Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

​Sukupolvien ketjussa

14.3.2015 06:42 | Pekka Lassila
Odottelen unta vierashuoneen lattialle pedatulla patjalla. Olen poikani kanssa tervehtimässä äitiäni lapsuuteni kotikaupungissa. Havahdun puhelimen helähdykseen, sen näyttö valaisee hetkeksi kaistaleen hämärästä huoneesta. WhatsApp kertoo nuorimman lapsenlapseni juuri syntyneen, tyttäreni pienen pojan. Kuvassa valkoisen kapalon sisästä pilkistivät kaksi tutun näköistä silmää ja vielä hahmoaan hakevat otsa ja nenä.
 
Minua kolmisen kymmentä vuotta vanhempi äitini asuu yksin kaupungin keskustan tuntumassa. Lähdin lapsuudenkodistani opiskelemaan kolmekymmentäkuusi vuotta sitten enkä enää palannut kotiin pohjoiseen kaupunkiin. Isäni kuoli, ja äitini on asunut yksin pian kaksikymmentä vuotta.
 
Molemmat isoisäni kuolivat ennen syntymääni, mutta molemmat isoäitini muistan hyvin. Isän äiti asui meillä yhtenä viimeisistä talvistaan. Hänen syntymästään on pian kulunut satakolmekymmentä vuotta. Hän kuoli sinä kesänä, kun aloitin koulun. Muistotilaisuudesta mieleeni on jäänyt loppuillan tilanne, kun vieraat olivat jo lähteneet. Pitkät penkit kiersivät pihalle peräkkäin aseteltuja pöytiä kuin laivan partaat valkoisten purjeiden peittämää komentosiltaa ja hyttejä. Leikimme laivaa.
 
Isän äiti oli asunut ikänsä maatalossa, missä ei ollut vesijohtoa eikä sinne alkuvuosikymmeninä ollut maantietäkään. Pari vuosikymmentä isoäitiä nuorempi pohjoisen rautatie näkyi pirtin ikkunasta. Isoäidillä oli vaikeuksia tottua kaupungissa siihen, että vesi juoksi kaksiotteisen hanan jommastakummasta puolesta polttavan kuumana. Hänelle tutuin käyttöliittymä oli veivi. Veivaamalla nostettiin vesi kaivosta, kuorittiin maito, käännettiin vaihde pohjoisella ratapihalla ja otettiin osuuskaupan puhelimesta yhteys puhelinkeskukseen.
 
Nyt poikani katselee valokuva-albumista vanhempieni nuoruuden aikaisia valokuvia. Hän syntyi vajaat sata vuotta isän äitiä myöhemmin. Olimme silloin nuori opiskelijaperhe, ja vaikka asuimme satojen kilometrien päässä lapsuuskodeistamme, saimme vanhemmiltamme tarpeen mukaan apua. Äitini ja anoppini kävivät meillä vierailulla, laittoivat ruokaa, leipoivat ja hoitivat lapsia, ja lapsemme saivat viettää pitkiäkin aikoja mummoloissa.

Toimme nyt vuorostamme äidilleni valmiita ruokia heikkojen päivien varalle, vaihdoimme palaneita lamppuja, säädimme ja voitelimme ovien saranoita, siivosimme, teimme lumitöitä ja kuulostelimme, minkälaista käytännön apua yksin asuva äitini tarvitsisi. Poikani opasti äitiäni puhelimen ja tablettikoneen käytössä. Kävimme yhdessä hautausmaalla ja vanhaa kotitaloa sekä äidin lapsuuskodin maisemia katsomassa. Poikani hämmästeli, kuinka samanlaisia voivat ollakaan äitini ja hänen tyttärensä. Eleet, puhetapa, miksei samaa näköäkin.
 
Vastasyntyneen lapsenlapseni kuvaa katsellessa mietin aikaa isoäitini lapsuudesta pienen poikavauvan vanhuuteen, ehkä kahdeksankymmenen, kenties lähes sadan vuoden päähän. Isoäitini elinaikana maailma muuttui paljon. Oman äitini aikana muutos on ollut paljon suurempi. Miltä maailma näyttää pienen lapsenlapseni vanhuudessa, jos Jumala antaa hänelle pitkän elämän? Vastasyntyneen kuva avasi eteeni yli kahdensadan vuoden horisontin, 1800-luvun lopulta 2100-luvun alkuun.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi