Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Elämän eväitä

3.8.2014 07:05 | Pekka Lassila
Lestadiolaisessa yhteisössä varttunut ja vakaumuksestaan luopunut ystäväni kertoi kantavansa masennukseen johtaneita muistoja lapsuus- ja nuoruusajastaan. Hän kysyi, tekivätkö hänen vanhempansa oikein, kun hillitsivät hänen mielihalujaan ja uteliaisuuttaan esimerkiksi kevyen viihteen osalta. Tai oliko oikein viedä häntä seuroihin ja pyhäkouluun, kun hän ei lapsena voinut aikuisiin nähden tasavertaisesti ilmaista mielipidettään niihin osallistumisesta.

Elämme aikaa, jossa kysellään vastuun perään ja osoitellaan syyllisiä. Kenen syy, kuka on vastuussa? Joskus vanhemmat, jotka havaittuaan lapsella vatsataudin tai vesirokon, miettivät ensisijaisesti, mistä lapsi on taudin saanut. Tilannetta ja erityisesti sairastunutta lasta helpottaisi enemmän, jos voimavarat käytettäisiin ensiapuun ja taudin hoitamiseen. Jos auto sammuu yllättäen maantielle, ei ole järkevää jäädä keskelle tietä moittimaan auton myyjää, maahantuojaa tai valmistajaa. Jos auto ei pian käynnisty, kannattaa tilata hinausauto.

Kun minä ja ystäväni olimme lapsia, vapaa kasvatus nousi muotiin. Nyt tavoitellaan arvovapaata kasvatusta. Äärimmilleen vietynä arvovapaassa kasvatuksessa lapselle ei saa kertoa, miten hänen vanhempansa tai opettajansa arvottavat ympäröivää maailmaa, mihin, miten ja miksi uskovat. Ajatellaan, että lapsi saa kokeilla ja etsiä, muodostaa itse käsityksenä itsestään ja maailmasta. Voi kysyä, mitkä ovat seuraukset, jos lapsi joutuu tekemään sellaisia valintoja ja päätöksiä, joihin hänellä ei vielä ole riittäviä edellytyksiä.

Moni kolmikymppinen tarkastelee omaa lapsuuttaan ja miettii, millaisia eväitä se tarjosi. Joku kokee perheensä elämän olleen liian ohjaavaa, rajoittunutta tai muuten epäonnistunutta.

Minun on vaikea uskoa, että yksikään isä tai äiti ohjaisi lapsensa tahallaan tai ilkeyttään sellaisiin valintoihin, jotka traumatisoivat ja johtavat masennukseen. Jokainen vastuullinen vanhempi pyrkii tarjoamaan lapselleen turvallisen lapsuuden ja parhaat mahdolliset eväät elämää varten, vaikka voikin kokea tehtävässä joskus neuvottomuutta ja riittämättömyyttä. Tilanne voi olla toinen, jos vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista ei kykene kantamaan vastuutaan.

Vanhemmat hoitavat kasvatustehtäväänsä omassa elämäntilanteessaan ja omalla persoonallaan kunkin ajan ihanteiden, periaatteiden ja käytäntöjen mukaan. Käsitys parhaista eväistä vaihtelee aatesuunnan, vakaumuksen ja maailmankatsomuksen mukaan. Jumalaan uskovat vanhemmat perustavat kasvatustyönsä kristilliseen opetukseen ja toivovat lastensa säilyttävän lapsuuden uskonsa.

Lapsuudenkodista, koulusta ja kaveripiiristä kertyvät ne alkueväät, joiden varassa vartutaan itsenäiseen elämään. Meillä kaikilla on vähän erilaiset eväät. On viisasta tutkia saamiaan eväitä, makustella niitä ja asetella, kuinka käyttäisi eväät elämänsä vahvistukseksi. Pohtia, että nämä ovat minun evääni, minun perustukseni – rikkauteni tai ehkä taakkani. Näille minä rakennan, vaikka kulkisinkin erilaisia polkuja. On hyvä muistaa, että kaikki se, mitä elämässäni juuri nyt koen, ei ehkä liitykään lapsuuteeni. Arvokasta olisi, että lapset ja vanhemmat voisivat arvostaa ja kunnioittaa toisiaan riippumatta siitä, millaisia valintoja elämässään tekevät.

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi