteräinen miekka symbolisoi. Kuljetan tätä miekkaa joskus mukanani koululaiskinkereillä ja kerron oppilaille, mikä on tärkein tehtäväni virassani. Muisto ystävältä velvoittaa.

Toisen edesmenneen ystäväni kohtasin nykyisessä seurakunnassani. Kun menin eräälle kylälle pitämään seurakuntakerhoa, kohtasin siellä vanhan miehen, joka muistutti erehdyttävästi edesmennyttä pappaani. Kun pääsimme jutun alkuun, niin selvisi, että mies oli lähtöisin melkein samalta kylältä kuin pappani. Hän oli kotoisin Kuusamon Tavajärveltä ja tunsi minun mummoni lapsuudenkodin, joka oli ollut lähellä hänen kotiaan. Meistä tuli kerralla ystävät.

Hänellä oli hyviä tosikertomuksia isopapastani, joka oli ollut Tavajärven riskein mies. Kun pappa katseli minun hoikkaisempaa vartaloani, luin hänen ajatuksensa, että pojasta ei ole tässä suhteessa polvi parantunut. Meitä alkoi molempia naurattaa. Sanoin hänelle ja muille kerholaisille, ettei heidän tarvitse uutta pappia pelätä ainakaan olemuksen puolesta.

Tämä ystäväni oli uskollinen kirkossa kävijä. Hän kulki kirkossa samalla tavalla kuin pappani aikanaan, traktorilla. Kerran hän tuli taas kirkkoon tapansa mukaan. Sillä kertaa oli ehtoollismessu. Hän asteli ehtoollispöytään hitain askelin ja pysähtyi eteeni. Saanko minä uskoa kaikki synnit anteeksi? hän kysyi. Siunasin häntä kaikkien syntien anteeksiantamuksella. Myöhemmin kuulinkin, että hän oli muutamaa päivää aikaisemmin saanut parannuksen armon. Ystäväni halusi käydä ehtoollispöytään Jumalan siunauksen turvin.

Raamattu puhuu siitä, kuinka uskollisuus, luottamus ja palvelumieli ovat ystävyyden perustaa. Kaiken kruununa on anteeksiantamus. Edesmenneet ystäväni opettivat minulle, että ystävyyden ainekset syntyvät kohtaamisesta. Ikä ja erilaiset elämänkohtalot eivät ole este ystävyydelle. Päinvastoin, aito ystävyys on rikasta vuorovaikutusta, josta oppii paljon.

Vanhemmat

Uudemmat

Matti Kinnunen

Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.

Matti Kinnunen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi