Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 06:55 | Pekka Lassila
”Päätin lopultakin olla rehellinen itselleni. En enää halunnut näytellä uskovaista. Tiedän, että en pysty elämään uskovaisen ihmisen elämää.”

Kenties sinäkin olet joskus kuullut yllä olevan lausahduksen. Tai ehkä olet itse ajatellut asiaa, vaikket ole ajatustasi ääneen lausunutkaan. Olenko rehellinen itselleni? Pystynkö tai haluanko säilyttää uskoni arkipäivän elämässäni ja valinnoissani?

Olin lähtenyt liikkeelle varhain. Aamuinen pilvipouta oli vaihtunut vesisateeksi. Tuuli oli noussut ja kääntynyt vastaan, ja sateen lakattua olin eksynyt suuren pohjoisen kaupungin loputtomille pyöräteille. Kaupungista päästyäni tuuli oli iltapäivällä tyyntynyt, ja aurinko paahtoi armottomasti laajoja soita halkovan maantien pitkille, uuvuttaville suorille. Polkupyörän istuin hiersi, jalkaterät ja sormet puutuivat, väsytti. Hiestä märkä ruumiini houkutteli hetteisen suon paarmoja puoleensa. Matkaa oli vielä, mutta voimat olivat ehtyneet.

Poljin kilometrien mittaista tasaista suoraa arkiviikon iltaan hiljentyvällä maantiellä. Hätistelin paarmoja kasvoiltani. Ohiajavan linja-auton ilmavirta tuntui virkistävältä tuulahdukselta, mutta pian paahtava ilma laskeutui jälleen tukahduttavana ympärilleni. Mietin, mitä ihmettä teen täällä – miksi oikeastaan olen lähtenyt koko matkalle? Mitä kenellekään kuuluu, jos jätän matkan kesken? Itse olen matkalle lähtenyt, ja itse päätän, miten se jatkuu. Olen rehellinen itselleni ja myönnän, että olen lähtenyt voimiini nähden liian vaativalle taipaleelle. Liftaan seuraavan ohiajavan linja-auton tai traktorin kyytiin, ajattelin väsyneenä.

Ilta kului. Linja-autoa ei tullut. Ei tullut traktoriakaan. Pidin lyhyen lepotauon ja jatkoin polkemista. Vähitellen voimat alkoivat palata. Päätin voittaa itseni ja kokeilla, miten pitkälle jaksan. Ja mitä pitemmälle jaksoin, sen mielekkäämmältä taival tuntui. Auringon laskiessa ilma viileni, ja vaikka tunsin väsyväni, iloitsin matkasta ja päämäärän lähenemisestä.



Pitkällä vaelluksella tai urheilusuorituksessa mieli taistelee rasituksen sietämisen ja oman mukavuuden välillä. Johonkin rajaan asti rasitus voi tuntua nautinnolta, mutta voimien ehtyessä motivaatiota koetellaan. Mieli puntaroi tavoitteen ja sen aiheuttaman vaivan mielekkyyttä.

Uskonelämä ei onneksi rakennu oman suorituskyvyn varaan. Uskominen ei ole suoritus niin kuin pitkä vaellus tai maratonjuoksu, eikä sitä varten treenata ja nousta taitotasolta toiselle. Perisynnistä osallisena meillä ei ole voimaa, taitoa eikä osaamista synnittömään elämään. Rehellisesti syntisenä uskovainen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastustyön perusteella.

Paavali luonnehtii Roomalaiskirjeessä ihmisen kaksiosaisuutta näin: ”Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.”
 
Perisynnin vaivaama mieli ja oma uskonheikkous puhuvat samaan tapaan kuin vähäiset reisilihakseni – et kuitenkaan jaksa, jätä kesken. Ja rehellisesti voin itselleni vastata, että en jaksakaan – omin voimin. Siksi saan uskoen turvautua siihen anteeksiantamukseen, jonka Jeesus lunasti minunkin puolestani Golgatan ristillä. Uskomisen taipaleella ei tarvitse suoriutua hyvin eikä nopeasti. Askel, tai niin kuin maatiellä, tolpanväli kerrallaan. Heikkokin usko riittää, kaikki muu tulee perässä. Taivasmatkalla ei tehdä ennätyksiä.

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi