Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Suviseuroja ja saviseuroja

2.7.2015 06:30 | Pekka Lassila
Parturini kertoi kuulleensa ensimmäisen kerran vanhoillislestadiolaisuudesta teini-ikäisenä. Hän oli  lomamatkalla vanhempiensa kanssa, kun he olivat pysähtyneet Kuopiossa huoltoasemalle. Pihaan oli ajanut toinen toistaan kuraisempia autoja, ja autoista oli noussut iloisia nuoria kuraisin farkuin ja kumisaappain. Maaningan suviseurat olivat juuri päättyneet.
 
Hollola, Kuusamo, Hankasalmi, Maaninka, miksei Nivalakin. Nimet vilahtelevat suviseuraravintolan pöydissä, ruoka-, vesi- ja vessajonojen puheissa. Ei, paikkakunnat eivät liity Suomen sodan taisteluihin. Mainituilla paikkakunnilla on vietetty kesäseuroja sateenvarjon alla kumisaappaat jalassa tai toppatakki päällä ja villapipo korvilla.
 
Hollolan suviseuroissa 1974 satoi vettä. Olin päässyt ripille viikkoa aikaisemmin. Suviseurojani väritti vahvasti illat rippikoulukavereiden kanssa, kunnes isä joutui keräämään perheemme teltan pois nilkkaan asti ulottuvasta vesilammikosta, ja siirryimme evakkoon Salpakankaan koulun yhteismajoitukseen. Bussikuljetus koululle lähti heti iltaseurojen jälkeen.


 
Hollolan suviseuroissa 1984 satoi jälleen vettä. Muistelen loppusanoissa mainitun, että jos suviseurat on väistämättä pidettävä joskus vesisateessa, ne kannattaisi pitää Hollolan sorapohjaisella lentokentällä. Vanhat diakuvat kertovat omaa kieltään mutaisen tien varteen uponneesta matkailuvaunusta, kolmesta pienestä pojasta ja aviomiestään pitkäksi venyneestä työvuorosta odottavasta nuoresta vaimostani. Emme sattuneet majoittumaan sora-alueelle.
 
Kuusamon suviseuroihin Määttälänvaaralle 1985 matkustimme helteessä. Pojat leikkivät menomatkan valokuvissa pelkissä t-vaippahousuissa. Itse seuroista meillä on kuvia vähän. Pojilla on villalapaset käsissä ja vauvalla toppapuku päällä. Yöllä kerrotaan olleen pakkasta ja maan valkoisessa kuurassa.
 
Hankasalmen suviseurat ovat jääneet historiaan saviseuroina, mutta minusta Maaningan suviseurat ne vasta saviseurat olivatkin. Vaasan Söderfjärdenin peltojen lieju on pelkkää pintaroisketta puoleen sääreen ulottuneen savolaisen sitkeän mudan kanssa. Eikä Hankasalmellakaan jatkuvasti satanut. Kaatosade alkoi lauantaina, ja sunnuntaina meidät hinattiin pois kentältä melkein auringonpaisteessa. Vesi ylsi hädin tuskin Opelin ovien alareunaan.


 
Lapsuuteni suviseuroissa oli aina helle. Iho paloi niskasta, eikä jalkateriin pinttyneitä variksensaappaita saanut pestyksi ilman perusteellista saunomista. Vaikka olen aikuisikäni suviseurakentille joskus saapunut ja usein poistunut traktorin hinauksessa, päällimmäinen mielikuvani on, että suviseuroissa paistaa aurinko.
 
Emme tule autuaiksi ja pelastu käymällä suviseuroissa ja muissa kesän suurissa nurmiseuroissa – niin kuin lapsemme niitä aikanaan nimittivät – vaan uskomalla. Minulle suviseurat ovat kuin lepotauko pitkällä taipaleella, kuin odotettu leiripaikka uuvuttavan päivämatkan illassa. Sääolot voivat koetella, kaluston ja varusteiden kanssa voi olla vastuksia, arjen asiat ja vaivat voivat tuntua ylittämättömiltä esteiltä. Silti koen suviseurat aurinkoisena, uskonelämää vahvistavana tapahtumana.
 
Muistan erityisesti suviseuroja, joihin saavuimme mahdottomalta tuntuneen kuorman keskeltä. Taakkojen alla oli ollut vaikea uskoa ja vaikea elää. Heti aattoseurojen ensimmäisen puheen sanat pysäyttivät. Ne auttoivat meitä jättämään arkiset huolet arkeen ja elämään muutaman päivän ajan suviseuraelämää. Uskomaan juuri siinä hetkessä. Uskomaan Jumalan haltuun sellaiset mieltä kuormittavat asiat, joihin itse emme voineet vaikuttaa.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi