Sunnuntai 19.5.2019
"
Jeesus sanoi: "Minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne." Joh. 16:7

"Laulethan virsi"

26.7.2016 06:09 | Pekka Lassila
Kaiuttimet toistavat voimallista seuralaulua. Asuntovaunut, autot, valkoiset telttarakennukset ja tuhannet ihmiset kirjovat torniolaisen peltomaiseman eläväksi kaupungiksi. Työnnän äitiäni pyörätuolissa Heinijänkäntietä kohti ensiapuaseman risteystä ja siitä mäen yli seurateltalle.

– Tätä Heinijänkäntietä mentiin Ahvenjärvelle evakkoon, äitini muistelee.

Sotavuodet sattuivat äitini varhaisnuoruuteen.

Sukujuureni ovat äidin puolelta Torniojokilaaksossa ja Alatorniolla, vaikka oman lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni vartuin vähän etelämpänä Kemissä. Kävimme Kemistä tietenkin Ruotsin puolella Haaparannalla ostamassa voita, sokeria ja banaaneja, mutta kävimme myös toisinaan Torniossa isoissa seuroissa. Seurat vanhassa kirkossa ja Kivirannan opistolla ovat jääneet elävinä mieleeni.

En ollut vielä rippikouluiässä, kun yhtenä kesäisenä sunnuntaina tuntui, ettei ollut mitään tekemistä. Ajoin polkupyörällä kotoani kolmenkymmenen kilometrin päähän Tornioon vuotta nuoremman serkkuni luokse. Serkku tiesi, että Karungissa on kesäseurat. Poljimme saman tien pari kolmekymmentä kilometriä Karunkiin.

Istuskelimme seuratalon pihalla ja kurkistelimme, minkälaisiin huippunopeuksiin pihalle pysäköityjen autojen mittarit yltävät. Samanlaisilla asioilla liikkui seurojen väliajalla pihamaalla vanhempiakin miehiä. Vahvimmat saattoivat vertailla autojen jousia lokasuojista tai puskureista keinuttamalla. Päiväseurojen jälkeen söimme riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa ja poljimme takaisin kotiin, serkku Tornioon ja minä Kemiin.

Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin pystytin juhannuspyhänä muutaman kymmenen kilometrin päähän Kemijokivarteen tulevien appivanhempieni huvilateltan keskelle Keminmaan suviseurakenttää. Opiskelin etelässä, olin kesätyössä Savossa ja tyttö, jonka kanssa loppukesällä kihlauduin, asui Keskipohjanmaalla.

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten vedimme pikkubussilla Vantaalta pitkän ja painavan matkailuvaunun Könölän peltosaralle Tornion suviseuroihin. Vaimoni lensi samana iltana takaisin kotiin, koska suviseurojen avajaispäivänä oli opiskelupaikan pääsykokeet. Vaimon sisko hoiti omien lastensa ohella meidänkin pikkubussillisen, koska minä olin kiinni työvuoroissani. Isäni haki pääsykoekokelaan seuraavana iltana lentokentältä. Ne olivat isäni viimeiset suviseurat. Vaimoni sai opiskelupaikan, ja elämässämme alkoi uusi vaihe.

Suviseuroihin Tornion Liakan kylän pelloille ajoimme vaimoni kanssa kahdestaan. Äitini pääsi käymään seurakentällä kaksi kertaa meidän ja veljeni perheen avustamana. Ajattelin ajan kulumista ja muuttumista. Jossain suviseurojen alkupään seurapuheessa puhuttiin kotiseudun merkityksestä. Siitä, kuinka tärkeää on tietää, mistä on kotoisin, missä ovat juuremme.

Koko aikuisiän toisella puolella maata asuneena tuntui kotoiselta ja lämpimältä kuulla suviseurateltassa lapsuudesta tuttua puhetta:

– Laulethan virsi viissattaa seittemänkymmentä yksi, neliännestä säkkeistöstä kuuenthen. Sen jälkhen tervehyksen esittää…

Samalla tavalla tuntui kotoisalta, lämpimältä ja turvalliselta kuulla samaa, lapsuuden seuroista tuttua puhetta hyvästä Jumalasta ja syntien anteeksi saamisesta.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi