Keskiviikko 20.2.2019
"
Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! 1 Kor. 9:24

Yhteinen tekeminen yhdistää perhettä

26.6.2014 07:12 | Matti Kinnunen
Yksi vaimoni ja minun lempivirsistä on virsi 464, ”Kuin oksat vihannoivat”. Virressä mennään perheyhteyden ytimeen. Tämä virsi laulettiin häissämme 15 vuotta sitten. Erityisesti kolmas säkeistö puhutteli meitä jo seurusteluaikana. Siinä kuvataan, kuinka me tarvitsemme ”syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta”. Säkeistö opettaa kohtaamaan pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla. Nyt pohdin aviomiehenä ja yhdeksän lapsen isänä, mitä keinoja ja ideoita löytyy perheyhteyden käytännölliseen rakentamiseen.
 
Kolme vuotta sitten perheessämme syntyi ajatus varata liikuntasalivuoro koululta perheemme käyttöön. Idean saimme eräältä tuttavaperheeltä. He olivat perheensä salivuorolla pelanneet ja leikkineet lastensa kanssa. Idean ydinsanoma oli: koko perhe yhdessä. Meistä ajatus tuntui samalla hauskalta ja vaativalta. Eniten epäilytti isojen ja pienten suhde yhteisessä toiminnassa. Perheemme salivuoro on toteutunut ja olemme huomanneet tämän pelon turhaksi. Isoimmat riidat on käyty salille mentäessä, mutta paikan päällä on muotoutunut todellinen joukkuehenki.
 
Vaimoni on ollut salibandyssä puolustuksen lukko. Minä olen keskittynyt hyökkäyspäähän. Lapsista on suurin nautinto harhauttaa isä ja pistää äidin ohi pallo maaliin. Pienimmillä on pelin aikana oma aidattu temmellyskenttä kentän laidalla. Välillä peli keskeytyy kaksivuotiaan läpijuoksuun pelikentän poikki. Vaaratilanteita on yllättävän vähän. Kolhuistakin on selvitty Tea Tree -öljyllä, joka sopii kaikkiin pintanaarmuihin. Pelin päätteeksi on leikitty yhdessä.
 
Olen tänä keväänä huomannut, että perheemme elää hyvin hektistä aikaa. Varsinkin uudet älypuhelimet ja tabletit vetävät osaa nuorisosta liikaakin puoleensa. 70-luvulla, lapsuudessani, pelattiin ulkona paljon pallopelejä ja harrastettiin yleisurheilua. Yhdessä eläminen ja kokeminen on kasvattanut ja muokannut omaa identiteettiäni.
 
Mietin, miten voisin tarjota samantyyppisiä kokemuksia lapsilleni. Tein perheelleni taulukon, johon listattiin eri kuntoilulajeja ja työtehtäviä. Jokaisen lajin ja tehtävän kohdalle laitoin pistemäärän, jonka saa tietyn ajan mittaisesta suorituksesta. Tietyn pistemäärän jälkeen palkinnoksi on tiedossa yhteinen pitseriailta. Lapset lähtivät innolla mukaan yhteiseen haasteeseen. Nyt into on jo vähän laantunut, kun menossa on projektin seitsemäs viikko. Ensi viikon jälkeen on pienen herkuttelun aika.
 
Erityisesti poikia on joutunut muistuttamaan välillä liiallisesta kilpailuhengestä. Kiinnitin asiaan huomiota, kun nelivuotias poikani juoksi autolle ja kiljui voimallisesti, että minä voitin. Hän oli ottanut mallia isommilta pojilta. Sanoin hänelle, että aina ei tarvitse voittaa. Kerroin nelivuotiaalle, että uskovaisilla on sellainen kilpailu, jossa kaikki taivaaseen perille päässeet ovat voittajia. Nelivuotias kuunteli selitystäni ja tulkitsin, että hän jotakin siitä ymmärsi. Seuraavana päivänä pikkulapset juoksivat kilpaa. Nelivuotias juoksi viimeisenä ja huusi itkuisella äänellä: ”Tämä on nyt uskovaisten kilpailu!”
 
Virsi 464 päättyy pyyntöön, että Jeesus jäisi lähellemme, kun elämässä tulee menetyksiä ja jätämme eri vaiheita taaksemme. Perheyhteys tiivistyy syvimmillään koettelemusten keskellä. Kun ilot ja surut jaetaan yhdessä, se auttaa kohtaamaan myös lähimmäisten taakkoja. Olemme huomanneet puolisoni kanssa, että perheen sisällä oleva arkinen ja lämmin läheisyys on hyvänä pohjana kohdata vaikeitakin asioita sekä omassa perheessä että kanssaihmisten parissa. Uskon tie on usein arkista matkaa, mutta kohtaamisen avulla voimme tukea toisiamme. Kallisarvoisinta on se, kun saa hoitaa sisintään evankeliumin voimalla.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Matti Kinnunen

Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.

Matti Kinnunen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi