Tiistai 26.3.2019
"
Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8-9

Uskollinen ystävä

24.2.2016 07:00 | Matti Kinnunen
Ystävänpäivä on takana. Pohdimme paljon ystävyyden merkitystä. Aiheeseen liittyy herkkää ja hyvää. Kukapa meistä ei kaipaisi todellista ystävää? Muistelen tässä paria jo edesmennyttä ystävääni. Heiltä voisi oppia jotakin.

Ystävyys voi syntyä odottamatta. Opiskelin nuorena Helsingissä. Kävin joskus istuskelemassa kämppäni lähellä sijainneessa pienessä kahvilassa. Siellä oli Helsingin parhaimmat korvapuustit. Kerran samaan pöytään istahti vanha mies. Hän katsahti minuun ystävällisesti ja kysyi, mitä minä opiskelin. Kerroin, että olen teologian opiskelija ja asun tässä lähellä. Keskustelumme suuntautui pappeuteen ja sen tuomaan perustehtävään, saarnaamiseen.

Mies kysyi minulta, muistanko mistä olen pitänyt ensimmäisen saarnani. Kerroin hänelle, että saarnasin Luukkaan evankeliumin kohdasta, jossa kerrotaan Jeesuksen vertaus illalliskutsusta. Miehellä tuli yllättäen kyyneleet silmiin. Hän sanoi, että hänellä tuli tuosta tekstistä lapsuus mieleen. Hänen äitinsä oli puhunut hänelle Raamatusta, kun hän oli pieni. Tuon Jeesuksen opetuksenkin hänen äitinsä oli hänelle opettanut. Mies totesi minulle, että papeilla on arvokas tehtävä olla julistamassa Jumalan sanaa.

Tapasin tätä miestä myöhemmin useamman kerran. Kutsuin hänet valmistujaisjuhliini, joihin hän myös tuli. Hän lahjoitti minulle vanhan miekan valmistujaislahjaksi. Ystäväni kehotti minua katsomaan miekkaa ja muistamaan, mikä on papin tärkein tehtävä. Ymmärsin silloin, ja yritän sen muistaa edelleen, että saarnavirassa on tärkeää saarnata lakia ja evankeliumia, mitä kaksiteräinen miekka symbolisoi. Kuljetan tätä miekkaa joskus mukanani koululaiskinkereillä ja kerron oppilaille, mikä on tärkein tehtäväni virassani. Muisto ystävältä velvoittaa.

Toisen edesmenneen ystäväni kohtasin nykyisessä seurakunnassani. Kun menin eräälle kylälle pitämään seurakuntakerhoa, kohtasin siellä vanhan miehen, joka muistutti erehdyttävästi edesmennyttä pappaani. Kun pääsimme jutun alkuun, niin selvisi, että mies oli lähtöisin melkein samalta kylältä kuin pappani. Hän oli kotoisin Kuusamon Tavajärveltä ja tunsi minun mummoni lapsuudenkodin, joka oli ollut lähellä hänen kotiaan. Meistä tuli kerralla ystävät.

Hänellä oli hyviä tosikertomuksia isopapastani, joka oli ollut Tavajärven riskein mies. Kun pappa katseli minun hoikkaisempaa vartaloani, luin hänen ajatuksensa, että pojasta ei ole tässä suhteessa polvi parantunut. Meitä alkoi molempia naurattaa. Sanoin hänelle ja muille kerholaisille, ettei heidän tarvitse uutta pappia pelätä ainakaan olemuksen puolesta.

Tämä ystäväni oli uskollinen kirkossa kävijä. Hän kulki kirkossa samalla tavalla kuin pappani aikanaan, traktorilla. Kerran hän tuli taas kirkkoon tapansa mukaan. Sillä kertaa oli ehtoollismessu. Hän asteli ehtoollispöytään hitain askelin ja pysähtyi eteeni. Saanko minä uskoa kaikki synnit anteeksi? hän kysyi. Siunasin häntä kaikkien syntien anteeksiantamuksella. Myöhemmin kuulinkin, että hän oli muutamaa päivää aikaisemmin saanut parannuksen armon. Ystäväni halusi käydä ehtoollispöytään Jumalan siunauksen turvin.

Raamattu puhuu siitä, kuinka uskollisuus, luottamus ja palvelumieli ovat ystävyyden perustaa. Kaiken kruununa on anteeksiantamus. Edesmenneet ystäväni opettivat minulle, että ystävyyden ainekset syntyvät kohtaamisesta. Ikä ja erilaiset elämänkohtalot eivät ole este ystävyydelle. Päinvastoin, aito ystävyys on rikasta vuorovaikutusta, josta oppii paljon.

Vanhemmat

Uudemmat

Matti Kinnunen

Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.

Matti Kinnunen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi