Torstai 21.2.2019
"
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps. 31:20

​Yllätysjuhla

27.1.2015 06:59 | Matti Kinnunen
Huomasin vuotta aloittaessani, että minulle tulee täyteen kaksikymmentä vuotta pappina. Minut vihittiin papiksi 11.1.1995 Oulun tuomiokirkossa. Siksi olikin mieluinen yllätys, kun kännykkääni tuli viesti, että ”olet tervetullut Oulun tuomiokirkkoon Reisjärven opistolaisten järjestämään sävelhartauteen perheen kanssa”. Sävelhartauden päivämääräksi oli merkitty 11.1.2015.

Rehtori Mikko Kinnunen, isoveljeni,  ei arvannut tekstiviestiä lähettäessään, että heidän järjestämänsä tilaisuus osui minulle muistorikkaaseen päivään. Minulle tuli ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä muistelemaan 20 vuoden takaista juhlaa ja samalla saamaan voimia ja rohkaisua opistolaisten sävelhartaudesta, jonka aiheena oli ”Autuaita ovat rauhantekijät”.
 
Saavuin pesueeni kanssa Oulun tuomiokirkkoon. Väkeä oli tullut runsaasti paikalle. Aistin jo alussa herkkää tunnelmaa. Opistolaisten lauluissa ja runoissa toistuivat Jeesuksen vuorisaarnan opetukset autuaan ihmisen osasta ja paikasta täällä maailman keskellä. Eräästä runosta mieleeni jäivät soimaan sanat: ”Kaipaan lohduttavaa sanaa, jaloille nostajaa.” Opistolaiset lukivat raamatusta: ”Autuaita ne, jotka armahtavat…”
 
Muistin, miten minua saateltiin 20 vuotta aikaisemmin Jumalan sanan julistajan tehtävään. Isäni luki minulle alttarilta Paavalin sanoja seurakunnan paimenen osasta ja tehtävästä. Sama lohduttava, kantava sana kaikui silloinkin. Piispa Olavi Rimpiläinen muisteli saarnassaan Tornionjokilaakson herätyksen aikoja, kun julistettu evankeliumin saarna puhutteli voimakkaasti alueen väestöä. Monet saivat silloin parannuksen armon. Piispa kertoi, että tämä Ruotsin Lapista tullut herätyksen aalto sai paljon keskustelua aikaan ihmisissä. Monet alkoivat puhumaan saarnataudista, joka tarttui julistetun saarnan kautta ihmisiin. Ne ihmiset, jotka saivat syntinsä anteeksi, kokivat elämässään uuden ajan. Se, mikä näyttäytyi osalle ihmisistä sairautena, oli uskon löytäjille uusi alku ja uusi elämä. Piispa kehotti meitä papiksi vihittäviä saarnaamaan samaa evankeliumia kutsumustehtävässämme.
 
Opistolaiset lukivat runoa: ”Avaat polkua iloon ylistämään armoasi.” Opiston kuoro lauloi sen jälkeen laulun Jumalan rauhaa rinnassansa. Näin kirkossa paljon ihmisiä, joilla oli kyynel silmäkulmassa. Mietin runon sanoja: ”Omalla voimallani en jaksa kirkastaa oikeaa, kirkasta sanasi.” Runossa puhutaan meille jokaiselle, minulle ja sinulle.
 
Parin vuosikymmenen takaisessa pappisvihkimyksessä seurakunta saatteli meitä vihittäviä matkaan virrellä 111. Se alkaa juhlallisesti sanoilla: ”Oi Pyhä Henki Herramme, elämän lähde Luojamme, nyt täytä meidät valolla ja armollasi vahvista.” Tunsin silloin ja tunnen edelleen, että Pyhän hengen lahja opastaa kulkemaan evankeliumin armon alla. Haluan jakaa muillekin sitä arvokkainta, mitä saan armosta omistaa.
 
Tuomiokirkon sävelhartaudessa veljeni Mikko piti hartauden. Hartauden teksti oli Jeesuksen vuorisaarnasta. Erityisesti mieleeni jäivät sanat: ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka taivaassa saatte, on suuri.” Mikko muisteli puheessaan erästä lähetysmatkaa Afrikassa. Lähetysmiehet olivat kohdanneet eräällä koululla miehen, joka oli halunnut uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Miehen sanat olivat jääneet lähetysmiesten mieliin. Mies oli sanonut: ”Jumala on lähettänyt teidät. Tulkaa ensi kerralla minunkin kotiini.”
 
Sävelhartaus päättyi Siionin lauluun Taivaassa minulla on sinut. Laulu jäi muistuttamaan meitä uskomme päämäärästä. Iloitaan ja riemuitaan siitä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Matti Kinnunen

Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.

Matti Kinnunen

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi