Maanantai 22.4.2019
"
Herra on todella noussut kuolleista! Luuk. 24:34

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 06:55 | Pekka Lassila
”Päätin lopultakin olla rehellinen itselleni. En enää halunnut näytellä uskovaista. Tiedän, että en pysty elämään uskovaisen ihmisen elämää.”

Kenties sinäkin olet joskus kuullut yllä olevan lausahduksen. Tai ehkä olet itse ajatellut asiaa, vaikket ole ajatustasi ääneen lausunutkaan. Olenko rehellinen itselleni? Pystynkö tai haluanko säilyttää uskoni arkipäivän elämässäni ja valinnoissani?

Olin lähtenyt liikkeelle varhain. Aamuinen pilvipouta oli vaihtunut vesisateeksi. Tuuli oli noussut ja kääntynyt vastaan, ja sateen lakattua olin eksynyt suuren pohjoisen kaupungin loputtomille pyöräteille. Kaupungista päästyäni tuuli oli iltapäivällä tyyntynyt, ja aurinko paahtoi armottomasti laajoja soita halkovan maantien pitkille, uuvuttaville suorille. Polkupyörän istuin hiersi, jalkaterät ja sormet puutuivat, väsytti. Hiestä märkä ruumiini houkutteli hetteisen suon paarmoja puoleensa. Matkaa oli vielä, mutta voimat olivat ehtyneet.

Poljin kilometrien mittaista tasaista suoraa arkiviikon iltaan hiljentyvällä maantiellä. Hätistelin paarmoja kasvoiltani. Ohiajavan linja-auton ilmavirta tuntui virkistävältä tuulahdukselta, mutta pian paahtava ilma laskeutui jälleen tukahduttavana ympärilleni. Mietin, mitä ihmettä teen täällä – miksi oikeastaan olen lähtenyt koko matkalle? Mitä kenellekään kuuluu, jos jätän matkan kesken? Itse olen matkalle lähtenyt, ja itse päätän, miten se jatkuu. Olen rehellinen itselleni ja myönnän, että olen lähtenyt voimiini nähden liian vaativalle taipaleelle. Liftaan seuraavan ohiajavan linja-auton tai traktorin kyytiin, ajattelin väsyneenä.

Ilta kului. Linja-autoa ei tullut. Ei tullut traktoriakaan. Pidin lyhyen lepotauon ja jatkoin polkemista. Vähitellen voimat alkoivat palata. Päätin voittaa itseni ja kokeilla, miten pitkälle jaksan. Ja mitä pitemmälle jaksoin, sen mielekkäämmältä taival tuntui. Auringon laskiessa ilma viileni, ja vaikka tunsin väsyväni, iloitsin matkasta ja päämäärän lähenemisestä.



Pitkällä vaelluksella tai urheilusuorituksessa mieli taistelee rasituksen sietämisen ja oman mukavuuden välillä. Johonkin rajaan asti rasitus voi tuntua nautinnolta, mutta voimien ehtyessä motivaatiota koetellaan. Mieli puntaroi tavoitteen ja sen aiheuttaman vaivan mielekkyyttä.

Uskonelämä ei onneksi rakennu oman suorituskyvyn varaan. Uskominen ei ole suoritus niin kuin pitkä vaellus tai maratonjuoksu, eikä sitä varten treenata ja nousta taitotasolta toiselle. Perisynnistä osallisena meillä ei ole voimaa, taitoa eikä osaamista synnittömään elämään. Rehellisesti syntisenä uskovainen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastustyön perusteella.

Paavali luonnehtii Roomalaiskirjeessä ihmisen kaksiosaisuutta näin: ”Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.”
 
Perisynnin vaivaama mieli ja oma uskonheikkous puhuvat samaan tapaan kuin vähäiset reisilihakseni – et kuitenkaan jaksa, jätä kesken. Ja rehellisesti voin itselleni vastata, että en jaksakaan – omin voimin. Siksi saan uskoen turvautua siihen anteeksiantamukseen, jonka Jeesus lunasti minunkin puolestani Golgatan ristillä. Uskomisen taipaleella ei tarvitse suoriutua hyvin eikä nopeasti. Askel, tai niin kuin maatiellä, tolpanväli kerrallaan. Heikkokin usko riittää, kaikki muu tulee perässä. Taivasmatkalla ei tehdä ennätyksiä.

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi