Vesi juoksi kirkkaana kuin armo

14.8.2016 06:57 | Pekka Lassila
Tie kiemurteli alas Pohjois-Norjan tunturialueelta. Olimme palaamassa viikon mittaiselta tunturivaellus- ja kalareissulta. Tiukan kaarteen jälkeen Ykä jarrutti äkisti. Tiellä oli lampaita.
– Tuollaisiako ne on uskovaiset ihmiset, sanoin. – Siinä muutama syö heinää tien pientareelta, mutta tuo tien toisella puolella seisovahan selvästi märehtii.
– Jaa, katohan! No sellaista ei kyllä uskovaisen tarvitsisi liiaksi harrastaa, Ykä naurahti.

Kiinnostus valokuvaukseen ja luonnossa liikkumiseen sekä mieltymys yksinkertaiseen elämään olivat saattaneet meidät yhteiselle matkalle pohjoiselle tunturialueelle. Ykä vietti aikaa tunturipurojen varsilla rautuja pyytäen ja minä patikoin kuuntelemassa hiljaisuutta ja etsimässä hyvää valokuvaa. Välillä kuljimme yhdessä ja istuimme pitkiksi ajoiksi tunturien rinteille keskustelemaan elämästä.

Maastoon kanervikon sekaan painunut kulku-ura noudatteli tunturipuron kiemurtelevaa uomaa. Vesi oli niin matalalla, että saatoin välillä kulkea kuivuneen puron pohjaa. Veden tasaiseksi lanaamia ja sileiksi hiomia pohjakiviä oli helppo kävellä. Kapustarinta saatteli kulkuani kimein vihellyksin. Se pyrähteli lyhyitä lentoja rannan varvikossa ja matalassa pensaikossa. Ruskean harmaata lintua oli vaikea erottaa kanervan ja jäkälän seasta, ellei se kääntänyt mustavalkoista rintaansa näkyviin.



Polku nousi ylemmäs rinteelle. Tunturikihu liiteli verkkaisesti matalalla pitkät pyrstöjouhet väpättäen. Sen kaksi poikasta nousi siivilleen edessäni. Yksinäinen poron siluetti rikkoi horisontin viivan tunturin laella. Pian se sai rinnalleen toisen, ja kohta kokonainen tokka kulki tunturin laella ja lähti laskeutumaan rinnettä kaukana edessäni. Noukin kulkiessani oranssinpunaisia hilloja ja vielä kirpeitä sinipunaisia mustikoita suuhuni.

Aurinko painui takanani Jäämeren rannan tunturien taakse. Sen viimeiset säteet pyyhkivät tunturiylängön puutonta kurua kylläisin värein, mutta puro ja tummien kivien välissä juokseva koski olivat jo varjossa. Laskin painavan rinkkani kosken rannalle. Täytin juomapulloni puron raikkaalla vedellä, istuin kanervikkoon ja kuuntelin hiljaisuutta, jota vain kosken kohina, kapustarinnan vihellykset ja etäinen porotokan sorkkien kopse rikkoivat.

Kiinnitin kameran jalustalle ja etsin kosken alapuolen kiviltä sopivan kuvauspaikan. Kosken äärellä valoa oli vähemmän kuin ylempänä rinteillä. Säädin kameran asetukset niin, että veden liike pehmeni kuvassa ilmavaksi hunnuksi. Tukeva jalusta, pitkä valotusaika, pieni himmenninaukko ja muutaman sekunnin päähän ajastettu itselaukaisin kameran tärähdystä estämään. Otin muutamia kuvia eri suunnista, mutta jäin vielä odottamaan varjon syvenemistä. Keitin retkikeittimellä tilkan kahvia pysyäkseni lämpimänä pitkän kävelyn jälkeen.

Vesi on kiinnostava kuvauskohde. Se juoksee taukoamatta kirkkaana kuin armo jykevien, järkkymättömien kallioiden keskellä. Raamatussa puhutaan elävästä vedestä. Jeesus sanoi Jaakobin lähteellä samarialaiselle naiselle, että se vesi, jonka hän antaa, tulee sen vastaanottajassa sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Elävä vesi, syntien anteeksi antaminen ja uskominen huuhtoo vanhoja, jo hapantuneita ajatuksia märehtivän mielen ja suun raikkaaksi.

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi