Keskiviikko 24.4.2019
"
Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. Joh. 21:13-14

​Eksyksissä

7.4.2015 06:41 | Pekka Lassila
Kanttori aloittaa virren. Pujottelen koukuissa riippuvien käsilaukkujen ja päällystakkien ja äidin vieressä istuvien ihmisten välistä kirkon penkistä punaiselle käytävämatolle. Saan kävellä käytävää hyvän aikaa, ennen kuin olen raskaasti avautuvalla ulko-ovella. 

Pääsen ulko-ovesta kirkon kivisille ulkoportaille. Katselen puistokatua molempiin suuntiin. Kadun toisella puolella on koulu. Sisarukseni ovat koulussa, minä olen äidin kanssa isojen seurojen päiväseuroissa. Lapsuuteni isot seurat alkoivat sunnuntain messulla ja päättyivät tiistai-iltana ehtoolliskirkkoon.

Virren ääntä ei kuulu enää. Pujahdan takaisin sisään suuresta ovesta, kun joku astuu siitä ulos. Eteisen molemmilta laidoilta nousevat portaat urkuparvelle, ja pitkä käytävä vie kohti alttaria. Mietin, missä äiti on. Mistä lähdin? Olenko ollut jo kauan poissa? Onko äiti enää täällä?

Kävelen hitaasti pitkää käytävää kohti alttaria. Kirkon penkkejä on loputtomasti. Katson jokaisen vasemmalla puolella olevan penkin päästä niin pitkälle kuin voin nähdä. Penkkejä on tiheässä, ihmisillä on tummat vaatteet, takkeja riippuu selkänojalla ja pulleita käsilaukkuja. En tunne ketään, äiti ei ole täällä. 

Alttarilla käännyn takaisin ja katson nyt kirkon toisen puolen penkit huolellisesti ja tarkasti. Muistin, että istuimme tällä puolella melko edessä, mutta en näe äitiä. Äiti ei ole täälläkään. Eteisessä täti nostaa minut syliinsä. Pitkän ajan kuluttua kirkosta alkaa tulla ulos ihmisiä. Äitikin tulee. Samalla tunnen myös tädin, joka pitelee minua sylissään. 

Veljeni ja hänen kaverinsa hiihtävät jokivarresta metsän sisään kansanhiihtolaatikolle. Jään joen varteen lähelle siltaa odottamaan. Joki on tuttu, maisema on tuttu, sillan toisella puolella on laajoja suoalueita ja metsää. Sinne ei kannata mennä yksin. Yhtäkkiä alan miettiä, mistä päin tulimme tänne ja mihin päin on hiihdettävä, että pääsee kotiin. 

Olenkohan ollut kauan metsässä? Onkohan veli ja veljen kaveri menneet kotiin toista kautta? He hiihtivät tuonne päin, mutta tästä pääsee myös muihin suuntiin. Paikka on tuttu, olen käynyt täällä ennenkin, mutta missä on koti? 

Mies hiihtää sillan toiselta puolelta kivääri ja pullea reppu selässään, pysähtyy ja kysyy, olenko eksynyt. Hiihdämme yhdessä, kunnes ohitamme tutun sorakuopan ja edessä on tuttuja taloja, koti. 

Vuosikymmeniä myöhemmin nousen koko illan jatkuneessa sateessa ja sakeassa sumussa pienelle meren saarelle. Olen pitkällä melontamatkalla, teen leirin, ja yövyn saaressa. Olin melonut sumun seassa korkean ja pitkän sillan alta, ja sen avulla määritän kartalta, missä olen. Aamulla sumu alkaa ohentua, ja näen joitakin satoja metrejä ympärilleni. 

Kerään leirini ja jatkan matkaa. Katson kartalta, että oikealle jää kolme saarta ja vasemmalle yksi pitkä saari, jonka jälkeen käännyttävä vasemmalle. Sään seljettyä näkyvyys paranee ja havahdun, ettei maisema vastaakaan karttaani, saaria on enemmän ja niiden jälkeen avautuu avomeri. Missä olen? Katson kompassia. Olen kulkenut 180 astetta väärään suuntaan.

Eksymisen huomaa aina liian myöhään. Eksyminen johtuu useimmin siitä, että näemme maiseman sellaisena kuin toivomme tai luulemme sen olevan emmekä huomaa niitä asioita, jotka poikkeavat omasta mielikuvastamme. Näemme ympäristön sellaisena kuin itse haluamme. Pysyäkseen kartalla on seurattava ajan kulumista, tarkistettava suuntaa kompassista tai auringosta, luettava karttaa ja verrattava sitä jatkuvasti maisemaan.

Aina ei tiedä varmasti, onko eksyksissä vai kartalla. Silloin on syytä pysähtyä, levätä hetki ja levättyään katsoa uusin silmin ympärilleen. Samalla tavalla omassa elämässämme on syytä pysähtyä, kun maisema ympärillämme alkaa tuntua vieraalta, ilmansuunnista on epävarmuutta emmekä enää varmasti tiedä, missä olemme ja mihin olemme matkalla.

Vanhemmat

Uudemmat

Pekka Lassila

Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta, historiaa ja tarinoita. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com

 

Pekka Lassila

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi