Mitä peukutan somessa?

3.5.2014 07:17 | Pekka Lassila
Olen huono kertomaan omasta uskostani muille ihmisille. Asia on minulle kuitenkin tärkeä, elän uskostani.

Lapsuuteni pohjoisessa kaupungissa eli vielä sellaisia ihmisiä, jotka pian päivää sanottuaan kysyivät, kuinka on sinun autuutesi laita. Tai että miten aiot viettää pitkän iankaikkisuutesi. Moni uskoi ”suu auki”, puhutteli ihmisiä sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.
 
Jos Facebook, Twitter, WhatsApp tai Instagram olisivat toimineet lankaliittymissä, minkälaisia päivityksiä suurten herätysten aikana olisi tehty? Mitä olisi peukutettu ja mitä jaettu? Menneiden vuosikymmenten sosiaalinen media toimi ”suu auki”. Saaristossa liputettiin valkoisella lakanalla merelle, että täällä selitetään illalla Jumalan sanaa. Maalla toimitettiin lapset hiihtämään kutsua talosta taloon.
 
Onko uskomisesta tullut vanhanaikaista kuten isäni harmaansinisestä Ford Angliasta, joka vuosikymmeniä sitten valittiin vuoden autoksi, mutta kelpaa nyt vain museoon? Kuka peukuttaa nyt Angliaa käyttöautona ihan tosimielessä? Kuka uskaltaa näyttää nettiprofiilissaan ahtaalta ja vanhanaikaiselta.
 
Tekniikka kehittyy, elämäntyylit muuttuvat. Nippelitiedon määrä kasvaa ja ihmisten kokemuspiiri laajenee. Vanhojen arvojen säilyttäminen alkaa poiketa ympäristön elämästä, pistää silmään. Kovien arvojen polarisoituneessa maailmassa poikkeaminen valtavirrasta kysyy rohkeutta. Harva tuntee armoa ja hyväksyntää toisinajattelijaa kohtaan. Perisyntiä kantavan ihmisen perusolemus ei kaikesta kehityksestä huolimatta ole muuttunut. Synti houkuttaa. Peruskysymys ”Sanoiko Jumala todella niin?” elää ja voi hyvin.
 
Oman uskonvakaumuksen esillä pitäminen ei aina tunnu helpolta ja virtaviivaiselta. Sisältäähän vakaumus valtakulttuurista jälkeen jääneen käsityksen oikeasta ja väärästä, synnistä ja pelastuksesta. Lestadiolaisuuden piirissä vakiintuneet elämäntavat ja -valinnat tähtäävät oman, henkilökohtaisen uskon säilymiseen. Heikko ja arkakin uskon tunnustaminen suojelee usein jo ennalta tilanteilta, missä oma usko voisi käydä heikoksi.
 
Jätettyäni pitkäaikaisen työpaikkani avasin ammattiini liittyvät nettisivut. Sain ensimmäisen viestin nettisivujen kautta välittömästi. Viestin mukaan oli oikein, että vanhoillislestadiolaisiksi lukeutuvat ihmiset lakaistaan pois yhteiskunnan ja yritysten eri tehtävistä. Viestin anonyymi lähettäjä yleisti ihmisten pahat teot kaikkien vanhoillislestadiolaisten tyyppiominaisuuksiksi.
 
Nettisivujeni ylläpitäjä toimitti ihmetellen viestin minulle. Hän oli selvittänyt, mistä viesti oli lähetetty, koska piti sitä vihaviestinä. Ylläpitäjä oli paikoittanut viestin lähteneeksi tietyltä hyvin suppealta alueelta. Alueen sisällä oli suuri toimistotalo, entinen työpaikkani.
 
En ollut uskonut työpaikallani ”suu auki” niin kuin suurten herätysten aikana uskottiin. Toimin joissakin asioissa toisin kuin työyhteisössäni oli tapana. Halusin säilyttää oman uskoni usein arkana ja pelokkaana. En ollut uskonasioissa rohkea enkä tehnyt lähetystyön sankaritekoja.
 
Tylyydestään huolimatta anonyymin lähettäjän viesti lohdutti ja rohkaisi minua. Minut oli kuitenkin tunnettu pitkäaikaisessa työyhteisössäni uskovaisena ihmisenä. 

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi